(no subject)
Tunteet heittelee laidasta laitaan. En jaksa edes yrittää selittää, jos alan purkamaan niin huomaan keriväni auki väärästä suunnasta. Suomessa on joku poika nimeltä Albus. Oon syönyt aamupalaks kakkua aika monta päivää peräkkäin, näkyy ehkä, no en vaan jaksa ajatella. Mulla on hyvät kynnet, voin käyttää vaaleanpunaisia farkkuja, syön liikaa vaahtokarkkeja vaan koska ne on söpöjä. En tiedä. On kai yhä tallessa joku niin syvä osuus mua ettei pohjaa voi luodata, mutta se on kipee koskea, vaikea lähestyä. Ajattelen, mutten keskity ajatuksiini, en tutki niitä. Ne lipuu vaan virtana, sattuu jos keskityn. Ei oo kiva kun sattuu.