(no subject)
Olen tällainen, pieni ja ujo mutta samalla puhelias ja rönsyilevä olemukseltani. Haluan kaiken ja samalla en mitään.
Rakastan elämääni mutta samalla valitan niinkuin mikään ei olisi hyvin.
Tiedän että minulla on armollinen Jumala ja saan tyhmyyteni anteeksi. Mutta mihin pisteeseen armolla voi pelata? Tiedostaen armon ja kaiken rakkauden , miten kehtaan tehdä kaiken niinkuin sen nyt teen? En tiedä. En todellakaan. Ei kai kukaan ole täydellinen? Jos ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, niin eikö sitten Jumalakaan ole?
Kello on paljon. Minua ei nukuta. Ajatuksia olisi nyt tavallista enemmän. Pitäisi ehkä pysähtyä miettimään.
Sitä vaan on tottunut pettymään itseensä ja jollain sairaalla tavalla turtunut kaikkeen ikävään.
En ehkä anna itseni oikeasti olla sitä mitä olen? Kääriydyn kuoreen piilottaen jotain olennaista itsestäni. Miksi piilotan jotain minulle tärkeää?
Eihän se tee minusta kuitenkaan tavallaan erilaista. Olen silti se tyttö joka omistaa Paskakirjan ja joka höpöttää omituisia juttuja ja rakastaa nauramista mutta itkee usein.
Suututin tänään naapurin mummonkin ja sänkyni romahti. Anteeksi että olemisemme aiheutti meteliä (joo tuskin hän tätä lukee).
Ehkä lopetan nyt yrittämisen ja annan kaiken jonkun suuremman ja viisaamman käsiin.
Rakastan elämääni mutta samalla valitan niinkuin mikään ei olisi hyvin.
Tiedän että minulla on armollinen Jumala ja saan tyhmyyteni anteeksi. Mutta mihin pisteeseen armolla voi pelata? Tiedostaen armon ja kaiken rakkauden , miten kehtaan tehdä kaiken niinkuin sen nyt teen? En tiedä. En todellakaan. Ei kai kukaan ole täydellinen? Jos ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, niin eikö sitten Jumalakaan ole?
Kello on paljon. Minua ei nukuta. Ajatuksia olisi nyt tavallista enemmän. Pitäisi ehkä pysähtyä miettimään.
Sitä vaan on tottunut pettymään itseensä ja jollain sairaalla tavalla turtunut kaikkeen ikävään.
En ehkä anna itseni oikeasti olla sitä mitä olen? Kääriydyn kuoreen piilottaen jotain olennaista itsestäni. Miksi piilotan jotain minulle tärkeää?
Eihän se tee minusta kuitenkaan tavallaan erilaista. Olen silti se tyttö joka omistaa Paskakirjan ja joka höpöttää omituisia juttuja ja rakastaa nauramista mutta itkee usein.
Suututin tänään naapurin mummonkin ja sänkyni romahti. Anteeksi että olemisemme aiheutti meteliä (joo tuskin hän tätä lukee).
Ehkä lopetan nyt yrittämisen ja annan kaiken jonkun suuremman ja viisaamman käsiin.