(no subject)
Pitäisi kai olla tyhjentynyt olo kun poistin kännykästä ainakin sata numeroa.
Oli vaikka mitä outoja ja sellaisia, jotka ovat varmasti poistaneet mut tai kenties on jo uusi numerokin heillä. Ja oli entisen koulun kansliaa, entisen työpaikan tyyppejä joihin olisi ottanut yhteyttä vaan työasioissa, jotain työpaikkoja joita oon joskus havitellut ja on pitänyt soitella että mikä on tilanne, entisen harrastuksen tyyppejä, jotain ihmechat-tyyppejä, jotain satunnaisia tuttavuuksia, entisen kotikotini numero jota ei ole enää olemassakaan, numeroita ihmisille joiden koiraa olen ulkoiluttanut. Poistin myös jotain tuoreitakin ja ihmisiä, joista ei ole mitään hajua, keitä ovat. Olen poistanut myös toisesta paikastakin yhteystietoja. Ovat ehkä sellaisia, jotka eivät koskaan sano mitään, joten mitä suotta pitämäään ja olen myös huomannut, että mutkin on poistettu. Toteutan samaa, eli poistan ihmisiä jotka ei anna mulle yhtään mitään, joista tulee tunne, että mä olen ehkä vitun sama niille, joten silloin nekin on mulle vitun sama. Ja poistin sellaisen ihmisen, joka ehkä ihmettelee miksi mua ei enää siellä näe ja katson vaan paremmaksi etten edes sano sille mitään. Siitä saa, vitun turha vaikka onkin periaatteessa ihana tyyppi. Vielä vois miettiä ketä poistaa täältä journalista.
Ei periaatteessa tunnu missään, mutta nyt mua vituttaa ja itkettää ihan satamiljoona asiaa ja en kestä elämää. Pää hajoaa. Vittuvittuvittu. Haluan pitää taukoa elämästä, please.
Harmaata päässä, harmaata sisällä, harmaata kaikkialla. Haluan vaan että on hyvä olla. Nyt ei ole. En muistakaan milloin olisin itkenyt viimeksi näin kovasti. En oo, oon vaan ollut ihan vitun väsynyt, on ollut ihania terveyshuoliakin, en ole edes erityisemmin juhlinut. Olen ehkä halunnutkin, mutta ei ole huvittanut kysyä keltään ja kukaan ei ole kysynyt. Se vituttaa. En enää tiedä kuka on mun kaveri vai onko kukaan.
Posket olen kyllä saanut punastumaan, koska erään ihmisen kanssa on ollut kiva höpötellä vaikka vain etäisesti tosin, mutta siinä henkilössä on jotain ihan vitun sympaattista ja hienoa. Ja olen nähnyt myös unta, että sellainen henkilö, jonka kanssa en ole koskaan töissä puhunutkaan enkä nimeäkään tiedä, niin pyysi katsomaan elokuvan kanssaan ja lähtemään sitten mökilleen.
Ja joskus olen ollut paljon idealistisempi kuin nyt. Olen vaan oppinut ettei se mene niin, että kaikkien maailman ihmisten kanssa voisi pitää kakkukestejä...
Oli vaikka mitä outoja ja sellaisia, jotka ovat varmasti poistaneet mut tai kenties on jo uusi numerokin heillä. Ja oli entisen koulun kansliaa, entisen työpaikan tyyppejä joihin olisi ottanut yhteyttä vaan työasioissa, jotain työpaikkoja joita oon joskus havitellut ja on pitänyt soitella että mikä on tilanne, entisen harrastuksen tyyppejä, jotain ihmechat-tyyppejä, jotain satunnaisia tuttavuuksia, entisen kotikotini numero jota ei ole enää olemassakaan, numeroita ihmisille joiden koiraa olen ulkoiluttanut. Poistin myös jotain tuoreitakin ja ihmisiä, joista ei ole mitään hajua, keitä ovat. Olen poistanut myös toisesta paikastakin yhteystietoja. Ovat ehkä sellaisia, jotka eivät koskaan sano mitään, joten mitä suotta pitämäään ja olen myös huomannut, että mutkin on poistettu. Toteutan samaa, eli poistan ihmisiä jotka ei anna mulle yhtään mitään, joista tulee tunne, että mä olen ehkä vitun sama niille, joten silloin nekin on mulle vitun sama. Ja poistin sellaisen ihmisen, joka ehkä ihmettelee miksi mua ei enää siellä näe ja katson vaan paremmaksi etten edes sano sille mitään. Siitä saa, vitun turha vaikka onkin periaatteessa ihana tyyppi. Vielä vois miettiä ketä poistaa täältä journalista.
Ei periaatteessa tunnu missään, mutta nyt mua vituttaa ja itkettää ihan satamiljoona asiaa ja en kestä elämää. Pää hajoaa. Vittuvittuvittu. Haluan pitää taukoa elämästä, please.
Harmaata päässä, harmaata sisällä, harmaata kaikkialla. Haluan vaan että on hyvä olla. Nyt ei ole. En muistakaan milloin olisin itkenyt viimeksi näin kovasti. En oo, oon vaan ollut ihan vitun väsynyt, on ollut ihania terveyshuoliakin, en ole edes erityisemmin juhlinut. Olen ehkä halunnutkin, mutta ei ole huvittanut kysyä keltään ja kukaan ei ole kysynyt. Se vituttaa. En enää tiedä kuka on mun kaveri vai onko kukaan.
Posket olen kyllä saanut punastumaan, koska erään ihmisen kanssa on ollut kiva höpötellä vaikka vain etäisesti tosin, mutta siinä henkilössä on jotain ihan vitun sympaattista ja hienoa. Ja olen nähnyt myös unta, että sellainen henkilö, jonka kanssa en ole koskaan töissä puhunutkaan enkä nimeäkään tiedä, niin pyysi katsomaan elokuvan kanssaan ja lähtemään sitten mökilleen.
Ja joskus olen ollut paljon idealistisempi kuin nyt. Olen vaan oppinut ettei se mene niin, että kaikkien maailman ihmisten kanssa voisi pitää kakkukestejä...