Oodi aamunukkumiselle
Talvihorros on tosissaan laskeutunut, koska jos saan itse päättää kuinka kauan nukun huomaan ajan vaihtelevan 10-12 tunnin välillä. Ehkä se tästä tasaantuu, mutta kun aamulla ei tarvitse nousta aikaisin töihin/kurssille/kouluun niin miksi pirussa nousisin vain siksi, että rehelliset ja normaalit ihmiset änkeää sängystä kello kahdeksan maissa? Mitä tekemään? Haahuamaan silmät ristissä ja ärtyisinä ympäri kämppää ja kaatumaan päiväunille joskus puolenpäivän aikaan? Kiitos ei, kun omaa iltavirkun päivärytmiä saa kerrankin vapaasti toteuttaa (kyllä yhteiskunta minut taas ruotuun pistää ensi vuoden puolella) niin minähän valvon siihen kahteen tai kolmeen, koska yöllä on rauhallista kirjoittaa, piirtää ja lukea ja saan aivan synnillistä mielihyvää siitä, että raotan silmiäni aamulla, katsahdan kelloa ja päätän sitten nukkua ihan niin pitkään kuin nukuttaa. Katson ansainneeni tämän herättyäni kaksi vuotta klo. 05.30, koska työt alkoivat klo. 07.00. (Mä muuten aistin miten Susanna ja Pekka, jotka ovat tässä vauvansa kasvuvaiheessa niin syvällä univajeen tuolla puolella, että normiyöunet näkee enää kiikarilla, suunnittelee mun tukehduttamista tyynyllä kun seuraavan kerran eksyvät Turkuun...sori sori, ei ollut tarkoitus! Älkee tappako!)
Nyt kun olen saanut kymmenen muutakin vihollista niiden keskuudesta, jotka aikaisin joutuvat heräämään, muihin päivän puuhiin. Pelijuonintaa Susanna L:n kanssa. Memento 1 ja 2 alkavat hahmottua ja tietty kahmin itselleni kirjoitettavaksi kaikki yhteiskunnan surkimukset ja muut hämärähemmot, eihän hyvin toimeentulevan ja ongelmattoman kunnon kansalaisen elämän kuvailussa ole oikein mitään kiinnostavaa. Kaikki te jotka toivoitte hahmoillenne paljon ongelmia, saamanne pitää.
Päivän urheiluosuus sisälsi kävelyä koiranvahdiksi ja takaisin. Millie on ulkoilutettavana helpoimpia koiria jonka tiedän, ei siksi etteikö leidi haluaisi ärhentää vastaantulijoille tai viipottaisi eteenpäin minkä kintuista pääsee vaan siksi, että chihuahuan voi poimia yhdellä kädellä ylös jos naapurin moppe päättää haluta syödä sen tai se kieltäytyy jatkamasta lenkkiä kävellen. Jermuun (valtava valkoinen akita inu) pitkällisiin filosofisiin pohdintoihin mennäkö oikealle, vasemmalle vai jäädäkö tähän, verratessa siis todella kevyttä kamaa plus Jermu yritti tietty lenkillä aina myös syödä kaikki pienemmät tai isommatkin koirat.
Illalla Cosmicista päädyttiin Lone Stariin, jossa harjoitin kohtuutta enkä tilannut annoksia joita en vaan mitenkään jaksa syödä. Sitten takaisin Cosmiciin puhumaan sarjakuvista.
Nyt kun olen saanut kymmenen muutakin vihollista niiden keskuudesta, jotka aikaisin joutuvat heräämään, muihin päivän puuhiin. Pelijuonintaa Susanna L:n kanssa. Memento 1 ja 2 alkavat hahmottua ja tietty kahmin itselleni kirjoitettavaksi kaikki yhteiskunnan surkimukset ja muut hämärähemmot, eihän hyvin toimeentulevan ja ongelmattoman kunnon kansalaisen elämän kuvailussa ole oikein mitään kiinnostavaa. Kaikki te jotka toivoitte hahmoillenne paljon ongelmia, saamanne pitää.
Päivän urheiluosuus sisälsi kävelyä koiranvahdiksi ja takaisin. Millie on ulkoilutettavana helpoimpia koiria jonka tiedän, ei siksi etteikö leidi haluaisi ärhentää vastaantulijoille tai viipottaisi eteenpäin minkä kintuista pääsee vaan siksi, että chihuahuan voi poimia yhdellä kädellä ylös jos naapurin moppe päättää haluta syödä sen tai se kieltäytyy jatkamasta lenkkiä kävellen. Jermuun (valtava valkoinen akita inu) pitkällisiin filosofisiin pohdintoihin mennäkö oikealle, vasemmalle vai jäädäkö tähän, verratessa siis todella kevyttä kamaa plus Jermu yritti tietty lenkillä aina myös syödä kaikki pienemmät tai isommatkin koirat.
Illalla Cosmicista päädyttiin Lone Stariin, jossa harjoitin kohtuutta enkä tilannut annoksia joita en vaan mitenkään jaksa syödä. Sitten takaisin Cosmiciin puhumaan sarjakuvista.