May 17, 2005 18:08
käteni ovat tärisseet koko päivän. vihaan. vihaan. vihaan esiintymistä. pelkään, mutta sitä ei pitäisi myöntää. suuni niin kuiva, että kieli takertui kitalakeen, melkein maistoin oksennuksen suussani. ja häpeän, kukaan muu ei tee yhden puheen pitämisestä tällaista numeroa.
ja sitten olin onnellinen ja helpottunut, ohi, se on ohi ja auringon lämmön pystyi tuntemaan iholla tuulen läpi. kanniskelin sateenvarjoa mukanani turhaan ja ostimme jugurttiananaksia ja salmiakkia, vaikken edes pidä siitä. puhuin taukoamatta vain, koska olin niin iloinen ja tuuli puhalsi hiukseni sekaisin.
terveystiedon kursilla yhdellä tyypillä on päärynäjäätelön väriset hiukset. olisin halunnut kertoa sille, että pidän niistä, koska ne tuovat mieleen kesän. sellaisen kesäpäivän, jolloin tuuli on viileä ja tuoksuu mereltä, jäätelö sulaa sormille ja istutaan auringossa hankkimassa pisamia. moi et varmaan edes tiedä mun nimeä mut tykkään sun hiuksista koska tosta väristä tulee mieleen päärynäjäätelö päätin sittenkin olla sanomatta mitään.
en ymmärrä miksi menin kutsumaan tätini tänne. ahdistavaa istua juomassa teetä ihmisen kanssa, jolle sinulla ei ole mitään puhuttavaa. ulkona olisi hieno ilma mennä venesatamaan piirtämään, me istumme sisällä ja puhumme säästä, yritän syödä jotain koko ajan, ettei minun tarvitsisi sanoa mitään.
Älä sano mitään, mua ei kiinnosta
mä luen sun päiväkirjat, vien sinut vankilaan