pelkotilat ohjaavat käytöstä...
maalla oli mukavaa. vaikkei päästykään maailmaan parhaaseen baariin, kun darraväsy perjantaina vei voiton ja nukahdimme jo bussissa. melomista, eväitä, saunomista, hengailua, krokettia, grillailua.. kortinpeluuta viinapantein... sellainen humalatilahan normaalisti johtaisi baariin.. mutta kun sijainti on keskellä ei mitään niin silloinhan menemme kyläbileisiin. joskus yhdeltä yöllä. pilkkopimeässä tähdet oppaana nuorisoseuran talolle missä joku viitisentoista erittäin humalaista henkilöä. kaikki tuttuja kasvoiltaan vuosien takaa taikka sukulaisia tai naapureita.. piha ja talo täynnä roskaa ja tyhjiä pulloja, eli jengiä ollut aiemmin kuulemma keskisuuren kylän verran.. avautumista, moshailua.. parin tyypin nerokas idea ottaa jatkoviinat mukaan. grattis på födelsedagen/hyvää syntymäpäivää x - koskenkorva upposi jopa jotenkin aamukuudelta kun löydetyt kaljat oli juotu. mitäs lähti omista bileistään! pimeyden halki tosiaankin vielä jatkoille. hyvää äänentoistoa.. popitusta ja tanssimista aamuseiskaan. helpompi kävellä kotiinkin kun aurinko noussut aikoja sitten..
märän heinäpellon kautta nukkumaan. sienimetsä ei ollut kovin antelias. mutta kävimmehän kuitenkin.
pariin otteeseen yritettiin udella opiskeluista. tyly vastaus. kerran meinasi tulla itku kun eivät tajunneet että ei tarkoittaa ei. kerron jos on jotain kerrottavaa. olin päättänyt tiistaina käydä selvittämässä asioita. en pystynyt. ahdisti ja itketti.
toivon että päivikki-sessiot ja hitaat monimutkaiset kysymykset voisi selvittää asioita päässäni muutaman käynnin jälkeen.. saa nähdä..
pienet asiat, jo muistutus erään ihmisen olemassa olosta riittää vetämään mielen matalaksi. en ole mitään, en riitä kenellekään.