Ensin ylös, sitten alas, sitten ylös, sitten alas...
On taas töissä aikamoista. Ensin on hyvä mieli ja sitten paha mieli ja sitten hyvä mieli ja sitten paha mieli.
Esimerkiksi eilen tein juttua iltatorista ja jututin muikkukauppiasta, otin kuvan kun eräs vanhempi nainen tuli ostamaan muikkuja. Kysyin sitten ystävällisesti naisen nimeä ja sanoin tekeväni lehteen juttua, niin nainen tilttasi täysin ja alkoi riehua, että mitä sinä sen kameran kanssa teet, ei ihmisistä saa noin vain ottaa kuvia. Teki mieli sanoa pari valittua sanaa, mutta olin vaan hiljaa ja sanoin että heippa. Sen jälkeen ei tehnyt mieli mennä juttelemaan kenellekään, mutta loput ihmiset oli ihania ja tuli taas hyvä mieli.
Tänään nauratti, kun työkaveri kertoi jostain lapsenlapsestaan, joka oli eilen isovanhemmilla käydessään laittanut oven kiinni ja sanonut mummolleen, että "nyt otetaan sitten pippelit ja pimpit esiin" :D Olisikohan joskus yllättänyt vanhempansa itse teosta suljettujen ovien takaa? :D
Ja seuraavaksi sain seurakunnalta valituksia, kun kävin haastattelemassa toista kirkon opasta ja en maininnut toista ollenkaan jutussa. Aikaisempina vuosina olen tehnyt oppaasta jutun samalla tavalla, eikä mitään huomauttamista ole ollut. Johtuisikohan siitä, että tänä kesänä tämä toinen opas on erään papin tytär? Tämän takia en halua asua loppuelämääni näin pienellä paikkakunnalla.
Mutta se työhuolista. Juhannus meni mukavasti itikoiden syöttinä, olin Syvänniemellä. Nukuin, söin ja ajelin pyörällä. Ihanaa vain olla monta päivää :) Käytiin yhtenä päivänä vaeltelemassa Autuaankannaksella Lintuniemessä, ihanaa metsää ja niin kapea niemi joiltain kohdin, että vesi pääsee lyömään yli!
Huomenna olen illallakin töissä, menen sirkukseen Katrin ja Juhan kanssa. Toimittajan työssä ärsyttävintä on se, että tuollaisissakaan kivoissa tapahtumissa ei voi olla rennosti, vaan koko ajan on sellainen olo, että "nyt pitää mennä pyydystämään muutama lapsi ja haastatella niitä". Ei voi vain OLLA. Sama olisi varmaan Ilosaarirokin kanssa; jos sinne pääsisikin ilmaiseksi toimittajana, olisi koko ajan stressiolo haastattelemisen ja kuvaamisen takia.
Kohta kotiin ja lenkille, allergian takia en ole voinut juosta vähään aikaan mutta tänään sataa, ehkäpä uskaltaudun pururadalle.
Esimerkiksi eilen tein juttua iltatorista ja jututin muikkukauppiasta, otin kuvan kun eräs vanhempi nainen tuli ostamaan muikkuja. Kysyin sitten ystävällisesti naisen nimeä ja sanoin tekeväni lehteen juttua, niin nainen tilttasi täysin ja alkoi riehua, että mitä sinä sen kameran kanssa teet, ei ihmisistä saa noin vain ottaa kuvia. Teki mieli sanoa pari valittua sanaa, mutta olin vaan hiljaa ja sanoin että heippa. Sen jälkeen ei tehnyt mieli mennä juttelemaan kenellekään, mutta loput ihmiset oli ihania ja tuli taas hyvä mieli.
Tänään nauratti, kun työkaveri kertoi jostain lapsenlapsestaan, joka oli eilen isovanhemmilla käydessään laittanut oven kiinni ja sanonut mummolleen, että "nyt otetaan sitten pippelit ja pimpit esiin" :D Olisikohan joskus yllättänyt vanhempansa itse teosta suljettujen ovien takaa? :D
Ja seuraavaksi sain seurakunnalta valituksia, kun kävin haastattelemassa toista kirkon opasta ja en maininnut toista ollenkaan jutussa. Aikaisempina vuosina olen tehnyt oppaasta jutun samalla tavalla, eikä mitään huomauttamista ole ollut. Johtuisikohan siitä, että tänä kesänä tämä toinen opas on erään papin tytär? Tämän takia en halua asua loppuelämääni näin pienellä paikkakunnalla.
Mutta se työhuolista. Juhannus meni mukavasti itikoiden syöttinä, olin Syvänniemellä. Nukuin, söin ja ajelin pyörällä. Ihanaa vain olla monta päivää :) Käytiin yhtenä päivänä vaeltelemassa Autuaankannaksella Lintuniemessä, ihanaa metsää ja niin kapea niemi joiltain kohdin, että vesi pääsee lyömään yli!
Huomenna olen illallakin töissä, menen sirkukseen Katrin ja Juhan kanssa. Toimittajan työssä ärsyttävintä on se, että tuollaisissakaan kivoissa tapahtumissa ei voi olla rennosti, vaan koko ajan on sellainen olo, että "nyt pitää mennä pyydystämään muutama lapsi ja haastatella niitä". Ei voi vain OLLA. Sama olisi varmaan Ilosaarirokin kanssa; jos sinne pääsisikin ilmaiseksi toimittajana, olisi koko ajan stressiolo haastattelemisen ja kuvaamisen takia.
Kohta kotiin ja lenkille, allergian takia en ole voinut juosta vähään aikaan mutta tänään sataa, ehkäpä uskaltaudun pururadalle.