hiton hunajat. laastarissa.
Syksy tulee yhdeksällä hevosella, kuolema kymmenellä
Aika on kiteinen:jäätyvän hiljaisuuden
Irroitan suomut, jäykät silmäni alkavat nähdä
Aika virtaa luomieni ali, lähestyn muistoa
Lehtiä poltetaan. Kuihtuneen seudun tuoksu,
niityllä savun varjo. Eikä muuta.
Eeva- Liisa Manner
tai kai jotain muutakin. kaikenlaista muuta. Näin siis ratsastetaan sisään. Portit rymisten. Ekaa kertaa omat sanat.
Tai vähän arasti.
(tekstiä heitellen sinne tänne, vahingossa, vaikken sitä tunnustaisi) että vähän narahtaa ovi. shhhhh. Se on piilossa siellä. se on siellä mustolassa piilossa, välillä
menettää hermonsa siellä
mustolassa, koira vahdissa molemmin puolen.tai ne on väärinpäin nyt, tassut ties minne, suu että naama roikkuu, hampaat näkyy. Retkotellaan, luojan lapset, näin riepotellaan meitä.
Hyvin se menee, niskakarvat vähän pystyssä kuitenkin jatkuvasti- se ei perijätär tiiä, mikä oottaa vielä.
eikä tiiäkkää.
Olis surullisia runoja tarjolla, sitten pari ihan mukavaa, muutama, mistä tulee toiveikas olo, aforismeja (jotka tuo irvistyksen ilman päänroikutustakin) ja runojarunojarunojarunojarunoja.
Telkusta höphöphöpöphöpöhömppää.
Näitä en tahtoisikaan jakaa, ei nyt, on minullakin ylpeyteni, teen vaikka..jotain hyödyllistä.
Aika on kiteinen:jäätyvän hiljaisuuden
Irroitan suomut, jäykät silmäni alkavat nähdä
Aika virtaa luomieni ali, lähestyn muistoa
Lehtiä poltetaan. Kuihtuneen seudun tuoksu,
niityllä savun varjo. Eikä muuta.
Eeva- Liisa Manner
tai kai jotain muutakin. kaikenlaista muuta. Näin siis ratsastetaan sisään. Portit rymisten. Ekaa kertaa omat sanat.
Tai vähän arasti.
(tekstiä heitellen sinne tänne, vahingossa, vaikken sitä tunnustaisi) että vähän narahtaa ovi. shhhhh. Se on piilossa siellä. se on siellä mustolassa piilossa, välillä
menettää hermonsa siellä
mustolassa, koira vahdissa molemmin puolen.tai ne on väärinpäin nyt, tassut ties minne, suu että naama roikkuu, hampaat näkyy. Retkotellaan, luojan lapset, näin riepotellaan meitä.
Hyvin se menee, niskakarvat vähän pystyssä kuitenkin jatkuvasti- se ei perijätär tiiä, mikä oottaa vielä.
eikä tiiäkkää.
Olis surullisia runoja tarjolla, sitten pari ihan mukavaa, muutama, mistä tulee toiveikas olo, aforismeja (jotka tuo irvistyksen ilman päänroikutustakin) ja runojarunojarunojarunojarunoja.
Telkusta höphöphöpöphöpöhömppää.
Näitä en tahtoisikaan jakaa, ei nyt, on minullakin ylpeyteni, teen vaikka..jotain hyödyllistä.