"Mä olen loputon yö, mä olen kirjallisuus"
Minun pitäisi oikeastaan olla lukemassa eikä kirjoittamassa. Edellistä merkintääni tarkastellessani ennen tämän kirjoittamista huomasin, että ei tosiaan ole kulunut kovinkaan paljon aikaa siitä, kun olin oikeasti hyvin hukassa tekemisieni kanssa.
Nyt olen siis päättänyt tomerasti suuntautua luonnontiedeasioihin ja sen tajuaminen tekee minusta kovin tyytyväisen. Vielä parempaa tässä on ollut oppimisen oppiminen: oikeasti, miten helvetin monta vuotta sitä voikaan istua koulussa tietämättä miten siellä pitäisi opiskella? Lukeminen-uudelleenlukeminen ja alleviivaus-muistiinpanojen kirjoittaminen on helpoin ja ala-asteelaisellekin sopiva tapa jäsentää suurehko määrä informaatiota kerralla, joten miten ihmeessä en sitä ole tajunnut tehdä esimerkiksi lukioaikoinani? Uskon, että olisin voinut loistaa ylioppilskirjoituksissa jos olisin sisäistänyt tämän yksinkertaisen opiskelumallin.
Muutakin on tässä tapahtunut kyllä. Valmistuin nimittäin puutarhuriksi. Haettuani paperit koulusta ja todettuani osaavani joitain puutarha-alaan liittyviä asioita arvosteluasteikon korkeimman päädyn mukaisesti tunsin lämmintä tyytyväisyyttä itseeni. Minulla on nyt oikeasti ammatti, voin työnhakukirjeissä kertoa olevani 20-vuotias puutarhuri ja halutessani painattaa käyntikortteja. Tästä kolmen vuoden mittaisesta välivuodesta on ollut vain hyötyä, ihan noin henkisenkin kasvun kannalta.
Kohta olisi se muutto. Tulee kyllä laajennettua ympyröitä nyt kertaheitolla, jos satun pääsemään sinne yliopistoon. Sitten minulla on tukikohta Tampereella ja kakkostukikohta jossain toisessa kaupungissa. Vaihtoehtoja on kolme.
Ostin liput Lawatansseihin ja tänään menen Looptroopin keikalle. Olen yllättynyt, kuinka vähän olen ahdistunut kaksi (pahimmassa tapauksessa neljä) kuukautta kestävästä työttömyydestäni: aiemmin jo pelkkä viikon mittainen paikallaanolo tuotti minulle sietämättömän epämukavan olon, joka ei päässyt purkautumaan mitenkään ja konkretisoitui lopulta fyysiseen hengenahdistukseen.
Ulkoa kuuluu mopojen ääniä, jotka etääntyessään muistuttavat valaan laulua tai keskiaikaista sodanjulistustorvea. Ympäristöekologia kutsuu.
Nyt olen siis päättänyt tomerasti suuntautua luonnontiedeasioihin ja sen tajuaminen tekee minusta kovin tyytyväisen. Vielä parempaa tässä on ollut oppimisen oppiminen: oikeasti, miten helvetin monta vuotta sitä voikaan istua koulussa tietämättä miten siellä pitäisi opiskella? Lukeminen-uudelleenlukeminen ja alleviivaus-muistiinpanojen kirjoittaminen on helpoin ja ala-asteelaisellekin sopiva tapa jäsentää suurehko määrä informaatiota kerralla, joten miten ihmeessä en sitä ole tajunnut tehdä esimerkiksi lukioaikoinani? Uskon, että olisin voinut loistaa ylioppilskirjoituksissa jos olisin sisäistänyt tämän yksinkertaisen opiskelumallin.
Muutakin on tässä tapahtunut kyllä. Valmistuin nimittäin puutarhuriksi. Haettuani paperit koulusta ja todettuani osaavani joitain puutarha-alaan liittyviä asioita arvosteluasteikon korkeimman päädyn mukaisesti tunsin lämmintä tyytyväisyyttä itseeni. Minulla on nyt oikeasti ammatti, voin työnhakukirjeissä kertoa olevani 20-vuotias puutarhuri ja halutessani painattaa käyntikortteja. Tästä kolmen vuoden mittaisesta välivuodesta on ollut vain hyötyä, ihan noin henkisenkin kasvun kannalta.
Kohta olisi se muutto. Tulee kyllä laajennettua ympyröitä nyt kertaheitolla, jos satun pääsemään sinne yliopistoon. Sitten minulla on tukikohta Tampereella ja kakkostukikohta jossain toisessa kaupungissa. Vaihtoehtoja on kolme.
Ostin liput Lawatansseihin ja tänään menen Looptroopin keikalle. Olen yllättynyt, kuinka vähän olen ahdistunut kaksi (pahimmassa tapauksessa neljä) kuukautta kestävästä työttömyydestäni: aiemmin jo pelkkä viikon mittainen paikallaanolo tuotti minulle sietämättömän epämukavan olon, joka ei päässyt purkautumaan mitenkään ja konkretisoitui lopulta fyysiseen hengenahdistukseen.
Ulkoa kuuluu mopojen ääniä, jotka etääntyessään muistuttavat valaan laulua tai keskiaikaista sodanjulistustorvea. Ympäristöekologia kutsuu.