smile
Jouluaatto meni paremmin, kuin viime vuonna. Ja sitä edeltävänä vuonna. Kaikki on mennyt niin hyvin, että melkein odotan jotain huonoa tapahtuvan.
Ilonaiheet, päivä 5 (eilinen)
*Bussimatka hautausmaalle. Mua nauratti, kun tietyistä kaduista tuli mieleen eräs tietty aamuyö pohjois-Haagassa 7.12 <3
*Sakelta saatu itse tehty kaulahuivi. Tähän perään niin monta sydäntä että ei loppua näy <3 Valehtelematta se oli ihana. Olin mukana koulussa päättämässä siihen värit ja oon nähnyt kun se on ollut vaiheessa, mutta silti... Tuntui ihanalta avata se kääreistä ja laittaa se kaulaan ja awwww se oli ihana <3 Saan galleriaan kohta laitettua varmaan ehkä kuvan siitä, kun mulla on se päällä. Olen ihan hullaantunut siitä (ja se ehkä näkyykin...)
*Muutkin lahjat mm. The tales of Beedle the Bard, suklaa, kaunis koru ja siskon itse kutoma sininen pussi.
*Se kun tunnelma vaan yksinkertaisesti oli sellainen, minkälainen jouluna kuuluukin olla.
Kiitos vain, sain Legolta Sämppä-vauvalle osoitetun lahjan, missä oli viisivuotiaiden värityskirja! En tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Tiedän, että se on läppä, mutta kun mua jo valmiiksi ärsyttää se miten 'Sämi on niin pieni vielä'. Toisessa kaveriporukassa olen se, joka vaikuttaa vanhemmalta ja joka tietää kaiken ja joka on vähän tollo ja PITKÄ ja tonttu ja jolle on kiva nauraa ja toisessa kaveriporukassa olen se, joka on vielä niin pieni ja joka ei tiedä mistään mitään ja on vähän tollo ja tonttu ja jolle on kiva nauraa. En tunne oloani kotoisaksi oikein missään.
Ei vaisinkaan, pidän toki kavereistani. Mutta välillä tympii. Tai itse asiassa ei vaisinkaan. Sillä välillä tympii vähän useamminkin.
Joo nyt meni ilonaihesta johonkin muuhun.
Ilonaiheet päivä 6 (tänään)
*Metsässä innoissaan hyppivä Mimmi. Se on normaalisti niin apaattinen ja haluton liikkumaan ulkona, niin silloin kun se on innoissaan, niin se on vallan suloinen <3
*Se että sain kirjoitettua pitkästä aikaa! Sain Agholin kolmannen luvun valmiiksi ja Hopealangan kahdennentoista luvun betattua. Mun tekisi niin mieli alkaa jo julkaista Agholia jossain, sillä pidän siitä aika paljon, mutta toisaalta haluan pitää kiinni säännöstäni 'älä julkaise mitään, ennen kuin teksti on kokonaan valmis', sillä
1) haluan kirjoittaa omaan tahtiini ilman, että tarvitsee miettiä deadlineja ja sitä, että nyt ne odottaa taas seuraavaa lukua
2) haluan olla vapaa tekemään tekstiin rajujakin muokkauksia, jos siltä tuntuu.
3) haluan, että siinä vaiheessa kun laitan jotain nettiin, se on hiottu, betatettu ja kaikin puolin valmis.
Mutta toisaalta jos sen julkaisis vaan kavereiden kesken ja laitan sen esmes. finiin vasta sitten, kun se on redi ja.....
”Tuo mökki on kirottu! Tämä saari on kirottu! Meidän elämämme ovat kirotut!”
Niiden sanojen jälkeen mies puukottaa itseään ranteeseen ja hyppää alas laiturilta.
Laineet levittävät tummanpunaista väriä yltympäriinsä. Veri tahraa brožokalusten kyljet.
Haluaisin jo laittaa sen esille.
Ihana post-kirjoitusfiilis. Olo on rento ja tyytyväinen ja tasapainoinen ja...
sellanen, että on just kirjoittanut jotain mistä pitää.
Ilonaiheet, päivä 5 (eilinen)
*Bussimatka hautausmaalle. Mua nauratti, kun tietyistä kaduista tuli mieleen eräs tietty aamuyö pohjois-Haagassa 7.12 <3
*Sakelta saatu itse tehty kaulahuivi. Tähän perään niin monta sydäntä että ei loppua näy <3 Valehtelematta se oli ihana. Olin mukana koulussa päättämässä siihen värit ja oon nähnyt kun se on ollut vaiheessa, mutta silti... Tuntui ihanalta avata se kääreistä ja laittaa se kaulaan ja awwww se oli ihana <3 Saan galleriaan kohta laitettua varmaan ehkä kuvan siitä, kun mulla on se päällä. Olen ihan hullaantunut siitä (ja se ehkä näkyykin...)
*Muutkin lahjat mm. The tales of Beedle the Bard, suklaa, kaunis koru ja siskon itse kutoma sininen pussi.
*Se kun tunnelma vaan yksinkertaisesti oli sellainen, minkälainen jouluna kuuluukin olla.
Kiitos vain, sain Legolta Sämppä-vauvalle osoitetun lahjan, missä oli viisivuotiaiden värityskirja! En tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Tiedän, että se on läppä, mutta kun mua jo valmiiksi ärsyttää se miten 'Sämi on niin pieni vielä'. Toisessa kaveriporukassa olen se, joka vaikuttaa vanhemmalta ja joka tietää kaiken ja joka on vähän tollo ja PITKÄ ja tonttu ja jolle on kiva nauraa ja toisessa kaveriporukassa olen se, joka on vielä niin pieni ja joka ei tiedä mistään mitään ja on vähän tollo ja tonttu ja jolle on kiva nauraa. En tunne oloani kotoisaksi oikein missään.
Ei vaisinkaan, pidän toki kavereistani. Mutta välillä tympii. Tai itse asiassa ei vaisinkaan. Sillä välillä tympii vähän useamminkin.
Joo nyt meni ilonaihesta johonkin muuhun.
Ilonaiheet päivä 6 (tänään)
*Metsässä innoissaan hyppivä Mimmi. Se on normaalisti niin apaattinen ja haluton liikkumaan ulkona, niin silloin kun se on innoissaan, niin se on vallan suloinen <3
*Se että sain kirjoitettua pitkästä aikaa! Sain Agholin kolmannen luvun valmiiksi ja Hopealangan kahdennentoista luvun betattua. Mun tekisi niin mieli alkaa jo julkaista Agholia jossain, sillä pidän siitä aika paljon, mutta toisaalta haluan pitää kiinni säännöstäni 'älä julkaise mitään, ennen kuin teksti on kokonaan valmis', sillä
1) haluan kirjoittaa omaan tahtiini ilman, että tarvitsee miettiä deadlineja ja sitä, että nyt ne odottaa taas seuraavaa lukua
2) haluan olla vapaa tekemään tekstiin rajujakin muokkauksia, jos siltä tuntuu.
3) haluan, että siinä vaiheessa kun laitan jotain nettiin, se on hiottu, betatettu ja kaikin puolin valmis.
Mutta toisaalta jos sen julkaisis vaan kavereiden kesken ja laitan sen esmes. finiin vasta sitten, kun se on redi ja.....
”Tuo mökki on kirottu! Tämä saari on kirottu! Meidän elämämme ovat kirotut!”
Niiden sanojen jälkeen mies puukottaa itseään ranteeseen ja hyppää alas laiturilta.
Laineet levittävät tummanpunaista väriä yltympäriinsä. Veri tahraa brožokalusten kyljet.
Haluaisin jo laittaa sen esille.
Ihana post-kirjoitusfiilis. Olo on rento ja tyytyväinen ja tasapainoinen ja...
sellanen, että on just kirjoittanut jotain mistä pitää.