blóðgjöf er lífgjöf
Kävin tänään luovuttamassa verta, toista kertaa, jos sitä näytteidenottokertaa ei lasketa. Nicola tuli mun kanssa ja meni antamaan näytteet, ja jos soittoa ei tuu niin se on uus keikka kahden viikon päästä. :) Jestas ku se neula on iso! Mä en voi sietää neuloja, ja tänäänki tein sen virheen, että kattosin ku se neula tuli ulos mun kyynärtaipeesta ja pussissa oli tummaa verta... mut se neula sattuu yllättävän vähän, sen kivun kestää ihan hyvin. Viimeks ku luovutin niin mua heikotti tosi paljon sen jälkeen, ja nyt se hoitaja kysykin heti ekaks että oonko syöny kunnolla :D Se hoitaja oli aika nuori, ja se kyseli kaikkea että kauanko oon ollu ja mitä meinaan tehdä verslunarmannahelginä ja suositteli jotain konsertteja. Sit en saanukaan laastaria, vaan se paino siihen reiän kohdalle jonku harsotukon ja veti sitten siihen ympärille semmosta sinistä juttua, mitä joskus on kipsien päällä. Kanttiinissa söin paahtoleipää maksamakkaran kanssa, siellä on aina sitä parasta maksamakkaraa :)
Löysin sieltä veripankista islanninkielisen elintenluovutuskortin, oon ettiny semmosta jo vaiks kuinka kauan! Siinä lukee ne myös englanniks. Mun mielestä koko elinluovutuskortti on aika pelottava ajatus, tai ylipäätään se, että joku ottais multa jotain elimiä... Eipä niillä elimillä siinä kohtaa enää mitään tee, hienoahan se ois jos pystyis vielä pelastamaan jonkun hengen :) Ahdistaa vaan ajatus ennenaikasesta kuolemasta. Muistan joskus kun löysin äidin kukkarosta elintenluovutuskortin ja mua kiukutti ja harmitti samaan aikaan. Olin aika pieni sillon, ehkä ala-asteella, ehkä mua sillon harmitti se, että mun äiti edes mietti kuolemaa. Tossa esitteessä on kaks korttia, annan toisen Nicolalle, vaikken ajatuksesta tykkääkään.
Uaah, mua masentaa ton elintenluovutuskortin ja kuoleman ajattelu. Taidan täyttää sen ja laittaa sen lompakkoon, ja olla ajattelematta sitä. Telkkarista tulee just joku leffa, missä joku nainen yrittää tappaa italialaista aviomiestään. Nicola on tulossa ihan kohta töistä kotiin, hyvä vaan, nyt olis lohdutushalin paikka.
Löysin sieltä veripankista islanninkielisen elintenluovutuskortin, oon ettiny semmosta jo vaiks kuinka kauan! Siinä lukee ne myös englanniks. Mun mielestä koko elinluovutuskortti on aika pelottava ajatus, tai ylipäätään se, että joku ottais multa jotain elimiä... Eipä niillä elimillä siinä kohtaa enää mitään tee, hienoahan se ois jos pystyis vielä pelastamaan jonkun hengen :) Ahdistaa vaan ajatus ennenaikasesta kuolemasta. Muistan joskus kun löysin äidin kukkarosta elintenluovutuskortin ja mua kiukutti ja harmitti samaan aikaan. Olin aika pieni sillon, ehkä ala-asteella, ehkä mua sillon harmitti se, että mun äiti edes mietti kuolemaa. Tossa esitteessä on kaks korttia, annan toisen Nicolalle, vaikken ajatuksesta tykkääkään.
Uaah, mua masentaa ton elintenluovutuskortin ja kuoleman ajattelu. Taidan täyttää sen ja laittaa sen lompakkoon, ja olla ajattelematta sitä. Telkkarista tulee just joku leffa, missä joku nainen yrittää tappaa italialaista aviomiestään. Nicola on tulossa ihan kohta töistä kotiin, hyvä vaan, nyt olis lohdutushalin paikka.