aivovaurioita ja turmioelämää

Sep 18, 2006 19:54

Viime yönä näin unta itsemurhapommittajista ja siitä että menetin toisen käteni. Sitten kuolin ahdistukseen, koska en voinut osallistua äidinkielen yo-kirjoituksiin. Selvästikään yo:t ei tee hyvää psyykkeelle.

Viime viikolla olin aavistuksen hysteerinen (koska siis oli kirjoitukset ja join liikaa neonkeltaista flunssalääkettä) ja tein (tahallani) typeryyksiä, jotka Marialla olisi ollut tilaisuus estää, mutta se ei vastannut puhelimeen. Kuvitelkaa, soitin sille ihan varta vasten, että se olisi estänyt mua.

Lisäksi olin Kiran (ja kymmenien ernujen) kanssa Nosturissa tanssimassa. Tanssiminen on kivaa, siitä tulee humalainen ja pyörryttävä ja hengästynyt ja iloinen olo. Ja Kira on parasta tanssiseuraa.

Olen myös oppinut hyödyllisiä asioita:

oikeaoppisesta turmioelämästä:
"- Turmioelämää? minä sanoin kiinnostuneena. - Millä tavalla?
- En oikein tiedä, sanoi Juksu. Ehkä ne turmelevat toisten keittiöpuutarhat ja juovat olutta."

Ja kuunnelkaas tätä:
"--ihastuessa aivojen emotionaalinen limbinen järjestelmä toimii itsenäisesti, ilman että rationaalinen aivokuori ehtii peliin mukaan. Ihmiset, joiden limbisten ja älyllisten aivorakenteiden välinen yhteys on viottunut, eivät kykene tekemään järkeviä päätöksiä. Ihastumishetki siis muistuttaa tietynlaista aivovauriota--"

Ihastuminen on aivovaurio! Olin KOKO AJAN oikeassa.
Previous post Next post
Up