kiran iloksi
eikä meitä miljoonia mikään estä haaveilemasta
niinpä meitä miljoonia tapaa aivan muissa maailmoissa
mikä riemu!
kukaan ei tunne mua, kukaan ei tiedä
kukaan ei piittaa vähääkään
kukaan ei tunne mua kukaan ei tiedä
mitä mun pääni sisältää
en taida tietää itsekään
musiikki kuulostaa parhaalta yöllä ja jos makaa lattialla selällään katselemassa kattoon (mun katossa ei kyllä ole halkeamia, joita voisi laskea, mikäli sattumalta haluaa toteuttaa käytännössä kirjojen kliseitä. kokeile myös: "yksinäinen kyynel vierähti hänen poskelleen"). jos en olisi niin suunnattoman kuiva ja järkevä ihminen (maailman kaikkein fiksu ja kypsä, oikein varajeesus) niin soittaisin kaikki yöt levyjä ja menisin aamulla silmät ristissä kouluun.
tai sitten voisin matkustaa pärnuun. sillein etukäteen suunnittelematta, ja ottaa mukaan kirjoja, käsilaukun, villapaidan ja sateenvarjon. kylpyläkaupunki syksyllä, kastumme aina kun kävelemme keskustaan. nähtävyyksiä ei ole mutta taloista katsoo pyöreät ikkunat. näköjään mulla on joku pakkomielle yrittää elää niin kuin lauluissa tai kirjoissa. mitä sitä turhaan herätä todellisuuteen, kun kaiken voi kuvitella niin paljon hienommaksi.
haluaisin kanssa olla niin onnellinen, etten pystyisi nukkumaan.
plus etten pidä ajattelusta
enpidä helvetin monesta asiasta
ja niitä loppuja minä sitten liikaa rakastan
esim:
paradoksit
CMX
Requiem for a Dream
baskerit
virkkaaminen
mustikat
mandalat
niinpä meitä miljoonia tapaa aivan muissa maailmoissa
mikä riemu!
kukaan ei tunne mua, kukaan ei tiedä
kukaan ei piittaa vähääkään
kukaan ei tunne mua kukaan ei tiedä
mitä mun pääni sisältää
en taida tietää itsekään
musiikki kuulostaa parhaalta yöllä ja jos makaa lattialla selällään katselemassa kattoon (mun katossa ei kyllä ole halkeamia, joita voisi laskea, mikäli sattumalta haluaa toteuttaa käytännössä kirjojen kliseitä. kokeile myös: "yksinäinen kyynel vierähti hänen poskelleen"). jos en olisi niin suunnattoman kuiva ja järkevä ihminen (maailman kaikkein fiksu ja kypsä, oikein varajeesus) niin soittaisin kaikki yöt levyjä ja menisin aamulla silmät ristissä kouluun.
tai sitten voisin matkustaa pärnuun. sillein etukäteen suunnittelematta, ja ottaa mukaan kirjoja, käsilaukun, villapaidan ja sateenvarjon. kylpyläkaupunki syksyllä, kastumme aina kun kävelemme keskustaan. nähtävyyksiä ei ole mutta taloista katsoo pyöreät ikkunat. näköjään mulla on joku pakkomielle yrittää elää niin kuin lauluissa tai kirjoissa. mitä sitä turhaan herätä todellisuuteen, kun kaiken voi kuvitella niin paljon hienommaksi.
haluaisin kanssa olla niin onnellinen, etten pystyisi nukkumaan.
plus etten pidä ajattelusta
enpidä helvetin monesta asiasta
ja niitä loppuja minä sitten liikaa rakastan
esim:
paradoksit
CMX
Requiem for a Dream
baskerit
virkkaaminen
mustikat
mandalat