May 18, 2004 04:20
Linux version 2.4.22 (root@midas) (gcc version 3.2.3) #8 Tue Sep 2 17:51:33 PDT 2003
12363.04 6026.63
02:45:45 up 3:32, 1 user, load average: 0.02, 0.02, 0.00
cpu 616833 0 17057 602414
cpu0 616833 0 17057 602414
page 4180698 1017012
swap 328 613
intr 1831337 1236304 46110 0 1 1 290352 1 0 1 5 56837 0 97352 0 42649 61724
disk_io: (3,0):(43086,8606,465621,34480,2034024) (11,0):(61700,61700,7895776,0,0)
ctxt 7948618
btime 1084824808
processes 2658
processor : 0
vendor_id : AuthenticAMD
cpu family : 6
model : 10
model name : mobile AMD Athlon(tm) XP-M 2600+
stepping : 0
cpu MHz : 1990.277
cache size : 512 KB
fdiv_bug : no
hlt_bug : no
f00f_bug : no
coma_bug : no
fpu : yes
fpu_exception : yes
cpuid level : 1
wp : yes
flags : fpu vme de pse tsc msr pae
mce cx8 sep mtrr pge mca cmov
pat pse36 mmx fxsr sse syscall
mmxext 3dnowext 3dnow
bogomips : 3971.48
total: used: free: shared: buffers: cached:
Mem: 494477312 333225984 161251328 0 18182144 207114240
Swap: 509956096 2560000 507396096
MemTotal: 482888 kB
MemFree: 157472 kB
MemShared: 0 kB
Buffers: 17756 kB
Cached: 201468 kB
SwapCached: 792 kB
Active: 31092 kB
Inactive: 270112 kB
HighTotal: 0 kB
HighFree: 0 kB
LowTotal: 482888 kB
LowFree: 157472 kB
SwapTotal: 498004 kB
SwapFree: 495504 kB
present: yes
design capacity: 6000 mAh
last full capacity: 5616 mAh
battery technology: rechargeable
design voltage: 11100 mV
design capacity warning: 561 mAh
design capacity low: 280 mAh
capacity granularity 1: 1 mAh
capacity granularity 2: 1 mAh
model number: Internal Battery
serial number:
battery type: Lion
OEM info: NEC Corporation
present: yes
capacity state: ok
charging state: unknown
present rate: 0 mA
remaining capacity: 5616 mAh
present voltage: 12532 mV
---
Aivojen rakenne ja omaksumiskyky on kiehtova asia. Se ottaa vastaan jatkuvasti aistiärsykkeitä ympäristöstä ja löytää joukolle eri havaintoja yhteisiä piirteitä joista koostuu tietty keskeisempi symboolinen merkitys kuten esimerkiksi joku esine, henkilö, tila tai muu suurempi yhteinen nimittäjä kulloinkin olevan tapahtuman mukaan. Jäljelle jääneet aistiärsykkeet saavat mielessä pienempiä symboolisia merkityksiä jotka muokkaavat tapahtuman tulkintaa, esim. erillaiset haju-, kuulo-, maku- tai tuntoärsykkeet.
Saadut muovaavat symboolit yhdistetään tapahtumakeskeiseen symboolin ja vertaillaan aiempien muistikokemusten kanssa jotta voidaan saavuttaa lopputuloksena isompi kokonaisuus jota nimitetään yksittäiseksi muistoksi. Tätä muistoa sitten vertaillaan aiempiin muistoihin ja sen merkittävyys perustuu siihen kuinka paljon se on kytköksissä muihin muistoihin ja kuinka tärkeitä nämä muistot ovat. Vähemmän merkitsevät muistot katoavat unohduksiin mielestä ellei niihin liittyviä asioita koeta uudelleen tai mieli vain muuten intentionaalisesti yritä virkistää kyseistä muistoa.
Tästä päästäänkin yön ongelmaani eli millä tavoin aivot sitten päättäävät mikä on vitaalia tietoa johon kuuluu jatkuvasti keskittyä ja mitkä asiat saavat painua uppeluksiin syvälle muistojen tomuiselle ullakolle "tyhjäksi" merkityn aivolohkon alle hapettumaan ja odottamaan pahempia aikoja? Yksinkertainen vastaus; mielen avulla.
Mutta miten mieli toimii onkin huomattavasti visaisempi kysymys (tai näin ainakin väitetään, voiko satamiljoonaa mieliterveydenhoitajaa olla väärässä?) ja sen rakentuminen on melkoinen mysteeri. Ateistinen agnostikko tiedemies voisi kliinisen kylmästi todeta että mieli on vain lapsuudenajan ensiärsykkeiden tahmainen mielettömän sekava pallo joka filtteröi kaikki uudet ärsykkeet itsensä läpi ja lopputulos on sitä mitä odottaa sopii kasvatuksen mukaan.
Hänen hiukankin hengellisempi kollegansa tuskin purematta nielisi tuota vastausta ja pamauttaisi pöydälle dualismin iänikuisen mustavalkoisen nakkimakkaran; "On olemassa hyviä asioita ja sitten on olemassa pahoja asioita, hyvät ihmiset tekevät hyviä päätöksiä ja pahat ihmiset tekevät pahoja päätöksiä." Eli hyvät ihmiset tekevät aina hyviä päätöksiä moraaliarvojensa vuoksi vaikka heitä olisi lapsena käytetty nyrkkeilysäkkinä ja valtaosa heidän nuoruusiän päätöksistään olisi johtanut epäonnistumiseen. Niilo Paasivirtaa lainaten, hevonpaskaa.
Yhtä kaikki moraalista ja etiikasta sen enempää piittaamatta, mieli muuttuu jatkuvasti. Tämä tapahtuu uusien muistojen antamien ärsykkeiden johdosta ja tietyt perusarvot järkkyvät aina kun joku mielen säännöistä kyseenalaistetaan tai jopa suoranaisesti kumotaan. Ongelmana vain tässä mielen muovautumisessa on se, että jokaiseen kyseenalaistamiseen tarvitaan päätös eli mielessä täytyy olla vähintään kaksi arvoa keskenään ristiriidassa joista pitää sitten päättää kumpi on tärkeämpi kuin toinen. Tämä myös automaattisesti tarkoittaa sitä että vähemmän merkittäväksi jääneen arvon sisältö on pakko hylätä ja siihen vastaavasti liittyvät mielipiteet täytyy muokata vastaamaan tärkeämpiä arvoja.
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä että jos kahdelle itselleen läheiselle ystävälle syntyy keskenään riita, on valittava kumman puolelle asettuu jottei menettäisi kumpaakin. Tällöin on kuitenkin menetettävä toinen ja opittava pahimmillaan jopa vihaamaan häntä. Tämä on perustavaa laatua oleva muutos mielessä joka aiheuttaa aina väkisinkin mielen arvomaailman muuttumista ja näin vaikuttaa tapaan jolla tulee suhtautua kaikkeen uuteen informaatioon jota aistit jatkuvasti syöttävät. Mitä enemmän mieli muuttuu alkuperäisestä, sen epäterveempää se lienee psyykkeelle koska pitkäaikaisten todellisten pysyvien arvojen määrä kapenee suhteessa väliaikaisiin, nuorempiin arvoihin jotka lopulta sanelevat kaiken käyttäytymiseen asti.
Sepä siitä, koko tuon prologin ideana oli vaan pohjustaa hiukan taustatietoa sille yhdelle ainoalle ajatukselleni mikä mielessäni nyt on; Mä tartten uuden prosessointiyksikön aivoihini, vanha prakaa! :P
Tupakalle ja nukkumaan....
sininen asia