Jep. Kyllä mä uskon tavallaan ymmärtäväni ilman puhumistakin, mikä saattaisi olla nyt ongelmana. Mutta oikeasti kun.. kuinka sen sanoisin? Löysin eilen vanhan Lassi&Leevin laatikosta. Siinä dialogi menee suunnilleen näin:
----
Lassi: Miksei minun elämäni ole kuin tilannekomedia? Miksei minulla ole laumaa ystäviä, joilla ei ole muuta tekemistä kuin piipahtaa kylään ja saada aikaan hauskoja seikkailuja? Mikseivät käymäni keskustelut ole täynnä spontaaneja nokkeluuksia? Mikseivät minun ystäväni osoita minulle suurisydämistä ymmärrystä kun minulla on ongelma?
Leevi: Mikset sinä tunne yhtään upeaa pimua?
Lassi: Elämälleni on saatava käsikirjoittaja.
---
Lassin ja Leevin elämä voi olla sarjakuvaa, mutta oikeasti ei kenenkään elämä ole mitään sit-comia. Jotenkin musta tuntuu siltä, että sulle on muodostunut ihan väärä käsitys esimerkiksi jostain mun elämästä (en toki väitä, että olisin yksin syy mihinkään), ei täällä todellakaan eletä mitään Frendejä. Bailata joka ilta. Mutta toisaalta, en mä halua tuntea syyllisyyttä, jos mulla on hauskaa, jos ollaan joskus siellä baarissa ja haluan vaikka laittaa tänne muutaman sanan siitä. Mutta siis, meillä kaikilla on noita Ark-päiviä, enemmän tai vähemmän, ja on kiva, jos joskus löytyy jotain muutakin ajateltavaa. Kyllä minäkin varmaan enemmän soitan äidille kuin kavereilleni, istun kotona koneen tai telkkarin ääressä, kuin suuri-ikkunaisissa kahviloissa. Do I make any sense? Probably not :)
Lassi: Elämälleni on saatava käsikirjoittaja. juurikin näin :)
Ja en mä halua sun elämää, haluisin vain... äh, ei mitään en jaksa selittää....
Mutta kai mulla saa olla paha mieli jos sulla on hauskaa vain muiden kavereiden kanssa? Musta tuntuu että olen niin tylsä ja pitkästyttävä välillä ettei mitään rajaa. Mutta sellainen mä kai olen eikä sitä voi muuttaa.
No en kai minä sentään ole niin itsekylläinen ihminen, että ajattelisin sun haluavan mun elämää. Tarkoitan vain, että ei se elämä nyt esimerkiksi tässä mulla ja vaikka Jennillä ja Maijalla ole mitään tajutonta tykitystä, jokapäiväistä huvittelua ym. Ihan tavallista mölläämistä tämä on, enkä käsitä oikein miksi sä kuvittelet olevasi joku ihme poikkeus siinä mielessä, että olisit muka jotenkin erityisen tylsä ja muuta.
Ja joo, en mä voi määrätä, miltä susta tuntuu. Mutta sanotaan nyt, että ei se ainakaan kauheasti innosta nyt vaikka baariin sun kanssa lähtemään, jos se esitetään aina jotenkin syyllistävään sävyyn. Sellaiseen, että mun pitäisi jotenkin tuntea syyllisyyttä siitä, että en ole masentuneena neljän seinän sisällä, vaan yritän ehkä hankkia sosiaalista elämää silloin kun sellaista kaipaan.
----
Lassi: Miksei minun elämäni ole kuin tilannekomedia? Miksei minulla ole laumaa ystäviä, joilla ei ole muuta tekemistä kuin piipahtaa kylään ja saada aikaan hauskoja seikkailuja? Mikseivät käymäni keskustelut ole täynnä spontaaneja nokkeluuksia? Mikseivät minun ystäväni osoita minulle suurisydämistä ymmärrystä kun minulla on ongelma?
Leevi: Mikset sinä tunne yhtään upeaa pimua?
Lassi: Elämälleni on saatava käsikirjoittaja.
---
Lassin ja Leevin elämä voi olla sarjakuvaa, mutta oikeasti ei kenenkään elämä ole mitään sit-comia. Jotenkin musta tuntuu siltä, että sulle on muodostunut ihan väärä käsitys esimerkiksi jostain mun elämästä (en toki väitä, että olisin yksin syy mihinkään), ei täällä todellakaan eletä mitään Frendejä. Bailata joka ilta. Mutta toisaalta, en mä halua tuntea syyllisyyttä, jos mulla on hauskaa, jos ollaan joskus siellä baarissa ja haluan vaikka laittaa tänne muutaman sanan siitä. Mutta siis, meillä kaikilla on noita Ark-päiviä, enemmän tai vähemmän, ja on kiva, jos joskus löytyy jotain muutakin ajateltavaa. Kyllä minäkin varmaan enemmän soitan äidille kuin kavereilleni, istun kotona koneen tai telkkarin ääressä, kuin suuri-ikkunaisissa kahviloissa. Do I make any sense? Probably not :)
Hali sinulle, koita jaksaa. Olet tärkeä.
Reply
Ja en mä halua sun elämää, haluisin vain... äh, ei mitään en jaksa selittää....
Mutta kai mulla saa olla paha mieli jos sulla on hauskaa vain muiden kavereiden kanssa? Musta tuntuu että olen niin tylsä ja pitkästyttävä välillä ettei mitään rajaa. Mutta sellainen mä kai olen eikä sitä voi muuttaa.
Reply
Ja joo, en mä voi määrätä, miltä susta tuntuu. Mutta sanotaan nyt, että ei se ainakaan kauheasti innosta nyt vaikka baariin sun kanssa lähtemään, jos se esitetään aina jotenkin syyllistävään sävyyn. Sellaiseen, että mun pitäisi jotenkin tuntea syyllisyyttä siitä, että en ole masentuneena neljän seinän sisällä, vaan yritän ehkä hankkia sosiaalista elämää silloin kun sellaista kaipaan.
Reply
Mutta kamalaa jos susta tuntuu tuolta, ei oo kyllä ollu tarkoitus saada sua tuntemaan syyllisyyttä yhtään mistään.
Reply
Leave a comment