Zen Cafén sanoin
Olen aina kauhean innoissani, kun eri blogeja selaillessani löydän kaikkia kivoja 30:n päivän haasteita. Tosin miulla tahtoo innostus lopahtaa yhden päivän merkinnän jälkeen... Niinkuin esim. miulla on vieläkin "kesken" se piirustushaaste, jolle ei löydy ainakaan tällä hetkellä inspiraatiota. Mutta ei ne mitään pakollisia tietenkään ole. xD Löysin esim. tällaisen valokuvaushaasteen ("Intonaatio"-blogi on muuten hurjan kiva blogi.) ja tällaisen "päivän asu" -kuvahaasteen. Molemmat kuulostavat tosi kivoilta ja haluaisin ainakin yrittää niiden toteuttamista.
Keskityn vaan nykyään haaveilemiseen ja muihin "turhuuksiin", kuten netissä samoiluun, kun "oikeasti" pitäisi esim. alkaa kirjoittaa opparia ja siivota. Suhtautumiseni oppariin on vähän liian rento ja saamaton. Mutta en silti osaa vielä panikoida asiasta. Se huolestuttaa minua. Oppariohjaajani sanoi, ettei miun oppariteoksilla ole sinänsä mitään hätää, kunhan vaan aktiivisesti veisin sitä eteenpäin. Oppariohjaajan kanssa keskustelu auttoi miuta eteenpäin miun teosten suhteen. Aion tehdä koruja(?) tai jonkinmoisia esineitä käyttäen niiden materiaaleina vanhojen balettitossujen materiaaleja. (Toistan sanoja ihan liikaa.) Opparin kirjallisen osion ohjaaja kehui miun aihetta ja lähtökohtia hienoiksi ja hyviksi. Kyllä tämä oppari ajallaan valmistuu, pitää vaan saada aikaiseksi tehtyä asioita sen eteen. Ja mitään sen kummempia aikatauluja en ole tehnyt opparia varten (siis että teen taustatutkimusta ajalla x ja kirjoitan ajalla x jne.), vaan etenen fiilispohjalta. Äikänope varmaan kauhistuisi. Eikä miulla ole tällä hetkellä kuin kaksi lähdekirjaa... Jotkut moittisivat laiskaksi, tyhmäksi ja saamattomaksi... Miusta ei siis koskaan tule akateemikkoa.
Keskityn vaan nykyään haaveilemiseen ja muihin "turhuuksiin", kuten netissä samoiluun, kun "oikeasti" pitäisi esim. alkaa kirjoittaa opparia ja siivota. Suhtautumiseni oppariin on vähän liian rento ja saamaton. Mutta en silti osaa vielä panikoida asiasta. Se huolestuttaa minua. Oppariohjaajani sanoi, ettei miun oppariteoksilla ole sinänsä mitään hätää, kunhan vaan aktiivisesti veisin sitä eteenpäin. Oppariohjaajan kanssa keskustelu auttoi miuta eteenpäin miun teosten suhteen. Aion tehdä koruja(?) tai jonkinmoisia esineitä käyttäen niiden materiaaleina vanhojen balettitossujen materiaaleja. (Toistan sanoja ihan liikaa.) Opparin kirjallisen osion ohjaaja kehui miun aihetta ja lähtökohtia hienoiksi ja hyviksi. Kyllä tämä oppari ajallaan valmistuu, pitää vaan saada aikaiseksi tehtyä asioita sen eteen. Ja mitään sen kummempia aikatauluja en ole tehnyt opparia varten (siis että teen taustatutkimusta ajalla x ja kirjoitan ajalla x jne.), vaan etenen fiilispohjalta. Äikänope varmaan kauhistuisi. Eikä miulla ole tällä hetkellä kuin kaksi lähdekirjaa... Jotkut moittisivat laiskaksi, tyhmäksi ja saamattomaksi... Miusta ei siis koskaan tule akateemikkoa.