Nihon ni ikimashita part 3-4-?
Sumimasen sumimasen...
Jee, nettikahvilassa viimeinkin! Saatiin oma pikkuhuone, jossa on kaksi konetta ja peleja ja vehkeita, softudrinksuja saapi ilmatteeksi ja tuuletus toimii.
Ei valttamatta tarvisi, Sapporossa nimittain on varsin viilea. No tanaan oli jo lampoisampi saa, melkein 20 astetta, eilen varmaankin vain jotain 13. Tokion jalkeen tuntui tosi kylmalta mutta toisaalta raikkaalta. Tuulee myos valilla aika hurjasti, tukka irtoaa.
Sapporoon, Hokkaidon saaren isoimpaan kaupunkiin, saavuimme siis eilen aamulla kuuden aikaan. Takana hemaiseva yo junassa. Alkumatka Tokiosta meni shinkansenilla, siis luotijunalla, joka kiisi kolmessa tunnissa Honshun saaren ylaosiin, sitten alkoi verkkaisempi junajumitus. Tunti mentiin yhdella valijunalla, jossa saimme iloita humalaisten salariimanien ihanasta seurasta.. He oikein riemastuivat kun tultiin vaunuun. Olivat Asahi Beer Companyn tyyppeja ja lahjoivat meita Asahilla ja tomaattimehulla! Ja niiden pomo antoi J:lle puhelinkoristeen: Mokkori-miekkosen! Hokkaidolla se mokkorimies on Joku Juttu. Googlatkaa "mokkori" tai "marii mokkori" tai jotain niin ehka loytyy osviittaa tahan hahmoon... No, tunti siina hoettiin Jali Kullia, saunaa, Lapin kultaa, mokkoria, asahia, Hanoi Rocksia sun muuta (yhdella oli puhelimessa Hanoi Rocksin biiseja) ja kauheasti piti nauraa. Ne olivat melkoisia vitsiniekkoja, lopulta vahan uuvuttaviakin niekkoja.
Viimeinen ja pisin taipale suoritettiin sitten aikas karsealla junalla, poly haisi niin etta aivastutti heti, ja meilla ei ollut makuupaikkoja vaan vain tuolit, jotka onneksi kaantyivat hyvin ala-asentoon. Ja itse asiassa, saatiin nukuttua monta tuntia lopulta! Jossain valissa kaannettiin penkit toiseen menosuuntaan, mutta uni tuli uudestaan.
Silti perilla Sapporossa olo ei ollut kovin tuore, hetki piti kuosiutua mehujen ja ruokien parissa ennen kuin paastiin liikkeelle. Paatettiin kayttaa odotusaika (ryokaniin ei kehdannut menna niin aikaisin) hyvaksemme ja kaveltiin ensin kalatorille, jonne J himoitsi. Tuoreen sashimin pariin. Sita J saikin, oli kuulemma hyvaa. Onneksi ei sentaan niin tuoretta nakynyt, etta olis siina silmien edessa katkottu kalalta kaula...
Sitten kaveltiin Sapporon maamerkille eli Eiffel-minikopiolle, se on joku tv-torni. Lonely Planetista luettiin, etta lahella on kaupungintalo, jonka 19. kerroksen nakoalatasanteelle paasee ilmaiseksi, joten skipattiin se Eiffel ja mentiin sinne City Halliin. Nakyikin katevasti koko kaupunki, ja hienot Sapporoa ymparoivat vuoret. Taallakin on maailmanpyora.
Kierreltiin myos shoppailukaduilla ja niitahan riittaa. Ja assan alla on ihan mahtavat ruoka-apajat, valtava alue taynna erilaisia ruokatiskeja tulvillaan kaikkea herkullista ja kaunista. Nama taalla todella osaavat ruuan esillepanon ja kulinaarisen estetiikan! Maisteltiin jotain ilmaispaloja ja vain toljotettiin kuola valuen.
Ryokanin etsimiseen kuluikin sitten melkoinen tovi. Sahattiin paria katua tuskan partaalla, kunnes viimein joku nainen juoksi meidan peraan ja kysyi etta etsimmeko Nakamurayaa. No kylla, kiitos. Paikka oli merkitty vain kanjeilla, helppo homma... Ja se naytti aivan ravintolalta. Vielakin kesti pari tuntia ennen kuin paastiin huoneeseen, ja kaytiin siina valissa syomassa puistossa evaat, kahvilla Bad Ass Coffeessa ja ihailemassa kaikkea ihanaa kraasaa Tokyu Handsissa. Mun on niin pakko saada bentobox, siis lunch box, siis lantsuboksu! Niita on joka lahtoon! Lisaksi mun on saatava sellaisia kaikkia muotteja, joiden avulla voi muotoilla ruokia sinne boksiin, esim. Hello Kittyn muotoisia riisipalloja ja munakkaita.....
Viimein ryokaniin. Nyt yovymme todella perinteisessa majatalossa. Kerroksen emanta toivotti meidat tervetulleiksi tarjoamalla huoneeseen matalan poydan aareen teeta ja sellaiset tiramisut. Toi meille kylpya varten yukata-kaavut. Futonit ne laittaa illalla valmiiksi ja aamulla kasaavat pois. Ihanaa vihreaa teeta on koko ajan tarjolla, tv toki myos. Ollaankin taas katseltu kaikkia sairaita visailuja ja tietysti ruokaohjelmia...
Paivaunien jalkeen lahdettiin iltaelamaan. Loydettiin tosi kiva izakaya-ravintola nimelta To To To, jossa oli namiruokaa ja erittain hyvaa hokkaidolaista sakea. Soin tofu-dumplingseja, tuorejuustosalaattia ja matkan parasta kuumaa tamagoa, eli kuumaa munaa!! :) Mahtavaa. Jalkkariksi tempura-aisukriimua eli uppopaistettua jatskia! Se oli jannaa!
Sitten hieman baareilimme - Sapporossa nimittain ON baareja, toisin kuin Tokiossa, jossa minnekaan ei voi menna joutumatta syomaan... Kaytiin nyt (puhun siis eilisillasta) kolmessa baarissa, ekassa soi kiva musa, toinen oli nimeltaan Woodstock ja siella otettiin geeteet ja viihdyttiin pitkan aikaa sen parissa, etta naurettiin juomalistalle. Ollaan harjaannuttu hiljalleen katakanojen kanssa, ja se on aina suuri riemu kun tajutaan joku sana, kuten bomubaisafaa = Bombay Saphire! Ginuneesu = Guinness! Ja niin edespain (siis katakanoilla). Sen paikan alakerrassa oli Jamaica Bar jonne viela mojitolle. Ja sitten ryokaniin iltakylvylle. Furo oli nyt todella kuuma ja upean rentouttava. Sen jalkeen tuli uni alle sekunnissa.
Tanaan ei olla kauheita ehditty, kun piti aamulla suorittaa jatkojunaliput ja siina meni hetki. Nukuttiin myos pitkaan. (ja etsittiin mun kameraa, jonka olin unohtanut sinne kylpemistilaan...) Aamiaisella kaytiin leipomo-kahvilassa. Ja siis taas taytyy ylistaa naita leipomoja taalla! En kerta kaikkiaan ymmarra miten ne osaa tehda tuollaisia leivonnaisia!! Mielettoman pehmeita ja maukkaita juttuja. Onhan ne aina yllarikamaa, etta loytyyko sampylan sisalta nakki, lihaa, vihreita papuja, ruskeaa paputahnaa vai kenties kermakreemia. Soin niin hyvan juustosampylan etta! Ja tomusokerimunkki, nam... Taalla on valtavasti kaikkia makeita juttuja, voisin vetaa aamusta iltaan naita kakkuja ja pullia. On tullut kylla vedettyakin, ja biirun ja sakejen ja muiden muassa voi olla varma, etta vaa`alle ei kannata menna hetkeen.
Valihuomio: yhdessa eilisen baareista oli niin ihanaa kukantuoksuista vessapaperia etta oli pakko keria sita mukaan ja vain nuuskia.....
Toinen valihuomautus: meilla on uusi Kapibara! Eli Kuonoelain! Taman nimi on Poripara koska se tarisee ja porisee kun vetaa sen paassa olevasta keltaisesta mansikasta. Ei, en ole seonnut. Paitsi kuonoelaimiin kylla. Tuo on laukkuun kiinnitettavaa mallia. Lisaksi yhdesta pelihallista J voitti mulle ihan minin kapibaran, se on huippusopo. Kaupoissa ei ole viela nakynyt kapibaroja, mutta ei me viela olla niin kauppoja kierreltykaan.
Kolmas valihuomautus: me eksytaan KOKO ajan.... Aina muka suunta selvilla ja sitten ollaankin hukassa... No ei IHAN aina mutta suunnilleen. Japani ei ole helpoin maa suunnistuksen kannalta. Taalla Sapporossa pitais olla looginen asemakaava ja jopa kadunnimet mutta eipa paljon auta, kun ne nimet on usein vain kanjeilla. Joita ei osata viela yhtaan. Siis YHTAAN.
Niinpa tanaankin kului monta hermoa kun etsittiin Sapporo Beer Museumia. Loytyi se viimein, mutta ei ollut helppoa. Onneksi vaiva palkittiin: olut oli halpaa ja hyvaa. Otettiin sellainen maistelusatsi, jossa oli kolmea eri lajia, ja sitten maisteltiin. Museon anti oli hieman heikompi, koska kaikki oli japaniksi vain. Mutta silti tosi mukava kaynti. Siella oli hassujen kaljatonttujen avulla esitetty oluen tekoprosessi, rakennettu siis sellainen minimaailma, jossa kalja virtaa jokena ja tontut touhuavat... Hehe, ostettiin myos olutpehmis!! Siis oluen makuista pehmista. Ja toffeeta, oluttoffeeta. Hullua. Biirupehmis ei ollut edes pahaa!
Sapporo on iso ja kuhiseva. Moderni ja perinteinen. Isoja bulevardeja, kukkapuistoja, varivaloja. Kiva kaupunki! Ja kuten kaikkialla muuallakin niin myos taalla on tosiaan valtavasti ruokaa joka puolella. Taas paastiin ruokaan! Asken kaytiin raamenilla, tai en ma ottanut, koska toistaiseksi ei olla viela tormattu kasvisversioon. Yhdella kujalla oli kymmenia raamen-paikkoja. Raamen on siis sellaista lihanuudelisoppaa, joka ryystetaan tiskilla tulikuumana.
Jes, nyt takas ryokaniin, kylpemaan ja pakkaamaan. Huomenna on ankara 5.30 heratys, jotta ehditaan junaan Asahikawaan jotta ehditaan sielta bussiin ja Daisetzusanin kansallispuistoon! Lumihuippuvuorten juurelle! Nakemisiin, arigatoo gozaimasu!
Jee, nettikahvilassa viimeinkin! Saatiin oma pikkuhuone, jossa on kaksi konetta ja peleja ja vehkeita, softudrinksuja saapi ilmatteeksi ja tuuletus toimii.
Ei valttamatta tarvisi, Sapporossa nimittain on varsin viilea. No tanaan oli jo lampoisampi saa, melkein 20 astetta, eilen varmaankin vain jotain 13. Tokion jalkeen tuntui tosi kylmalta mutta toisaalta raikkaalta. Tuulee myos valilla aika hurjasti, tukka irtoaa.
Sapporoon, Hokkaidon saaren isoimpaan kaupunkiin, saavuimme siis eilen aamulla kuuden aikaan. Takana hemaiseva yo junassa. Alkumatka Tokiosta meni shinkansenilla, siis luotijunalla, joka kiisi kolmessa tunnissa Honshun saaren ylaosiin, sitten alkoi verkkaisempi junajumitus. Tunti mentiin yhdella valijunalla, jossa saimme iloita humalaisten salariimanien ihanasta seurasta.. He oikein riemastuivat kun tultiin vaunuun. Olivat Asahi Beer Companyn tyyppeja ja lahjoivat meita Asahilla ja tomaattimehulla! Ja niiden pomo antoi J:lle puhelinkoristeen: Mokkori-miekkosen! Hokkaidolla se mokkorimies on Joku Juttu. Googlatkaa "mokkori" tai "marii mokkori" tai jotain niin ehka loytyy osviittaa tahan hahmoon... No, tunti siina hoettiin Jali Kullia, saunaa, Lapin kultaa, mokkoria, asahia, Hanoi Rocksia sun muuta (yhdella oli puhelimessa Hanoi Rocksin biiseja) ja kauheasti piti nauraa. Ne olivat melkoisia vitsiniekkoja, lopulta vahan uuvuttaviakin niekkoja.
Viimeinen ja pisin taipale suoritettiin sitten aikas karsealla junalla, poly haisi niin etta aivastutti heti, ja meilla ei ollut makuupaikkoja vaan vain tuolit, jotka onneksi kaantyivat hyvin ala-asentoon. Ja itse asiassa, saatiin nukuttua monta tuntia lopulta! Jossain valissa kaannettiin penkit toiseen menosuuntaan, mutta uni tuli uudestaan.
Silti perilla Sapporossa olo ei ollut kovin tuore, hetki piti kuosiutua mehujen ja ruokien parissa ennen kuin paastiin liikkeelle. Paatettiin kayttaa odotusaika (ryokaniin ei kehdannut menna niin aikaisin) hyvaksemme ja kaveltiin ensin kalatorille, jonne J himoitsi. Tuoreen sashimin pariin. Sita J saikin, oli kuulemma hyvaa. Onneksi ei sentaan niin tuoretta nakynyt, etta olis siina silmien edessa katkottu kalalta kaula...
Sitten kaveltiin Sapporon maamerkille eli Eiffel-minikopiolle, se on joku tv-torni. Lonely Planetista luettiin, etta lahella on kaupungintalo, jonka 19. kerroksen nakoalatasanteelle paasee ilmaiseksi, joten skipattiin se Eiffel ja mentiin sinne City Halliin. Nakyikin katevasti koko kaupunki, ja hienot Sapporoa ymparoivat vuoret. Taallakin on maailmanpyora.
Kierreltiin myos shoppailukaduilla ja niitahan riittaa. Ja assan alla on ihan mahtavat ruoka-apajat, valtava alue taynna erilaisia ruokatiskeja tulvillaan kaikkea herkullista ja kaunista. Nama taalla todella osaavat ruuan esillepanon ja kulinaarisen estetiikan! Maisteltiin jotain ilmaispaloja ja vain toljotettiin kuola valuen.
Ryokanin etsimiseen kuluikin sitten melkoinen tovi. Sahattiin paria katua tuskan partaalla, kunnes viimein joku nainen juoksi meidan peraan ja kysyi etta etsimmeko Nakamurayaa. No kylla, kiitos. Paikka oli merkitty vain kanjeilla, helppo homma... Ja se naytti aivan ravintolalta. Vielakin kesti pari tuntia ennen kuin paastiin huoneeseen, ja kaytiin siina valissa syomassa puistossa evaat, kahvilla Bad Ass Coffeessa ja ihailemassa kaikkea ihanaa kraasaa Tokyu Handsissa. Mun on niin pakko saada bentobox, siis lunch box, siis lantsuboksu! Niita on joka lahtoon! Lisaksi mun on saatava sellaisia kaikkia muotteja, joiden avulla voi muotoilla ruokia sinne boksiin, esim. Hello Kittyn muotoisia riisipalloja ja munakkaita.....
Viimein ryokaniin. Nyt yovymme todella perinteisessa majatalossa. Kerroksen emanta toivotti meidat tervetulleiksi tarjoamalla huoneeseen matalan poydan aareen teeta ja sellaiset tiramisut. Toi meille kylpya varten yukata-kaavut. Futonit ne laittaa illalla valmiiksi ja aamulla kasaavat pois. Ihanaa vihreaa teeta on koko ajan tarjolla, tv toki myos. Ollaankin taas katseltu kaikkia sairaita visailuja ja tietysti ruokaohjelmia...
Paivaunien jalkeen lahdettiin iltaelamaan. Loydettiin tosi kiva izakaya-ravintola nimelta To To To, jossa oli namiruokaa ja erittain hyvaa hokkaidolaista sakea. Soin tofu-dumplingseja, tuorejuustosalaattia ja matkan parasta kuumaa tamagoa, eli kuumaa munaa!! :) Mahtavaa. Jalkkariksi tempura-aisukriimua eli uppopaistettua jatskia! Se oli jannaa!
Sitten hieman baareilimme - Sapporossa nimittain ON baareja, toisin kuin Tokiossa, jossa minnekaan ei voi menna joutumatta syomaan... Kaytiin nyt (puhun siis eilisillasta) kolmessa baarissa, ekassa soi kiva musa, toinen oli nimeltaan Woodstock ja siella otettiin geeteet ja viihdyttiin pitkan aikaa sen parissa, etta naurettiin juomalistalle. Ollaan harjaannuttu hiljalleen katakanojen kanssa, ja se on aina suuri riemu kun tajutaan joku sana, kuten bomubaisafaa = Bombay Saphire! Ginuneesu = Guinness! Ja niin edespain (siis katakanoilla). Sen paikan alakerrassa oli Jamaica Bar jonne viela mojitolle. Ja sitten ryokaniin iltakylvylle. Furo oli nyt todella kuuma ja upean rentouttava. Sen jalkeen tuli uni alle sekunnissa.
Tanaan ei olla kauheita ehditty, kun piti aamulla suorittaa jatkojunaliput ja siina meni hetki. Nukuttiin myos pitkaan. (ja etsittiin mun kameraa, jonka olin unohtanut sinne kylpemistilaan...) Aamiaisella kaytiin leipomo-kahvilassa. Ja siis taas taytyy ylistaa naita leipomoja taalla! En kerta kaikkiaan ymmarra miten ne osaa tehda tuollaisia leivonnaisia!! Mielettoman pehmeita ja maukkaita juttuja. Onhan ne aina yllarikamaa, etta loytyyko sampylan sisalta nakki, lihaa, vihreita papuja, ruskeaa paputahnaa vai kenties kermakreemia. Soin niin hyvan juustosampylan etta! Ja tomusokerimunkki, nam... Taalla on valtavasti kaikkia makeita juttuja, voisin vetaa aamusta iltaan naita kakkuja ja pullia. On tullut kylla vedettyakin, ja biirun ja sakejen ja muiden muassa voi olla varma, etta vaa`alle ei kannata menna hetkeen.
Valihuomio: yhdessa eilisen baareista oli niin ihanaa kukantuoksuista vessapaperia etta oli pakko keria sita mukaan ja vain nuuskia.....
Toinen valihuomautus: meilla on uusi Kapibara! Eli Kuonoelain! Taman nimi on Poripara koska se tarisee ja porisee kun vetaa sen paassa olevasta keltaisesta mansikasta. Ei, en ole seonnut. Paitsi kuonoelaimiin kylla. Tuo on laukkuun kiinnitettavaa mallia. Lisaksi yhdesta pelihallista J voitti mulle ihan minin kapibaran, se on huippusopo. Kaupoissa ei ole viela nakynyt kapibaroja, mutta ei me viela olla niin kauppoja kierreltykaan.
Kolmas valihuomautus: me eksytaan KOKO ajan.... Aina muka suunta selvilla ja sitten ollaankin hukassa... No ei IHAN aina mutta suunnilleen. Japani ei ole helpoin maa suunnistuksen kannalta. Taalla Sapporossa pitais olla looginen asemakaava ja jopa kadunnimet mutta eipa paljon auta, kun ne nimet on usein vain kanjeilla. Joita ei osata viela yhtaan. Siis YHTAAN.
Niinpa tanaankin kului monta hermoa kun etsittiin Sapporo Beer Museumia. Loytyi se viimein, mutta ei ollut helppoa. Onneksi vaiva palkittiin: olut oli halpaa ja hyvaa. Otettiin sellainen maistelusatsi, jossa oli kolmea eri lajia, ja sitten maisteltiin. Museon anti oli hieman heikompi, koska kaikki oli japaniksi vain. Mutta silti tosi mukava kaynti. Siella oli hassujen kaljatonttujen avulla esitetty oluen tekoprosessi, rakennettu siis sellainen minimaailma, jossa kalja virtaa jokena ja tontut touhuavat... Hehe, ostettiin myos olutpehmis!! Siis oluen makuista pehmista. Ja toffeeta, oluttoffeeta. Hullua. Biirupehmis ei ollut edes pahaa!
Sapporo on iso ja kuhiseva. Moderni ja perinteinen. Isoja bulevardeja, kukkapuistoja, varivaloja. Kiva kaupunki! Ja kuten kaikkialla muuallakin niin myos taalla on tosiaan valtavasti ruokaa joka puolella. Taas paastiin ruokaan! Asken kaytiin raamenilla, tai en ma ottanut, koska toistaiseksi ei olla viela tormattu kasvisversioon. Yhdella kujalla oli kymmenia raamen-paikkoja. Raamen on siis sellaista lihanuudelisoppaa, joka ryystetaan tiskilla tulikuumana.
Jes, nyt takas ryokaniin, kylpemaan ja pakkaamaan. Huomenna on ankara 5.30 heratys, jotta ehditaan junaan Asahikawaan jotta ehditaan sielta bussiin ja Daisetzusanin kansallispuistoon! Lumihuippuvuorten juurelle! Nakemisiin, arigatoo gozaimasu!