Kukaan ei tuomaroi itseään puolueettomasti.
Anteeks etten oo sellainen ku haluatte mun olevan. Anteeksi voin pyytää sitä vaikka tuhannet kerrat jos se teitä lohduttaa, mutta muuttua en voi. Jos ette kestä sitä, jos loukkaannutte mun vitseistä tai ette kestä mun numerollista ikää tai henkistä lapsellisuutta voitte unohtaa mut ja heittää mut vittuun elämästänne. Mun muuttuminen ei tee teistä eikä musta onnellista eikä siinä ole mitään pointtia. Valheellinen muodonmuutos on paheellista teeskentelyä. Pysytään kaikki kunnian kentillä ja lopetetaan turha pelleily. Minä en suostu myöntämään että kaikki vika on mussa. Saatan olla huono koulussa, rikkoa lupaukset niin kirjoitusten tuloksista, tapaamisista kuin mistä tahansa muustakin, mutta en ilman syytä. Oli syy sitten laiskuus, koulujutut, halu saada lakki tai halu olla vapaa, mutta aina on syy, eikä mun tarvitse valehdella siitä teille. Jos mä en jaksa, mä sanon etten mä vittu jaksa. Piste. Valheellisuus, teeskentely ja tekopyhyys on yhtä paskaa, niin että sitä kun näkee tekee mieli ampua itseltään aivot pellolle. Ja sitähän näkee. Päivittäin, ja sitä toteaa että itsessäänkin on jokaista elementtiä mitä itse inhoaa. Jokainen on vain itselleen huonoin tuomari. Kukaan ei näe itsessään olevia virheitä realistisesti. Ei kukaan. Joko ollaan liian löysiä tai liian ankaria, joskus molempia yhtäaikaa. On mahdottomuus arvioida itsensä muiden silmin. On mahdottomuus arvioida itseään realistisesti. Voitte syyttää mua kaikesta paskasta, voitte kiittää jos sitä haluatte. Voitte kohdella mua niin kuin en olisi kukaan tai mitään. Joskus vaan kyllästyttää olla kaikkien syytösten kohde ja pelkkä nolla.