(no subject)

Oct 31, 2010 02:12

On sanottu, että kun toinen puoli kaksosista/kaksoispersoonista/etc lähtee, vain puolet tunteista jää jäljelle. Ei se ole niin, ainakaan minun kohdallani. Nyt kun Allelujah on muualla, tunteista on jäljellä vain yksi neljäs osa. Se määrä, mitä mä käytin. En mä niit muita osaa käyttää.

Hitto. Oon toivonu koko elämän, että saisin olla oman kehoni herra. Mutta tää on liian yksinäistä sittenkin. Ja se laittaa mut kirjottaa tällasta roskaa tähän journaliinkin.

Ja vaikka mä kuinka yritän, mä en saa siihen yhteyttä Pitäs vaa alkaa totuttautua tähän. En mä kumminkaan oo sellanen tyyppi, joka suree jonkun perään. ja ehkä se on onnellisempi, kun ei tartte kestää mun seuraa

hallelujah

Previous post Next post
Up