let's play, aight?
If you want to play too, just leave a comment on this post and I'll give you a band. Don't worry, I'll make it one you know and love. You put your ten favorite songs by that band on your LJ and challenge others to do the same.
Tähänhän ei vältsillä tartteis syventyä näin paljoo mutta kun mun bändi sattui olemaan Belle & Sebastian. Eikä maailmassa oo tai tuu koskaan olemaan bändiä jota voisin rakastaa enemmän. Ihan oikeesti. Voin rakastaa jotain muita aikakausittain, mutta ne on aina kertakäyttökamaa, viihdettä, ja palaan yhä uudestaan ja uudestaan tähän. Koska ne on niin lähellä täydellisyyttä kuin joku bändi voi olla.
1. jonathan david
mua alkaa itkettää heti ekat soinnut, ennen kuin oon kuullut yhtään säettä. itkettää itkettää. ei oo olemassa surullisempaa biisiä, paitsi no jotkut ihan angstiset, mutta siis tää on niin but it's okay, it's not like we'll parted, it's not like we'll never know love. piste. tää on sellainen biisi jota oon rakastanut tasaisesti melkein neljä vuotta. tää itkettää mua joka ikinen kuuntelukerta ihan yhtä paljon. tän voi kuunnella repeatilla sata kertaa kyllästymättä.
2. expectations
tää on eniten mun oma b&s:n biiseistä. tää on niin karu muttei ylilyönti, ei ne tee koskaan ylilyöntejä. niin samaistuttava, and the head said that you always were a queer one from the start, for careers you say you want to be remembered for your art, your obsessions get you known throughout the school for being strange. rakastan sitä miten vaikka tää ois kuinka teiniangstinen vaan niin kertosäkeen you're on top of the world again nostaa aina leukani pystyyn.
3. judy and the dream of horses
rakastan sitä miten ulkopuoliseks stuart kirjoittaa itsensä ja rakastan sen hahmoja, ne on aina sopivan normaaleja ja sopivan erikoisia, jotenkin surullisia muttei ikinä korneja. judy on mun suosikki koska esim she gave herself to books and learning, she gave herself to being number one ja judy never felt so good expect when she was sleeping
4. seeing other people
oih, tää on heti jonathan davidin jälkeen surullisin b&s-biisi. tää on musta tarinaltaan ehkä paras biisi jonka oon kuullut. ihana in denial, well, if I remain passive and you just want to cuddle, then we should be ok, and we won't get in a muddle, 'cause we're seeing other people, at least that's what we say we are doing
5. i could be dreaming
tää on sellainen jota ei edes heti ajattele suosikkilistalle. tää on niin tyypillistä bellesebua että tää on siks juuri täydellinen, tässä kiteytyy kaikki. mulle tulee tätä kuunnellessa niin hyvä mieli että tuntuu kuin kantapäissä ois siivet, esim if you had such a dream, would you get up and do the things you believe in ja rakastan tätä musiikkivideota
6. piazza, new york catcher
rakastan tätä kun tää on niin lyriikkaa, niin lyriikkaa, täynnä pieniä ja täydellisiä säkeitä. tää on sellainen biisi jota pitää kuunnella matkoilla. i will be your ferdinand and you my wayward girl, how many nights of talking in hotel rooms can you take? en koskaan kyllästy tarkastelemaan tän sisällön ulottuvuuksia.
7. storytelling
oi pitäisköhän mun perua puheitani, expectationsin lisäks tää nimittäin on myös täydellinen noora-biisi.
picture a scene in your mind
look at all the people and take note of the setting behind
listen, watch, and wait
a plot begins to take shape
there's a story
and then characters will come to you
relating events as they choose to
8. electronic renaissance
tää on niin glitter! electonic tosiaan, just semmonen että haluun tanssii kaduilla kesäisin. tulee mieleen jotenkin velvet goldmine. ihanan rahiseva. play a game with your electronics. vähän erilaista bellesebua mutta just hyvä, yks syy miks rakastan tätä on bändiä on se ettei kaikki niiden biisit kuulosta samalta.
9. waiting for the moon to rise
tää on ihana, pehmee, sellainen että pitää lukee jotain pitkiä sirius/remus-ficcejä tai istuu autossa ja pitää silmiä kiinni. vähän erilainen kuin muut mun suosikit mutta osoittaa vaan sitä miten monipuolisia ne osaa olla.
10. lord anthony
anthony on mun toka suosikki, heti judyn jälkeen. musta on ihanaa miten stuart saattaa keikoilla kysyy onko kellään yleisöstä ripsaria ja sit se laulaa if the kids could see you they would pass you right by, blue mascara running over your eye samalla kun joku meikkaa sitä. anthony on jälleen niin samaistuttava when will you realize it doesn't pay, to be smarter than teachers, smarter than most boys? ja sit taas vaikka oltais nokkimajärjestyksessä kuinka alhaalla niin you'll leave two fingers in the air
Näiden lisäks rakastan myös: wrapped up in books, le pastie de la bourgoiesie, the model, she's losing it, mary jo, act of the apostle I, act of the apostle II, this is just a modern rock song, the state that i am in, ja heaven in the afternoon.
Tähänhän ei vältsillä tartteis syventyä näin paljoo mutta kun mun bändi sattui olemaan Belle & Sebastian. Eikä maailmassa oo tai tuu koskaan olemaan bändiä jota voisin rakastaa enemmän. Ihan oikeesti. Voin rakastaa jotain muita aikakausittain, mutta ne on aina kertakäyttökamaa, viihdettä, ja palaan yhä uudestaan ja uudestaan tähän. Koska ne on niin lähellä täydellisyyttä kuin joku bändi voi olla.
1. jonathan david
mua alkaa itkettää heti ekat soinnut, ennen kuin oon kuullut yhtään säettä. itkettää itkettää. ei oo olemassa surullisempaa biisiä, paitsi no jotkut ihan angstiset, mutta siis tää on niin but it's okay, it's not like we'll parted, it's not like we'll never know love. piste. tää on sellainen biisi jota oon rakastanut tasaisesti melkein neljä vuotta. tää itkettää mua joka ikinen kuuntelukerta ihan yhtä paljon. tän voi kuunnella repeatilla sata kertaa kyllästymättä.
2. expectations
tää on eniten mun oma b&s:n biiseistä. tää on niin karu muttei ylilyönti, ei ne tee koskaan ylilyöntejä. niin samaistuttava, and the head said that you always were a queer one from the start, for careers you say you want to be remembered for your art, your obsessions get you known throughout the school for being strange. rakastan sitä miten vaikka tää ois kuinka teiniangstinen vaan niin kertosäkeen you're on top of the world again nostaa aina leukani pystyyn.
3. judy and the dream of horses
rakastan sitä miten ulkopuoliseks stuart kirjoittaa itsensä ja rakastan sen hahmoja, ne on aina sopivan normaaleja ja sopivan erikoisia, jotenkin surullisia muttei ikinä korneja. judy on mun suosikki koska esim she gave herself to books and learning, she gave herself to being number one ja judy never felt so good expect when she was sleeping
4. seeing other people
oih, tää on heti jonathan davidin jälkeen surullisin b&s-biisi. tää on musta tarinaltaan ehkä paras biisi jonka oon kuullut. ihana in denial, well, if I remain passive and you just want to cuddle, then we should be ok, and we won't get in a muddle, 'cause we're seeing other people, at least that's what we say we are doing
5. i could be dreaming
tää on sellainen jota ei edes heti ajattele suosikkilistalle. tää on niin tyypillistä bellesebua että tää on siks juuri täydellinen, tässä kiteytyy kaikki. mulle tulee tätä kuunnellessa niin hyvä mieli että tuntuu kuin kantapäissä ois siivet, esim if you had such a dream, would you get up and do the things you believe in ja rakastan tätä musiikkivideota
Click to view6. piazza, new york catcher
rakastan tätä kun tää on niin lyriikkaa, niin lyriikkaa, täynnä pieniä ja täydellisiä säkeitä. tää on sellainen biisi jota pitää kuunnella matkoilla. i will be your ferdinand and you my wayward girl, how many nights of talking in hotel rooms can you take? en koskaan kyllästy tarkastelemaan tän sisällön ulottuvuuksia.
7. storytelling
oi pitäisköhän mun perua puheitani, expectationsin lisäks tää nimittäin on myös täydellinen noora-biisi.
picture a scene in your mind
look at all the people and take note of the setting behind
listen, watch, and wait
a plot begins to take shape
there's a story
and then characters will come to you
relating events as they choose to
8. electronic renaissance
tää on niin glitter! electonic tosiaan, just semmonen että haluun tanssii kaduilla kesäisin. tulee mieleen jotenkin velvet goldmine. ihanan rahiseva. play a game with your electronics. vähän erilaista bellesebua mutta just hyvä, yks syy miks rakastan tätä on bändiä on se ettei kaikki niiden biisit kuulosta samalta.
9. waiting for the moon to rise
tää on ihana, pehmee, sellainen että pitää lukee jotain pitkiä sirius/remus-ficcejä tai istuu autossa ja pitää silmiä kiinni. vähän erilainen kuin muut mun suosikit mutta osoittaa vaan sitä miten monipuolisia ne osaa olla.
10. lord anthony
anthony on mun toka suosikki, heti judyn jälkeen. musta on ihanaa miten stuart saattaa keikoilla kysyy onko kellään yleisöstä ripsaria ja sit se laulaa if the kids could see you they would pass you right by, blue mascara running over your eye samalla kun joku meikkaa sitä. anthony on jälleen niin samaistuttava when will you realize it doesn't pay, to be smarter than teachers, smarter than most boys? ja sit taas vaikka oltais nokkimajärjestyksessä kuinka alhaalla niin you'll leave two fingers in the air
Näiden lisäks rakastan myös: wrapped up in books, le pastie de la bourgoiesie, the model, she's losing it, mary jo, act of the apostle I, act of the apostle II, this is just a modern rock song, the state that i am in, ja heaven in the afternoon.