Kerran vaan kohdataan alla hirsipuun

Nov 12, 2004 09:28

Laulan. Sen kestää tekstiiliosasto koulun. Sen kouluhallinto ymmärtää ja valtioneuvostot suovat. LLLiversi llleivot pankin ikkunalla.
Ihan säädytöntä oikeestaan, en minä tarkoita sillä. Kaltaiseni ei sopisi laulella näin. Olen pukeutunukin mustaan, olen tyylikäs. Minulla on erään äidin maatuskakoru rintapielessäni ja minun päässäni soi kauniit huilut. Ja ne viulut.

vanh naine
Sää ole rinkelplummaseppel,
sää ole unikonkota.
älä yrit niin paljo
ann ol jo
rinkelplummaseppel.
unikonkota.

Enää en konepistoolin tulella reittiäsi raivaa, aamussa suven taivaan(?), kerran vaan kohdataan alla hirsipuun. (yäk, otsikon toisto. sieltä se tuli, sitä me pelättiin, koko kirjan, kirjeen ajan sitä pelättiin ja se on siinä)

Nyt pitää mennä puihin. Loimien lomaan. työstän sen maton että poiskin pääsis. Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta. Hallelujaa lyö.
Previous post Next post
Up