Feb 09, 2006 20:58
Patterin takaa löytyi tänään pölyinen pieni rasia, jossa oli kuusi parin sentin mittaista nukkea. Siellä oli myös lappu, jossa luki:
GUATEMALAN WORRY DOLLS
According to legend. Guatemalan children tell one
worry to each doll when they go to bed at night and
place the dolls under their pillow. In the morning
the dolls have taken their worries away.
Se oli aika epätodellista, tuli mieleen Amélie Poulain, joka löytää peltirasian lattialistan takaa.
Kuunneltiin satumusiikkia ja puhuttiin siitä, miten täydellisessä talossa on vihreä kuisti ja lattialuukku keittiössä. Lattialuukusta pääsee kellariin, jonne voi säilöä itsetehtyä omenahilloa, ja omenapuiden väliin ripustetaan pyykkinarulle valkoisia pitsialushousuja, joita naapurin mummot voivat kilvan paheksua.
Sitten päätin, että haluan käsilaukun (ja Marialle taskunauris). Mansikan, räikeän ja halvan punaisen käsilaukun, jossa on iso solki ja paljon taskuja. Sellaisen, jonne mahtuu kaikki hyödyllinen, mahdollinen ja mahdoton, ja jota voi heilutella askelten tahtiin.
Ihan vain siksi, että se olisi niin ihanan raivostuttavan naisellista. (Kauas on tultu niistä ajoista, kun minulla viellä oli periaatteita. Joskus olisin mieluummin kuollut kuin pukeutunut hameeseen.)
Miksi ystäväkirjoissa kysytään, millaisia me olemme, eikä millaisia me haluaisimme olla? Se kertoisi paljon enemmän.