Nostalgiaa
Minuun iski pelko, että hyvällä vauhdilla alkanut kirjoitteluni päättyy myös nopeasti.
Muistuma päiväkirjoista, joita piti "silloin joskus". Erittäin intensiivisesti kaksi viikkoa ja unohti jonnekin kaapin pohjalle lojumaan.
Uskon kollektiivisen pakotteen ja lupauksen voimaan. Kun on kertonut pitävänsä päiväkirjaa ja kertonut sen riittävän monelle, ei pakoa enää ole. Samaa logiikkaa olen yrittänyt soveltaa kielten opiskeluun. Kerron opiskelevani sitä ja sitä kieltä, mistä seurauksena on, että niitä on pakkokin opiskella ihan julmetun tosissaan.
Yritin muistella mitä peruskoulussa tehtiin jouluviikolla. Muistan vain kevätlukukauden vikan viikon. Eikä joulutunnelma synny (taaskaan) oikein millään. Ehkä tänään tapahtuu jotain, kun minusta tehdään - täysin omasta suostumuksestani - siivousapulainen. (Melkein kirjoitin "orja", muttei siivoaminen ole läheskään niin kamalaa).
Toisaalta on ihanaa olla vähän aikaa varsinaisesti tekemättä mitään. En laske tekemiseksi tietokonepelien pelaamista ja telkun katselua. Sen sijaan lukeminen ja kavereiden tapaaminen ovat ehdottomasti oikeaa tekemistä. Jostain olen saanut päähäni, että aika pitää käyttää tehokkaasti. Tehdä oikeita asioita (Ei "oikeanlaisia", vaan oikeita).
Siivoaminen on oikeaa tekemistä ja ruoanlaitto.
Lisäksi pitäisi kirjoittaa kirjeitä. Oikeita kirjeitä, joihin laitetaan postimerkki ja joissa on jotain kivoja kuvia.
Ehkä olen liian tarkka näiden tekemisteni suhteen. Olen itseasiassa etuajassa. Tämä päiväkirja piti aloittaa vasta vuodenvaihteen jälkeen, jotta voin julkistaa uuden vuoden lupaukseni ja sitten seurata niiden murenemista vuoden aikana. Parhaimmassa tapauksessa saan aikaiseksi jotain, mitä en osannut edes luvata.
Muistuma päiväkirjoista, joita piti "silloin joskus". Erittäin intensiivisesti kaksi viikkoa ja unohti jonnekin kaapin pohjalle lojumaan.
Uskon kollektiivisen pakotteen ja lupauksen voimaan. Kun on kertonut pitävänsä päiväkirjaa ja kertonut sen riittävän monelle, ei pakoa enää ole. Samaa logiikkaa olen yrittänyt soveltaa kielten opiskeluun. Kerron opiskelevani sitä ja sitä kieltä, mistä seurauksena on, että niitä on pakkokin opiskella ihan julmetun tosissaan.
Yritin muistella mitä peruskoulussa tehtiin jouluviikolla. Muistan vain kevätlukukauden vikan viikon. Eikä joulutunnelma synny (taaskaan) oikein millään. Ehkä tänään tapahtuu jotain, kun minusta tehdään - täysin omasta suostumuksestani - siivousapulainen. (Melkein kirjoitin "orja", muttei siivoaminen ole läheskään niin kamalaa).
Toisaalta on ihanaa olla vähän aikaa varsinaisesti tekemättä mitään. En laske tekemiseksi tietokonepelien pelaamista ja telkun katselua. Sen sijaan lukeminen ja kavereiden tapaaminen ovat ehdottomasti oikeaa tekemistä. Jostain olen saanut päähäni, että aika pitää käyttää tehokkaasti. Tehdä oikeita asioita (Ei "oikeanlaisia", vaan oikeita).
Siivoaminen on oikeaa tekemistä ja ruoanlaitto.
Lisäksi pitäisi kirjoittaa kirjeitä. Oikeita kirjeitä, joihin laitetaan postimerkki ja joissa on jotain kivoja kuvia.
Ehkä olen liian tarkka näiden tekemisteni suhteen. Olen itseasiassa etuajassa. Tämä päiväkirja piti aloittaa vasta vuodenvaihteen jälkeen, jotta voin julkistaa uuden vuoden lupaukseni ja sitten seurata niiden murenemista vuoden aikana. Parhaimmassa tapauksessa saan aikaiseksi jotain, mitä en osannut edes luvata.