(no subject)

[tasku]

Seison keskellä kaupunkia
ja kutsun lintuja
autot riehuvat ympärilläni
kutsun lintuja
tuokaa minulle tuuli häkissä
tuokaa tuulelle suoja
tuokaa minulle tuulentekijä
tuokaa tuulelle vaimo
soudan liikenneruuhkassa
keskellä järveä

harvoista säteistä jokainen
sokaisee silmäni, valitsen reittini
liikenteen keskeltä kuusi kohoaa
miksi en valitse tietäni tarkemmin
miksi en näe kun varjoja vangitaan

järven pinta näytä mulle uusi kuvani
anna mulle voimaa olla hauras pelkuri
näytä mulle kauneus kun suljen silmäni

seison keskellä suurta toria
kutsun lintuja
huidon käsillä ilmaan reikiä
kutsun lintuja
raskaiden siipien iskujen kuulen lähestyvän tätä toria
kauniiden liikkeiden nostaman tuulen tunnen hyväilevän
nousen suurimman linnun selkään
ja yöhön ratsastan

pitkien kauniiden ihmisten varjojen
seassa vaellan lievästi horjuen
voimani poistuvat luotani hiljalleen
menetän kasvoni kaupungin yöhön
ja silmäni sammuvat hiipuen kuopilleen

kylmä silmä kuopassansa pyörii hiljalleen
ranteen päässä luinen hanska heiluu itsekseen
vielä jossain sydän pumppaa verta ruumiiseen
tämän kaiken tunnustaa mies peilikuvakseen

- Ismo Alanko: Peilikuva / Hallanvaara