Joo joo, uskon kyllä jo että olet rasittava
Isä: Ostitko sinä sitä kissan kuivaruokaa?!
Äiti: No onhan sillä niitä tuolla kissan kipossa.
Elina: ("Niinpä, ja mä vasta ostin niitä n. viikko sitten, joten niiden ei kuuluisi olla loppu.")
I: K-KUIVARUOKAA?! MISSÄ?!
Ä: ...Sen kipossa...
I: EIHÄN SIELLÄ MITÄÄN SEMMOISTA OLE!1
Ä: Mitä, eikö? Missä sitä sitten on?
I: NO KUULE LATTIALLA! Minä puhuin kiposta!1
Isää ja sen purevan sarkastisia julmuuksia on aika hauskaa kuunnella näin huoneestaan, kun se ei nähtävästi taas tiedä itsekään mistä puhuu. Mä en tajua! Se tekee älyttömän usein niin että alkaa puhumaan esim. kissan ruoasta jotain tyyliin "missä ne ovat", ja kun äiti sanoo "no ne kissanruoat ovat keittiössä", isän seuraava säkenöivä kommentti asiaan on "JAA MITKÄ KISSANRUOAT?!1111". No ehkä vaikka ne THÖ kissanruoat, joista ITSE juuri puhuit?! Nähtävästi se sitten unohtaa noin 0.0000000001 sekunnissa mitä on viimeksi sanonut, kun se aina kommentoi itse puheeksi ottamaansa asiaa hämmästyneellä äänensävyllä kun joku toinen keskustelija mainitsee sen nimeltä. Onkos isä vähän dementikko. Älä ole, se on ärsyttävää. ÄRSYTTÄVÄÄ... Sitäpaitsi miksi se on noin hämmästynyt siitä että kissanruoka on taas loppu, se itse tuhlaa sitä kuivaruokaa laittamalla sitä liikaa Kasperille. Sen johdosta ruoat kuivahtavat aina kun niitä on Kasperin kupissa liikaa ja se ei jaksa syödä kaikkea ja ne joudutaan heittämään pois... jonka jälkeen pitääkin taas ostaa lisää ruokaa hassattavaksi. Näin jännittävästi se elämä kulkee. :>
Lisäksi mua kyrpäisi tänään moneen kertaan se, että kun kerroin äidille jotain, isä keskeytti mut koko ajan toistamalla saman asian jonka olin juuri hetki sitten sanonut. Siis, jos esimerkiksi sanon tyyliin jotain "olin tänään käymässä yliopistolla", niin juuri kun olen saanut asian sanottua, isä kysyy "AI MISSÄ TE OLITTE? YLIOPISTOLLAKO?", sitten jatkan juttua "...ja siellä kuuntelin sellaisen infon lääkiksestä..." ja taas isä tunkee väliin sanomalla "SIIS MISTÄ KUUNTELIT JA MITÄ? INFOA LÄÄKIKSESTÄKÖ?". Parhaassa tapauksessa se ei kuule MITÄÄN, vaan kysyy vain "MITÄÄÄ?" ja mun täytyy selittää sama asia sillekin uudelleen, koska muuten se jankuttaa "MITÄ MITÄ MITÄ" kunnes hermostun ja sanon "NO EI MITÄÄN!" tai selitän saman jutun ärtyneellä äänellä uudelleen ja lopputuloksena se alkaa narista siitä että olen huonotuulinen tms. No miten olisi jos vaikka ihan kuuntelisit kerrankin ensimmäisellä kerralla mitä mä sanon jos noin kiinnostaa, niin en joutuisi koko ajan toistamaan? Onko ihme että mä olen kiukkuinen, mariseva ja joka asiasta noin ylimalkaan kitisevä ja hermostuttava jos joudun elämään tollaisen vekuttajan kanssa samassa talossa. (Plus hullun kissan.) Siksi olen varmaan näin lyhytkin!11
MISTÄ VITUSTA mä voisin tietää että metaanin ja kloorikaasun reagoidessa syntyy hiilitetrakloridin lisäksi myös vetykloridia, kun enhän mä koskaan tuollaisia hoksaa! Jos joka kysymyksessä on joku tollainen kompa (JOO JOO, EI OLE OIKEASTI KOMPA, OLEN VAIN TYHMÄ JA YLPEÄ SIITÄ!11oneoneone!1) niin mulla menee taas kaikki väärin huomisessa uusinnassa.
Voi homohomohomoooo, olen muutenkin ärtynyt koko kemiaan, koska... KOSKA. Sanotaan nyt vaikka että olen saanut kuulla siitä vähän liikaa viime aikoina. Asddf no niin sori, olen huonolla tuulella.
...Siltikin, voiko kukaan täysjärkinen lukion kolmoskurssin käynyt muistaa ulkoa jonkun tristearaatin kaavan (se on helkkarin pitkä)? EI. Paitsi ehkä se yksi kaikin puolin täydellinen tyyppi meidän koulusta jota kutsun Saaran kanssa Fysiikkatytöksi. (Se on pelottava, sillä on aina sama tyynen tyytyväinen ilme naamallaan ja se ei koskaan hermostu tai järkyty MISTÄÄN! Jos jotain ihmistä voisi kutsua jääkuningattareksi niin sitä.)
Luojan kiitos mun nimeni ei ole Esteri, tai tuntisin oloni TOSI tyhmäksi lukiessani esteröitymisreaktioita. :D HUPS! SE OLI PUUJALKAISIN PUUJALKAVITSI IKINÄ!
Kävin tänään Uniexpossa ja sen jälkeen vielä vähän kaupungilla ja syömässä. Saara sai VAIN neljä ilmaista kynää mukaan! Käyttäytymistieteiden opiskelijat esittelivät oman tiedekuntansa (huonosti) jollain kummallisella laululeikillä ja mua hävetti niiden puolesta, koska koko juttu oli niin pahasti "TÄMÄ ON HUUMORIA. OIKEASTI. SÄÄLIKÄÄ MEITÄ JA NAURAKAA VÄHÄN"-tasoa. Saara sanoi vieressä "mua nolottaa! Tuleeko mustakin tuollainen jos menen tuonne opiskelemaan?" ja lupasin heittää sitä tiiliskivellä jos se sortuisi koskaan esiintymään samanlaisessa show'ssa. Joo joo, Elina on tyhmä tosikko joka ei osaa ottaa elämäänsä rennosti, VOI ANTEEKSI!
Ne jotkut vitun ääliöt mun ja Marian äidinkielen ryhmätyöporukassa eivät ole pistäneet tikkua ristiin meidän Seitsemän veljestä-esityksen/yhteenvedon/aivansamamikäseon eteen - mä ja Maria olemme keskustelleet netissä kirjasta jonkin verran kahdestaan, mutta arvatkaa nyt huviksenne että ovatko NE. Meidän pitäisi esittää siitä joku yhteenveto huomenna, mutta niin mikä yhteenveto? Mä en tee yhtään mitään ennen kuin kaikki osallistuvat, ja ne eivät ole osallistuneet koskapa niitä ei ole näkynyt keskustelussakaan -> ne eivät ole voineet tehdä yhteenvetojakaan mun tietämättäni. Niin no! Oman osani mä tietenkin väsään, mutta en mitään muiden puolesta, varsinkin jos ne eivät "muuten vaan" tee.
Ihan turha niiden sanoa "EMMÄ TIENNYT ETTÄ MITÄ PITI TEHDÄ!1". Mitäs ette kysyneet.
Idiootteja kaikki!1 (<- Mun yleispätevä käsitykseni ihmisistä nyt, koska olen kiukkuinen.)
Isä ulisee TAAS jostain. Tällaisina hetkinä olen oikeasti yllättynyt siitä etten ole jo kauan sitten mennyt heittelemään sitä vähän kaikella mitä käteen sattuu, ei kukaan jaksa kuunnella kello viidestä kymmeneen JOKA ILTA miten se kävelee eteisen ja olohuoneen väliä hösäten "kissakissakissakissakissakissa" ja/tai ölisten jostain typerästä (vähän kuten minä nyt). Ja sitten se vielä jaksaa keskeyttää mut sanomalla "no niin, älä nyt jaksa koko ajan" kun haukuin äidille jotain tyyppiä meidän koulusta. No, en mä sulle kyllä puhunutkaan, joten mene pois!
...Ja anteeksi, olen vähän turhan vihainen ja verenhimoinen nyt.
Äiti: No onhan sillä niitä tuolla kissan kipossa.
Elina: ("Niinpä, ja mä vasta ostin niitä n. viikko sitten, joten niiden ei kuuluisi olla loppu.")
I: K-KUIVARUOKAA?! MISSÄ?!
Ä: ...Sen kipossa...
I: EIHÄN SIELLÄ MITÄÄN SEMMOISTA OLE!1
Ä: Mitä, eikö? Missä sitä sitten on?
I: NO KUULE LATTIALLA! Minä puhuin kiposta!1
Isää ja sen purevan sarkastisia julmuuksia on aika hauskaa kuunnella näin huoneestaan, kun se ei nähtävästi taas tiedä itsekään mistä puhuu. Mä en tajua! Se tekee älyttömän usein niin että alkaa puhumaan esim. kissan ruoasta jotain tyyliin "missä ne ovat", ja kun äiti sanoo "no ne kissanruoat ovat keittiössä", isän seuraava säkenöivä kommentti asiaan on "JAA MITKÄ KISSANRUOAT?!1111". No ehkä vaikka ne THÖ kissanruoat, joista ITSE juuri puhuit?! Nähtävästi se sitten unohtaa noin 0.0000000001 sekunnissa mitä on viimeksi sanonut, kun se aina kommentoi itse puheeksi ottamaansa asiaa hämmästyneellä äänensävyllä kun joku toinen keskustelija mainitsee sen nimeltä. Onkos isä vähän dementikko. Älä ole, se on ärsyttävää. ÄRSYTTÄVÄÄ... Sitäpaitsi miksi se on noin hämmästynyt siitä että kissanruoka on taas loppu, se itse tuhlaa sitä kuivaruokaa laittamalla sitä liikaa Kasperille. Sen johdosta ruoat kuivahtavat aina kun niitä on Kasperin kupissa liikaa ja se ei jaksa syödä kaikkea ja ne joudutaan heittämään pois... jonka jälkeen pitääkin taas ostaa lisää ruokaa hassattavaksi. Näin jännittävästi se elämä kulkee. :>
Lisäksi mua kyrpäisi tänään moneen kertaan se, että kun kerroin äidille jotain, isä keskeytti mut koko ajan toistamalla saman asian jonka olin juuri hetki sitten sanonut. Siis, jos esimerkiksi sanon tyyliin jotain "olin tänään käymässä yliopistolla", niin juuri kun olen saanut asian sanottua, isä kysyy "AI MISSÄ TE OLITTE? YLIOPISTOLLAKO?", sitten jatkan juttua "...ja siellä kuuntelin sellaisen infon lääkiksestä..." ja taas isä tunkee väliin sanomalla "SIIS MISTÄ KUUNTELIT JA MITÄ? INFOA LÄÄKIKSESTÄKÖ?". Parhaassa tapauksessa se ei kuule MITÄÄN, vaan kysyy vain "MITÄÄÄ?" ja mun täytyy selittää sama asia sillekin uudelleen, koska muuten se jankuttaa "MITÄ MITÄ MITÄ" kunnes hermostun ja sanon "NO EI MITÄÄN!" tai selitän saman jutun ärtyneellä äänellä uudelleen ja lopputuloksena se alkaa narista siitä että olen huonotuulinen tms. No miten olisi jos vaikka ihan kuuntelisit kerrankin ensimmäisellä kerralla mitä mä sanon jos noin kiinnostaa, niin en joutuisi koko ajan toistamaan? Onko ihme että mä olen kiukkuinen, mariseva ja joka asiasta noin ylimalkaan kitisevä ja hermostuttava jos joudun elämään tollaisen vekuttajan kanssa samassa talossa. (Plus hullun kissan.) Siksi olen varmaan näin lyhytkin!11
MISTÄ VITUSTA mä voisin tietää että metaanin ja kloorikaasun reagoidessa syntyy hiilitetrakloridin lisäksi myös vetykloridia, kun enhän mä koskaan tuollaisia hoksaa! Jos joka kysymyksessä on joku tollainen kompa (JOO JOO, EI OLE OIKEASTI KOMPA, OLEN VAIN TYHMÄ JA YLPEÄ SIITÄ!11oneoneone!1) niin mulla menee taas kaikki väärin huomisessa uusinnassa.
Voi homohomohomoooo, olen muutenkin ärtynyt koko kemiaan, koska... KOSKA. Sanotaan nyt vaikka että olen saanut kuulla siitä vähän liikaa viime aikoina. Asddf no niin sori, olen huonolla tuulella.
...Siltikin, voiko kukaan täysjärkinen lukion kolmoskurssin käynyt muistaa ulkoa jonkun tristearaatin kaavan (se on helkkarin pitkä)? EI. Paitsi ehkä se yksi kaikin puolin täydellinen tyyppi meidän koulusta jota kutsun Saaran kanssa Fysiikkatytöksi. (Se on pelottava, sillä on aina sama tyynen tyytyväinen ilme naamallaan ja se ei koskaan hermostu tai järkyty MISTÄÄN! Jos jotain ihmistä voisi kutsua jääkuningattareksi niin sitä.)
Luojan kiitos mun nimeni ei ole Esteri, tai tuntisin oloni TOSI tyhmäksi lukiessani esteröitymisreaktioita. :D HUPS! SE OLI PUUJALKAISIN PUUJALKAVITSI IKINÄ!
Kävin tänään Uniexpossa ja sen jälkeen vielä vähän kaupungilla ja syömässä. Saara sai VAIN neljä ilmaista kynää mukaan! Käyttäytymistieteiden opiskelijat esittelivät oman tiedekuntansa (huonosti) jollain kummallisella laululeikillä ja mua hävetti niiden puolesta, koska koko juttu oli niin pahasti "TÄMÄ ON HUUMORIA. OIKEASTI. SÄÄLIKÄÄ MEITÄ JA NAURAKAA VÄHÄN"-tasoa. Saara sanoi vieressä "mua nolottaa! Tuleeko mustakin tuollainen jos menen tuonne opiskelemaan?" ja lupasin heittää sitä tiiliskivellä jos se sortuisi koskaan esiintymään samanlaisessa show'ssa. Joo joo, Elina on tyhmä tosikko joka ei osaa ottaa elämäänsä rennosti, VOI ANTEEKSI!
Ne jotkut vitun ääliöt mun ja Marian äidinkielen ryhmätyöporukassa eivät ole pistäneet tikkua ristiin meidän Seitsemän veljestä-esityksen/yhteenvedon/aivansamamikäseon eteen - mä ja Maria olemme keskustelleet netissä kirjasta jonkin verran kahdestaan, mutta arvatkaa nyt huviksenne että ovatko NE. Meidän pitäisi esittää siitä joku yhteenveto huomenna, mutta niin mikä yhteenveto? Mä en tee yhtään mitään ennen kuin kaikki osallistuvat, ja ne eivät ole osallistuneet koskapa niitä ei ole näkynyt keskustelussakaan -> ne eivät ole voineet tehdä yhteenvetojakaan mun tietämättäni. Niin no! Oman osani mä tietenkin väsään, mutta en mitään muiden puolesta, varsinkin jos ne eivät "muuten vaan" tee.
Ihan turha niiden sanoa "EMMÄ TIENNYT ETTÄ MITÄ PITI TEHDÄ!1". Mitäs ette kysyneet.
Idiootteja kaikki!1 (<- Mun yleispätevä käsitykseni ihmisistä nyt, koska olen kiukkuinen.)
Isä ulisee TAAS jostain. Tällaisina hetkinä olen oikeasti yllättynyt siitä etten ole jo kauan sitten mennyt heittelemään sitä vähän kaikella mitä käteen sattuu, ei kukaan jaksa kuunnella kello viidestä kymmeneen JOKA ILTA miten se kävelee eteisen ja olohuoneen väliä hösäten "kissakissakissakissakissakissa" ja/tai ölisten jostain typerästä (vähän kuten minä nyt). Ja sitten se vielä jaksaa keskeyttää mut sanomalla "no niin, älä nyt jaksa koko ajan" kun haukuin äidille jotain tyyppiä meidän koulusta. No, en mä sulle kyllä puhunutkaan, joten mene pois!
...Ja anteeksi, olen vähän turhan vihainen ja verenhimoinen nyt.