Anna Elina Turunen, kokoelmasta Ryhmä 06:
Määränpää
He saapuivat tunnettuun miljoonakaupunkiin
ilman minkäänlaista suunnitelmaa.
He eivät olleet opiskelleet
metrolinjoja tai museoita vaan he nousivat junasta
niin kuin jollakin Pohjanmaan kuolevalla asemalla.
Niin suurkaupunkiin avautui lakeus
ja he talsivat sen kokoisekseen.
Kutsuin heitä huolettomiksi, kadehdin heitä
kunnes huomasin, että myös päämäärättömyys uuvuttaa
niin kuin ihminen jota rakastaa niin paljon
ettei hänen vierellään osaa rentoutua.
Siinä kaupungissa osasin,
se vietteli minut suunnitelmien sivuun.
Turisti
Luostarin portilla meille annetaan hameet ja huivit,
kuin pääsiäistrullit astumme
vaimeasti messuavaan huoneeseen.
Protestanteilla ei ole tapana tehdä ristinmerkkiä.
Haluamme lumoutua. Ei ole sopivaa
polvistua vieraille alttareille vain kokeakseen,
mutta siksi reissaamme läpi etäisesti tutun
uskon ja omistautumisen.
Naiset lipuvat tummina ja raskaina pihan halki,
kääntyvät salamavaloa pakoon. Lauantai-illan rauha jo,
räpläämme myymälässä puisia pikkuikoneja.
Emme osta mitään. Olemme kylläiset toisten pyhästä.
Yöjuna Moskova-Pihkova
Avoin tila täynnä iltapuuhia, meidän uteliaisuutemme ja
arkuutemme heidän arjessaan. Muutamalla ruplalla
saa vuokrata täkit ja lakanat yöksi.
Isä peittelee pojan,
vanha nainen yläpetissä ei riisu kenkiään.
Punakat miehet valvovat ja ottavat votkaa.
Me nukahdamme samalle penkille
käsivarret toistemme ympärillä niin kuin siskokset,
niin kuin he vain näkevät, kaksi tyttöä
käytävän viereisellä makuupaikalla. Meidän arkemme
heidän raiteillaan, meidän unemme,
heidän unensa, avoinna.
He saapuivat tunnettuun miljoonakaupunkiin
ilman minkäänlaista suunnitelmaa.
He eivät olleet opiskelleet
metrolinjoja tai museoita vaan he nousivat junasta
niin kuin jollakin Pohjanmaan kuolevalla asemalla.
Niin suurkaupunkiin avautui lakeus
ja he talsivat sen kokoisekseen.
Kutsuin heitä huolettomiksi, kadehdin heitä
kunnes huomasin, että myös päämäärättömyys uuvuttaa
niin kuin ihminen jota rakastaa niin paljon
ettei hänen vierellään osaa rentoutua.
Siinä kaupungissa osasin,
se vietteli minut suunnitelmien sivuun.
Turisti
Luostarin portilla meille annetaan hameet ja huivit,
kuin pääsiäistrullit astumme
vaimeasti messuavaan huoneeseen.
Protestanteilla ei ole tapana tehdä ristinmerkkiä.
Haluamme lumoutua. Ei ole sopivaa
polvistua vieraille alttareille vain kokeakseen,
mutta siksi reissaamme läpi etäisesti tutun
uskon ja omistautumisen.
Naiset lipuvat tummina ja raskaina pihan halki,
kääntyvät salamavaloa pakoon. Lauantai-illan rauha jo,
räpläämme myymälässä puisia pikkuikoneja.
Emme osta mitään. Olemme kylläiset toisten pyhästä.
Yöjuna Moskova-Pihkova
Avoin tila täynnä iltapuuhia, meidän uteliaisuutemme ja
arkuutemme heidän arjessaan. Muutamalla ruplalla
saa vuokrata täkit ja lakanat yöksi.
Isä peittelee pojan,
vanha nainen yläpetissä ei riisu kenkiään.
Punakat miehet valvovat ja ottavat votkaa.
Me nukahdamme samalle penkille
käsivarret toistemme ympärillä niin kuin siskokset,
niin kuin he vain näkevät, kaksi tyttöä
käytävän viereisellä makuupaikalla. Meidän arkemme
heidän raiteillaan, meidän unemme,
heidän unensa, avoinna.