Come and attack me, it's not gonna hurt
Hmm, perjantai-ilta Suokissa Sykkiläisten kanssa oli ihan mukava. Paljon vieraita kasvoja, paljon tuttuja kasvoja ja sitten vieläkin tutumpia kasvoja.
Oli jännää ja kivointa kun Maunukin oli siellä ennen Alppilalaisten juhlia. Pyörittiin vaan ja sit Ville käski meidän mennä katsomaan auringonlaskua (”koska seuraava tilaisuus on vasta huomenna”). Mentiin, ja viivyttiin niin pitkään, että Wiltsu joutu soittelemaan perään (”missä te oikein ootte söpöilemässä Suskin kanssa?”). Maisemat oli kauniita ja kaikki muukin oli kaunista. Oli hyvä olo.
Maunu lähti, ja palasin ihmisten keskuuteen. Jotkut oli tosi hauskoja ja jotkut lähinnä ärsytti, mutta ihan muksia oli. Yksi halus naimisiin mun ja monen muun kanssa ja lupasin lainata mun levyjä kaikille.
Mikään ei tuntunut menevän päähän vaikka parhaani yritin enkä edes valittanut bissen mausta. Sinänsä pieni hilpeys olis ollut ehkä tervetullutta, mutta joo mutta joo joojojooooo. Toisen kerran.
Kaksi ihan tuntematonta tyyppiä ilmesty tyhjästä juttelemaan, keskustelu oli kerrassaan mielenkiintonen.
”Hei se oot sä! Oot sä se Herttoniemen prinsessa!”
”…….en?”
”Oothan, me nähtiin. Sä olit se joka laulo. Sä olit juhlasalissa ja lauloit siellä jotain biisiä missä sanottiin että kävellään Herttoniemen rantaa ja me perustettiin saman tien säätiö Herttoniemen enkelille, ootsä enkeli, miksi sä oot ilkeä, ei enkelit oo ilkeitä”
AHA :DDDD Ilmeni, että noi muisteli mun puolentoista vuoden takaista (!) laulua koulussa. Tavaramarkkinoiden Kevään sanat oli vaan muuttaneet muotoa noiden mielissä - Hakaniemen rannasta oli tullut Herttoniemen ranta ja mä olin sitten Hertsikan enkeli. Kinasteltiin siitä, oonko mä enkeli vai en, ja nauroin niille aika paljon :D Oli varsin piristävää, mutta lopulta kyllästyin ja lähdin bongailemaan muita.
Myös oli varsin piristävää nähdä vanhoja tuttuja ekan kerran moneen kuukauteen ja kuulla niiltä, että olin muka coolein ikinä ja että on kiva nähdä.
Paluumatkalla lautassa juttelin jonkun puolitutun kanssa pitkästi pianonsoitosta ja ihailin maisemia Sofian kanssa. Helsinki on mielettömän kaunis.
Tulin mummolaan meidän remonttia pakoon ja ahistuin, mutta kohta takasin kaupunkiiiiiiin !