Juhannus Himoksella
Takana mutainen Juhannus.
Telttailuhan on kivaa, aivan täysin <3, mutta tämän kertainen oli suoraan ydinsodan keskeltä. Selviytymiskamppailua luonnonvoimia vastaan \o/
Matkapelinämme oli vanha volkkaripaku, sellainen suloinen korotettu malli. Maksiminopeus myötätuuleen oli n.85km/h, joten matka Espoosta Jämsään kesti lähemmäs neljä tuntia.
Pysähdyimme vielä Jämsän keskustassa nostamassa rahaa seinästä ja ostimme vielä yhden aurinkotuolin Koti-ideasta. Se taisi olla viimeinen virhe, koska tuolia autoon kantaessa alkoi taivaalle kertyä tummia pilviä.
Himoksella sekavien opastusten jälkeen löysimme paikkamme pellolta ja leirin pystytys alkoi. Ensimmäisenä autosta nostettiin nojatuolit joissa nautittiin ensimmäiset jääkaapista otetut kylmät oluet (kyllä, urbaanit city-lapset ottavat jääkaapin lisäksi myös kaksi sohvatuolia mukaan telttaillessaan). .
Katoksen ja teltan pystytys pellolle osoittautui yllättävän vaikeaksi. Syytimme puuttuvia ohjeita, osaksi käsittämätöntä tuulta joka sai osat lentelemään miten sattui. Toinen teltta kasattiin pakun sisään ja molempiin täytettiin paksut ilmavuoteet. Kaasugrillin jätimme pakun perään odottamaan parempaa hetkeä koska (yli)inokkaat järkkärit ajelivat mönkijoillä ristiin rastiin kieltäen grillauksen teltta-alueella.
Aurinko pilkisteli silloin tällöin pilvien välistä jolloin pelto oli täysi pätsi. Pilven tullessa eteen hytisimme ja lisäsimme vaatteita.
Kovin pitkään emme ehtineet nauttia kauniista säästä kun taivas antoi ensimmäiset pisaransa. Tuulen yltyessä ripustimme pakun perästä katoksen ulkokulmaan ensimmäisen pressun. Himoskukkulalta puhaltava viima oli hyvin puuskittainen ja sai koko katoksen heilumaan. Vesisateen hellittäessä nostimme pakun perään jääneeseen pieneen piilosoppeen grillin ja muiden taistellessa järkkärien kanssa me mutustimme pihviä auringossa.
Totesimme katoksen pitävän pahimmat vedet poissa, mutta sateen taas alkaessa uudelleen ja uudelleen alkoi kangas päästämään vettä hyvin hienojakoisena "pölynä". Päätimme silti ja sen takia siirtää pihateltan katoksen alle parempaan turvaan kosteudelta. 3x3m katos piti sen jälkeen sisällään myös kaksi nojatuolia, ja kaksi retkituolia.
Kyllästyttyämme tarpomaan vesisateessa mutaisen aukean toiselle puolelle uhkaavasti täyttyviin bajamajoihin, ja teimme yhteisellä päätöksellä grillinurkasta yhdistetyn oman kyykkynurkan.
Illalla bändejä ja kojuruokaa sekä ensimmäiset tuulen mukaansa napanneet teltat, katokset ja muut lentävät härvelit.
Seuraava päivä koitti harmillisen harmaana sekin. Ennen ensimmäistäkään bändiä vesisade alkoi jälleen.
Kirisitelimme katoksen kiinnitysnaruja, siirsimme pressun kulkemaan katoksen yli sen suojaksi ja tueksi käsittämättömässä tuulessa ja sateessa. Kun nosti kädet ylös kiinnittääkseen pressun katoksen tankoihin tuli vettä hihansuista sadetakin sisään kuin saavista. Vierestä pyöri kupolitelttoja kuin preerian oksapallot.
Jouduimme luopumaan grillikyykkänurkastakin, mutta pyydystimme oksapalloteltan josta veistimme pohjan irti ja kiinnitimme sen katoksemme läheisyyteen. Uusi käymälämme oli vihitty käyttöön.
Henkiinjäämisen nimissä omimme itsellemme lisää muilta karanneita pressuja. Joissain välissä katoksemme oli vähällä murtua myrskyn alla, uloin jalka antoi periksi ja taittui. Onneksi ihmisillä oli ollut samanlaisia katoksia kuin meillä, siihen löytyi varaosia muiden raunioista. Ryöstin hylätystä teltasta myös uuden kaaren omaan telttaani edellisen kaaren hajotessa.
Kun olimme varmistaneet narut ja muut kiinnitykset viimeisen kerran (ja paikanneet revennyttä pressua teipillä) suuntasimme katsomaan Popedaa samaisessa kaatosateessa.
Kun sade seuraavana päivänä lakkasi hetkeksi ripustimme edellisenä päivänä kastuneet vaatteet katokseen kuivumaan ja sytytimme kaaostunnelmassa luksukseksi luettavan kaasugrillimme. Samalla latasimme vanhaa rekan akkua saadaksemme virtaa jääkaappiin ja puhelimiin.
Grilli lämmitti mukavasti, ruokaa ja juomaa oli riittävästi ja onneksemme kuivaa vaatettakin riitti. Kaikilla ei riittänyt, monet olivat luovuttaneet ensimmäisen yön aikana ja lähtevien pieni virta oli tauoton. Mainittakoon myös, jotta omimamme varaosasat olivat siis todella hylättyjä emmekä tehneet kenenkään elämää kurjemmaksi.
Kun lopulta koitti kotiinlähdön hetki saimme kaiken purettua ja pakattua autoon jotakuinkin siistinä ja ehjänä. Pääsimme jopa mutaisesta haudasta omin voimin tielle (toisin kuin osa jotka vedettiin traktorilla).
Taakse nostetut nojatuolit mahdollistivat allekirjoittaneen nukkua koko paluumatkan.
Ps. Jos aikajatkumoissa ilmenee virheitä, se johtuu vain simasta Jotenkin tähän kaikkeen kuitenkin upposi neljä päivää.
Telttailuhan on kivaa, aivan täysin <3, mutta tämän kertainen oli suoraan ydinsodan keskeltä. Selviytymiskamppailua luonnonvoimia vastaan \o/
Matkapelinämme oli vanha volkkaripaku, sellainen suloinen korotettu malli. Maksiminopeus myötätuuleen oli n.85km/h, joten matka Espoosta Jämsään kesti lähemmäs neljä tuntia.
Pysähdyimme vielä Jämsän keskustassa nostamassa rahaa seinästä ja ostimme vielä yhden aurinkotuolin Koti-ideasta. Se taisi olla viimeinen virhe, koska tuolia autoon kantaessa alkoi taivaalle kertyä tummia pilviä.
Himoksella sekavien opastusten jälkeen löysimme paikkamme pellolta ja leirin pystytys alkoi. Ensimmäisenä autosta nostettiin nojatuolit joissa nautittiin ensimmäiset jääkaapista otetut kylmät oluet (kyllä, urbaanit city-lapset ottavat jääkaapin lisäksi myös kaksi sohvatuolia mukaan telttaillessaan). .
Katoksen ja teltan pystytys pellolle osoittautui yllättävän vaikeaksi. Syytimme puuttuvia ohjeita, osaksi käsittämätöntä tuulta joka sai osat lentelemään miten sattui. Toinen teltta kasattiin pakun sisään ja molempiin täytettiin paksut ilmavuoteet. Kaasugrillin jätimme pakun perään odottamaan parempaa hetkeä koska (yli)inokkaat järkkärit ajelivat mönkijoillä ristiin rastiin kieltäen grillauksen teltta-alueella.
Aurinko pilkisteli silloin tällöin pilvien välistä jolloin pelto oli täysi pätsi. Pilven tullessa eteen hytisimme ja lisäsimme vaatteita.
Kovin pitkään emme ehtineet nauttia kauniista säästä kun taivas antoi ensimmäiset pisaransa. Tuulen yltyessä ripustimme pakun perästä katoksen ulkokulmaan ensimmäisen pressun. Himoskukkulalta puhaltava viima oli hyvin puuskittainen ja sai koko katoksen heilumaan. Vesisateen hellittäessä nostimme pakun perään jääneeseen pieneen piilosoppeen grillin ja muiden taistellessa järkkärien kanssa me mutustimme pihviä auringossa.
Totesimme katoksen pitävän pahimmat vedet poissa, mutta sateen taas alkaessa uudelleen ja uudelleen alkoi kangas päästämään vettä hyvin hienojakoisena "pölynä". Päätimme silti ja sen takia siirtää pihateltan katoksen alle parempaan turvaan kosteudelta. 3x3m katos piti sen jälkeen sisällään myös kaksi nojatuolia, ja kaksi retkituolia.
Kyllästyttyämme tarpomaan vesisateessa mutaisen aukean toiselle puolelle uhkaavasti täyttyviin bajamajoihin, ja teimme yhteisellä päätöksellä grillinurkasta yhdistetyn oman kyykkynurkan.
Illalla bändejä ja kojuruokaa sekä ensimmäiset tuulen mukaansa napanneet teltat, katokset ja muut lentävät härvelit.
Seuraava päivä koitti harmillisen harmaana sekin. Ennen ensimmäistäkään bändiä vesisade alkoi jälleen.
Kirisitelimme katoksen kiinnitysnaruja, siirsimme pressun kulkemaan katoksen yli sen suojaksi ja tueksi käsittämättömässä tuulessa ja sateessa. Kun nosti kädet ylös kiinnittääkseen pressun katoksen tankoihin tuli vettä hihansuista sadetakin sisään kuin saavista. Vierestä pyöri kupolitelttoja kuin preerian oksapallot.
Jouduimme luopumaan grillikyykkänurkastakin, mutta pyydystimme oksapalloteltan josta veistimme pohjan irti ja kiinnitimme sen katoksemme läheisyyteen. Uusi käymälämme oli vihitty käyttöön.
Henkiinjäämisen nimissä omimme itsellemme lisää muilta karanneita pressuja. Joissain välissä katoksemme oli vähällä murtua myrskyn alla, uloin jalka antoi periksi ja taittui. Onneksi ihmisillä oli ollut samanlaisia katoksia kuin meillä, siihen löytyi varaosia muiden raunioista. Ryöstin hylätystä teltasta myös uuden kaaren omaan telttaani edellisen kaaren hajotessa.
Kun olimme varmistaneet narut ja muut kiinnitykset viimeisen kerran (ja paikanneet revennyttä pressua teipillä) suuntasimme katsomaan Popedaa samaisessa kaatosateessa.
Kun sade seuraavana päivänä lakkasi hetkeksi ripustimme edellisenä päivänä kastuneet vaatteet katokseen kuivumaan ja sytytimme kaaostunnelmassa luksukseksi luettavan kaasugrillimme. Samalla latasimme vanhaa rekan akkua saadaksemme virtaa jääkaappiin ja puhelimiin.
Grilli lämmitti mukavasti, ruokaa ja juomaa oli riittävästi ja onneksemme kuivaa vaatettakin riitti. Kaikilla ei riittänyt, monet olivat luovuttaneet ensimmäisen yön aikana ja lähtevien pieni virta oli tauoton. Mainittakoon myös, jotta omimamme varaosasat olivat siis todella hylättyjä emmekä tehneet kenenkään elämää kurjemmaksi.
Kun lopulta koitti kotiinlähdön hetki saimme kaiken purettua ja pakattua autoon jotakuinkin siistinä ja ehjänä. Pääsimme jopa mutaisesta haudasta omin voimin tielle (toisin kuin osa jotka vedettiin traktorilla).
Taakse nostetut nojatuolit mahdollistivat allekirjoittaneen nukkua koko paluumatkan.
Ps. Jos aikajatkumoissa ilmenee virheitä, se johtuu vain simasta Jotenkin tähän kaikkeen kuitenkin upposi neljä päivää.