Sapporossa aina vaan!
Paivitanpa nyt taas nopeasti, ihan vain siita ilosta etta tama on ilmaista!
Ollaan jo checkattu ulos hotellista ja J on postittamassa pakettia Suomeen. Viimeksi maksettiin lahteyksesta ihan sumosti, saa nahda onnistuuko J nyt olemaan maksamatta kaiken maailman just-in-case -maksuja.
Tuli nukuttua yo ihan satasella, nukahdin jo ennen valon sammuttamista ja herasin oudoista unista ekan kerran kellon soittoon kahdeksalta. Pestiin eilen pyykit, enka paassyt nyt aamiaiselle, koska molemmat housut oli vielakin marat ja paleli niin etten viitsinyt laittaa hametta. Piti siis vieda osa vaatteista viela kuivausrumpuun. Mutta ihanaa kylla etta nyt on puhtaita vaatteita! Ja aamiainen oli ollut riisipitoinen, ei edes leipaa, ja jotenkin heti aamusta ei maistu riisi. Mennaan siis kohta taas leivonnaiskahvilaan, vesi on jo kielella.
Eilisesta tuli oikea turhaantuhlaus-paiva... Loydettiin kirjepaperikauppa (tai siella oli kaikkea muutakin mahdollista), ja otin jotain alennuskamaa, mutta kuitista huomasin, etta ei niista mitaan alennusta oltu otettu. J:n penkoessa Tower Recordsia ma kiertelin saman rakennuksen putiikkeja ja jouduin yhteen tosi kivaan vaatekauppaan - mutta siella oli niin mukava myyja etta en voinut poistua ostamatta mitaan! Ostin sitten jonkun designerin paidan, tuliaiseksi. Myyja oikein saattoi ovelle saakka.
Sitten piti loytaa ruokaa, oli kaamea nalka. Eika ollut helppoa! Vaikka olenkin sanonut, etta ruokaa on ihan kaikkialla, niin sellaista oikein ravintolassa syotavaa on huippuvaikea loytaa. Harvoin on englanniksi mitaan missaan. On siis pakko loytaa paikka, jossa on kuvallinen menu tai ikkunassa lautasmallit. Ja sitten pitaa viela leikkia tunnistusleikkia, etta onko tuo liha, kala vai kasvis. Lahes aina se on liha tai kala. Tai rapu.
No, eilen menimme sitten yhteen izakayaan, koska niissa on yleensa kuvalliset menut. Oli nytkin, mutta ei kuvista tunnistanut oikein mitaan. Mokattiin jo ovella, kun koetettiin laittaa vessasandaaleja jalkaan mennessamme poytaamme... NOU! Sitten tultiin kysymaan juomia, ja sanottiin etta kaksi biirua, japaniksi siis. Tytto alkoi selostaa ummet ja lammet osoitellen menua, jossa oli vain kanjeja. Ei tajuttu mitaan. Hoettiin vaan sita kahta biirua ja osoitettiin tuopin kuvaa. No, tytto lahti tyytyvaisena pois ja saatiinkin kaksi tuoppia. Sitten ruokaa. Kuvien sohimisen tuloksena poydassa lopulta oli iso lautasellinen kylmaa silken-tofua, josta en erityisemmin pida, iso kulho salaattia JA valtavasti sita SAMAA kylmaa tofua (salaattikastike oli onneksi ihanaa), omituinen tummanruskea potko, jonka sisalla oli JOTAIN (sen potkon ulkonaosta tuli paha olo...), sashimia (sentaan turvallista mutta not for me), iso annos lihakontsia (ei minulle) seka jaateloannos. Ja myos omituisen makuista sakea, jota tilattiin mielestamme kaksi mutta saatiin yksi. Musta se maistui enemman laimealta viskilta. Otettiin viela toiset oluet ja se tilaus meni sentaan hyvin.
Painoin viela vahingossa sellaista kutsunappia ja mitahan muuta viela sekoiltiin... No, sitten laskun pariin. Lasku oli puolet enemman kuin oltiin laskettu, ja jotain se tytto siinakin viela kyseli setelien kanssa, sumimasen, wakarimasen, ei voi ymmartaa! Kuittia tiiratessamme tultiin tulokseen, etta oltiin niista neljasta oluesta maksettu jotain 24 euroa. Taalla siis normaalisti pienehko tuopillinen on jotain vahan alle 3 euroa. Me luultavasti maksettiin joku erikoismaksu, jolla ehka olisi saanut biirua tyyliin all-you-can-drink, tai jotain. Mysteeriksi jai, kuten sen ruskean potkon sisaltokin. No, joskus tuollaisiakin eikovinhelppoja kokemuksia!
Paikka sinansa oli hauska, koska ne nuoret tarjoilijatyypit aina kuorossa huusivat kovaa tervetulo- ja tervemenotoivotukset. Paitsi ei meille... Tunnettiin olomme syrjityiksi. ;) Mutta tosi mukavia ne kaikki tarjoilijat olivat, eivat vain osanneet SANAAKAAN englantia.
Nyt J tuli pakettireissulta ja 32 euroahan se oli taas kustantanut... Montakohan kertaa meidan taytyy testata tuo lahettaminen, ennen kuin uskotaan etta se ON kallista. Toisaalta nyt ei tarvitse kantaa niin paljon, ja se on jannaa sitten saada paketti, kun ei kunnolla enaa muista sisaltoa!
Ulkona paistaa aurinko, kivaa! Lahdemme kahvilan kautta Botanical Gardeniin alkuperaisasukkaiden eli ainujen maille. Illalla kympilta lahtee yojuna Tokioon eli tassa on viela pitka paiva aikaa kuljeskella Sapporon seuduilla. Menoksi siis!
Ollaan jo checkattu ulos hotellista ja J on postittamassa pakettia Suomeen. Viimeksi maksettiin lahteyksesta ihan sumosti, saa nahda onnistuuko J nyt olemaan maksamatta kaiken maailman just-in-case -maksuja.
Tuli nukuttua yo ihan satasella, nukahdin jo ennen valon sammuttamista ja herasin oudoista unista ekan kerran kellon soittoon kahdeksalta. Pestiin eilen pyykit, enka paassyt nyt aamiaiselle, koska molemmat housut oli vielakin marat ja paleli niin etten viitsinyt laittaa hametta. Piti siis vieda osa vaatteista viela kuivausrumpuun. Mutta ihanaa kylla etta nyt on puhtaita vaatteita! Ja aamiainen oli ollut riisipitoinen, ei edes leipaa, ja jotenkin heti aamusta ei maistu riisi. Mennaan siis kohta taas leivonnaiskahvilaan, vesi on jo kielella.
Eilisesta tuli oikea turhaantuhlaus-paiva... Loydettiin kirjepaperikauppa (tai siella oli kaikkea muutakin mahdollista), ja otin jotain alennuskamaa, mutta kuitista huomasin, etta ei niista mitaan alennusta oltu otettu. J:n penkoessa Tower Recordsia ma kiertelin saman rakennuksen putiikkeja ja jouduin yhteen tosi kivaan vaatekauppaan - mutta siella oli niin mukava myyja etta en voinut poistua ostamatta mitaan! Ostin sitten jonkun designerin paidan, tuliaiseksi. Myyja oikein saattoi ovelle saakka.
Sitten piti loytaa ruokaa, oli kaamea nalka. Eika ollut helppoa! Vaikka olenkin sanonut, etta ruokaa on ihan kaikkialla, niin sellaista oikein ravintolassa syotavaa on huippuvaikea loytaa. Harvoin on englanniksi mitaan missaan. On siis pakko loytaa paikka, jossa on kuvallinen menu tai ikkunassa lautasmallit. Ja sitten pitaa viela leikkia tunnistusleikkia, etta onko tuo liha, kala vai kasvis. Lahes aina se on liha tai kala. Tai rapu.
No, eilen menimme sitten yhteen izakayaan, koska niissa on yleensa kuvalliset menut. Oli nytkin, mutta ei kuvista tunnistanut oikein mitaan. Mokattiin jo ovella, kun koetettiin laittaa vessasandaaleja jalkaan mennessamme poytaamme... NOU! Sitten tultiin kysymaan juomia, ja sanottiin etta kaksi biirua, japaniksi siis. Tytto alkoi selostaa ummet ja lammet osoitellen menua, jossa oli vain kanjeja. Ei tajuttu mitaan. Hoettiin vaan sita kahta biirua ja osoitettiin tuopin kuvaa. No, tytto lahti tyytyvaisena pois ja saatiinkin kaksi tuoppia. Sitten ruokaa. Kuvien sohimisen tuloksena poydassa lopulta oli iso lautasellinen kylmaa silken-tofua, josta en erityisemmin pida, iso kulho salaattia JA valtavasti sita SAMAA kylmaa tofua (salaattikastike oli onneksi ihanaa), omituinen tummanruskea potko, jonka sisalla oli JOTAIN (sen potkon ulkonaosta tuli paha olo...), sashimia (sentaan turvallista mutta not for me), iso annos lihakontsia (ei minulle) seka jaateloannos. Ja myos omituisen makuista sakea, jota tilattiin mielestamme kaksi mutta saatiin yksi. Musta se maistui enemman laimealta viskilta. Otettiin viela toiset oluet ja se tilaus meni sentaan hyvin.
Painoin viela vahingossa sellaista kutsunappia ja mitahan muuta viela sekoiltiin... No, sitten laskun pariin. Lasku oli puolet enemman kuin oltiin laskettu, ja jotain se tytto siinakin viela kyseli setelien kanssa, sumimasen, wakarimasen, ei voi ymmartaa! Kuittia tiiratessamme tultiin tulokseen, etta oltiin niista neljasta oluesta maksettu jotain 24 euroa. Taalla siis normaalisti pienehko tuopillinen on jotain vahan alle 3 euroa. Me luultavasti maksettiin joku erikoismaksu, jolla ehka olisi saanut biirua tyyliin all-you-can-drink, tai jotain. Mysteeriksi jai, kuten sen ruskean potkon sisaltokin. No, joskus tuollaisiakin eikovinhelppoja kokemuksia!
Paikka sinansa oli hauska, koska ne nuoret tarjoilijatyypit aina kuorossa huusivat kovaa tervetulo- ja tervemenotoivotukset. Paitsi ei meille... Tunnettiin olomme syrjityiksi. ;) Mutta tosi mukavia ne kaikki tarjoilijat olivat, eivat vain osanneet SANAAKAAN englantia.
Nyt J tuli pakettireissulta ja 32 euroahan se oli taas kustantanut... Montakohan kertaa meidan taytyy testata tuo lahettaminen, ennen kuin uskotaan etta se ON kallista. Toisaalta nyt ei tarvitse kantaa niin paljon, ja se on jannaa sitten saada paketti, kun ei kunnolla enaa muista sisaltoa!
Ulkona paistaa aurinko, kivaa! Lahdemme kahvilan kautta Botanical Gardeniin alkuperaisasukkaiden eli ainujen maille. Illalla kympilta lahtee yojuna Tokioon eli tassa on viela pitka paiva aikaa kuljeskella Sapporon seuduilla. Menoksi siis!