koeviikkoahdistusta
kaikkien suureksi pettymykseksi minun ei tänään tee mieli angstata. oikeastaan. mutta luultavasti keksin tähän kuitenkin jotain satunnaista ruikutusta olemattomasta elämästäni.
tänään päivänäytöksessä katsomassa Hide and Seek. vähän niinkuin juhlistamassa sitä, että kaikki kokeet on menneet päin helvettiä. rappiolla on hyvä olla. siellä ei ollut ketään muita kuin me, istuttiin kahdestaan ylärivillä ostetaan popcornia, nuoretaan iästä 10v pois, ja sit mennää perälle istuu ja heitellää ihmisii popcornilla ja peloteltiin toisiamme. että sellaisena hetkenä, kun on ihan pimeää, joku ilmestyy eturiville istumaan. ja kun valkokankaalle ilmestyy taas valoa, liikkumaton musta hahmo kuvastuu sitä vasten. eläköön mielikuvitus.
sitten mentiin kävelemään suurlähetystöalueelle ja meren rantaan ja kauppatorille, valitettiin ihan kaikesta ja oli hauskaa. kerrankin olin sellainen kuin minun kuuluisi olla aina, sellainen ihanne-aino, jolla on ystäviä, huumorintaju ja jotain kiinnostavaa sanottavaa. kun kävelee tarpeeksi kauan, alkaa tuntua, että voisi jatkaa loputtomiin. jalat on niin tunnottomat, että ne voisivat vain pettää alta ja yhä kuvittelisi voivansa jatkaa ja kävellä eteenpäin maailmanloppuun asti. ainakin niin pitkään ettei tarvitse mennä kotiin istumaan tekemättä mitään.
koeviikoilla olen mestari keksimään mitä tahansa muuta tekemistä kuin kokeisiin lukeminen. olen jopa saanut jotain ideoita maalauksiin ja ne ovat hyviä ideoita, mutta tasan niin kauan kuin koeviikkoa kestää.
tänään päivänäytöksessä katsomassa Hide and Seek. vähän niinkuin juhlistamassa sitä, että kaikki kokeet on menneet päin helvettiä. rappiolla on hyvä olla. siellä ei ollut ketään muita kuin me, istuttiin kahdestaan ylärivillä ostetaan popcornia, nuoretaan iästä 10v pois, ja sit mennää perälle istuu ja heitellää ihmisii popcornilla ja peloteltiin toisiamme. että sellaisena hetkenä, kun on ihan pimeää, joku ilmestyy eturiville istumaan. ja kun valkokankaalle ilmestyy taas valoa, liikkumaton musta hahmo kuvastuu sitä vasten. eläköön mielikuvitus.
sitten mentiin kävelemään suurlähetystöalueelle ja meren rantaan ja kauppatorille, valitettiin ihan kaikesta ja oli hauskaa. kerrankin olin sellainen kuin minun kuuluisi olla aina, sellainen ihanne-aino, jolla on ystäviä, huumorintaju ja jotain kiinnostavaa sanottavaa. kun kävelee tarpeeksi kauan, alkaa tuntua, että voisi jatkaa loputtomiin. jalat on niin tunnottomat, että ne voisivat vain pettää alta ja yhä kuvittelisi voivansa jatkaa ja kävellä eteenpäin maailmanloppuun asti. ainakin niin pitkään ettei tarvitse mennä kotiin istumaan tekemättä mitään.
koeviikoilla olen mestari keksimään mitä tahansa muuta tekemistä kuin kokeisiin lukeminen. olen jopa saanut jotain ideoita maalauksiin ja ne ovat hyviä ideoita, mutta tasan niin kauan kuin koeviikkoa kestää.