Negajournali.
Tämä journali toimii nyt vain vuodatukseen, koska en jaksa miettiä muuta. Galtsujournalissa olkoon sitten epävakavammat asiat!
Oikeasti alkaa kohta ahdistamaan ihan hitsisti. On ollut tosi jees viikko, kun täällon ollut ihmisiä käymässä ja muutenkin rentoa. Kuitenkin koko ajan iskee pahemmin yksinäisyyden hetkellä aivoon koko tilanne. Hautaustoimistossakin on käyty ja muita asioita selvitetty. On aika lähellä joku neliraajahalvaus, mutta yritän kyllä pysytellä aktiivisena. Jotenki alkaa kuitenkin olla koko ajan vaikeampaa pysyä liikenteessä. Ja kun ihmiset sanoo, notta "oletpa vahva ihminen", niin alkaa ketuttamaan. Ette arvaakaan kuin paljon helpompaa olisi, jos pystyisi alkaa parkumaan täysillä ja surra kaiken paskan veks. Jotenki pidän itseäni kuitenkin kasassa väkivalloin, vaikken tee sitä tarkoituksella. Yksin nukkuminen on kamalan vaikeaa, mut ehkä se on perus. Ja unet on ahdistavia paskiaisia. Hautajaiset olisi vasta 23.5., pitää siihen asti jaksaa järjestellä. Fiilistelen vaikka lohipiiraita jostain pitopalvelusta ja käsken isän kertoon huonoja juttuja.
Jotenki tosi jees, kun isä ja Jere on jaksaneet pyöriä täällä. En tiedä olenko hirveän hilpeätä seuraa, kun nykyään voisin tuhlata kaiken ajan nukkumalla, mutta kuiteski. Arvostan täböllä. Oli ihana ilta tossa tällä viikolla, kun katsottiin Die Hardia ja vietettiin miesten iltaa. Vaikka tuliki napa kipeeksi herkuista.
Mut nytpä avauduin, ensi kertaan siis!
Oikeasti alkaa kohta ahdistamaan ihan hitsisti. On ollut tosi jees viikko, kun täällon ollut ihmisiä käymässä ja muutenkin rentoa. Kuitenkin koko ajan iskee pahemmin yksinäisyyden hetkellä aivoon koko tilanne. Hautaustoimistossakin on käyty ja muita asioita selvitetty. On aika lähellä joku neliraajahalvaus, mutta yritän kyllä pysytellä aktiivisena. Jotenki alkaa kuitenkin olla koko ajan vaikeampaa pysyä liikenteessä. Ja kun ihmiset sanoo, notta "oletpa vahva ihminen", niin alkaa ketuttamaan. Ette arvaakaan kuin paljon helpompaa olisi, jos pystyisi alkaa parkumaan täysillä ja surra kaiken paskan veks. Jotenki pidän itseäni kuitenkin kasassa väkivalloin, vaikken tee sitä tarkoituksella. Yksin nukkuminen on kamalan vaikeaa, mut ehkä se on perus. Ja unet on ahdistavia paskiaisia. Hautajaiset olisi vasta 23.5., pitää siihen asti jaksaa järjestellä. Fiilistelen vaikka lohipiiraita jostain pitopalvelusta ja käsken isän kertoon huonoja juttuja.
Jotenki tosi jees, kun isä ja Jere on jaksaneet pyöriä täällä. En tiedä olenko hirveän hilpeätä seuraa, kun nykyään voisin tuhlata kaiken ajan nukkumalla, mutta kuiteski. Arvostan täböllä. Oli ihana ilta tossa tällä viikolla, kun katsottiin Die Hardia ja vietettiin miesten iltaa. Vaikka tuliki napa kipeeksi herkuista.
Mut nytpä avauduin, ensi kertaan siis!