Lähön hetkilöisiä.
Huominen päivä on viimeiseni Suomessa, ugh. Tunteiden ryhmäseksi on tällä hetkellä hyvin kaoottista. Minä rakastan niin hirviästi, että pelottaa ja seuraavat kaksi kuukautta repäistynä aivan päinvastaiseen maailmaan kihelmöittävät ja kutittelevat. Kunhan eivät kasvottomaksi raatelisi.
Nämä lopun ajat ovat kuluneet lähinnä Ilipoa, muutamaa kaveria ja matkalaukkua halaillessa. Onneksi Guatemalassakin mua palvelee netti, niin tännekin pyrin sitten mahdollisuuksien mukaan päivittämään.
Olen aivan omillani nyt, ensimmäistä kertaa elämässäni, vajaat 18-vuotiaana. Yleensä niin massiivinen egonmöhkäleeni on kutistunut nyt silkaksi rääpäleeksi.
Nämä lopun ajat ovat kuluneet lähinnä Ilipoa, muutamaa kaveria ja matkalaukkua halaillessa. Onneksi Guatemalassakin mua palvelee netti, niin tännekin pyrin sitten mahdollisuuksien mukaan päivittämään.
Olen aivan omillani nyt, ensimmäistä kertaa elämässäni, vajaat 18-vuotiaana. Yleensä niin massiivinen egonmöhkäleeni on kutistunut nyt silkaksi rääpäleeksi.