Byrokratian lillukanvarsien vastapainoksi lumikinokseen uppoamista
Aloitin jo aikaisin aamulla kadonneen hygieniapassikoulutuksen metsästyksen. Tämä tehtävä osoittautui lopulta liian haastavaksi byrokratiaviidakossa suunnistamiseksi minulle. Ensin soitin työvoimatoimiston koulutusneuvontaan, jossa vihjailivat 12.1 alkavan jonkun koulutuksen Kärsämäessä. Todella mystinen koulutus, koska sitä ei löytynyt Turun sivuilta hakemallakaan. No ei kuulemma kun joku oli sählännyt sen Helsingin työkkärin koulutusvaihtoehtoihin. Pyysin saada kurssin vetäjän yhteystiedot tiedustellakseni oliko kurssilla tilaa. Niitä ei annettu. Sitten puheluni ohjattiin ihan normaaliin Turun asiakaspalveluun, josta yrittivät saada minut soittamaan uudelleen koulutusneuvontaan, joka siinä vaiheessa oli jo kerinnyt karata lounastauolle. Luovutin ja totesin, että minulla ei ilmeisesti yksinäisenä työnhakijana ole tarpeeksi auktoriteettia tai suhteita saada asioita järjestymään tai edes tietoa. Kokeillaan seuraavaksi jos joku "me nyt työllistetään näitä teidän työttömiä, auttakaas siinä vähän" taholta saisi aikaan parempia tuloksia eli heitän pallon työnantajalle.
Byrokratian lillukanvarsiin sotkeutumisesta turhautuneena päätin tehdä pienen lenkin raikkaassa talvi-ilmassa. Joenrantaa on oikein kiva kävellä keväällä (siis Halisten kosken lähistöllä), mutta talvella siellä on hiukka lumista. Sinnikkäästi taivalsin nietoksissa kunnes totesin, että polvia myöten lumihangessa liikkuu vielä jotenkin, mutta vyötäröä myöten lumikinoksessa ei ole enää yhtään kivaa, käännynpä takaisin. Tulipa ainakin urheiltua.
Illemmalla Surkun, Ollin jne. kanssa tenttikaljalle (ei mulla kyllä mitään tenttiä ollut, mutta pitäähän opiskelijoita kannustaa) ja lainaamaan muutama klassikkokirja Pauliinalta.
Byrokratian lillukanvarsiin sotkeutumisesta turhautuneena päätin tehdä pienen lenkin raikkaassa talvi-ilmassa. Joenrantaa on oikein kiva kävellä keväällä (siis Halisten kosken lähistöllä), mutta talvella siellä on hiukka lumista. Sinnikkäästi taivalsin nietoksissa kunnes totesin, että polvia myöten lumihangessa liikkuu vielä jotenkin, mutta vyötäröä myöten lumikinoksessa ei ole enää yhtään kivaa, käännynpä takaisin. Tulipa ainakin urheiltua.
Illemmalla Surkun, Ollin jne. kanssa tenttikaljalle (ei mulla kyllä mitään tenttiä ollut, mutta pitäähän opiskelijoita kannustaa) ja lainaamaan muutama klassikkokirja Pauliinalta.