Ja yöllä laulavat valittavan laulun
Eilinen ilta oli ensin kiva ja sitten ikävä ja sitten taas kiva, ja sit nukuin huonosti.
Töölönlahdella oli järkyttävästi ihmisiä, joista järkyttävän iso osa oli mun tuttuja. Oli oikeesti hämmentävää, miten tunsin niin paljon porukkaa. Muutamien kanssa sit hengasin enemmän, joitakin vain moikkasin, ja pisti hymyilyttämään, kun aina jostain selän takaa ilmaantui lisää kaiffareita.
Jossain välissä päädyttiin muistelemaan sitä, kun "soitettiin kerran Portisheadia ja vitsi oli siistiä". Haluaisin taas soittaa musiikkia.
Lopuksi olisin halunnut myös tanssia, kun Taiteiden yön seurauksena kaikkialla oli musisointia, mutta se jäi. Hm.
Olin jotenkin onnistunut näyttämään jo uloslähtiessä niin rähjäiseltä, ettei lisärähjääntymistä melkein edes huomannut. Vaelsin kotiin rähjäisenä rokkityttönä ja sitten vaan nukuin ja näin psykedeelisiä unia, joissa olin vielä rähjäisempi. Rähjäinen on kiva sana.
Mulla oli hauskaa ja varsin juhlakasta, mutta vähän liian monta kertaa kaikki kivat joutui muistuttamaan mua siitä, että kaikki on hyvin, kun meinasin masentua mieltä painaneista jutuista. Keskityin sitten vaan pysymään pirteänä ja jätin avautumisen toiseen ajankohtaan.
Nyt mulla on jotenkin hankala olo, ja kurkkuun sattuu, epämukavaa. Haluan silti laulaa. Ja haluan kuunnella Pekka Strengiä ja olla tekemättä mitään.
Töölönlahdella oli järkyttävästi ihmisiä, joista järkyttävän iso osa oli mun tuttuja. Oli oikeesti hämmentävää, miten tunsin niin paljon porukkaa. Muutamien kanssa sit hengasin enemmän, joitakin vain moikkasin, ja pisti hymyilyttämään, kun aina jostain selän takaa ilmaantui lisää kaiffareita.
Jossain välissä päädyttiin muistelemaan sitä, kun "soitettiin kerran Portisheadia ja vitsi oli siistiä". Haluaisin taas soittaa musiikkia.
Lopuksi olisin halunnut myös tanssia, kun Taiteiden yön seurauksena kaikkialla oli musisointia, mutta se jäi. Hm.
Olin jotenkin onnistunut näyttämään jo uloslähtiessä niin rähjäiseltä, ettei lisärähjääntymistä melkein edes huomannut. Vaelsin kotiin rähjäisenä rokkityttönä ja sitten vaan nukuin ja näin psykedeelisiä unia, joissa olin vielä rähjäisempi. Rähjäinen on kiva sana.
Mulla oli hauskaa ja varsin juhlakasta, mutta vähän liian monta kertaa kaikki kivat joutui muistuttamaan mua siitä, että kaikki on hyvin, kun meinasin masentua mieltä painaneista jutuista. Keskityin sitten vaan pysymään pirteänä ja jätin avautumisen toiseen ajankohtaan.
Nyt mulla on jotenkin hankala olo, ja kurkkuun sattuu, epämukavaa. Haluan silti laulaa. Ja haluan kuunnella Pekka Strengiä ja olla tekemättä mitään.