Syksyä ilmassa ja kesän kuva
Perhana. En nyt aloita sillä tavanomaisimmalla jorinalla, miten ei ole tullut kirjoitettua. (Paitsi, että aloitin.) Mitä? Puoleen vuoteen en ole kirjoitellut. No ei nyt ihan. En omista vieläkään kannettavaa ja olen viettänyt koko kesän netin tavoittamattomissa. Tai meidän mökiltä Tammisaareen kirjastoon menee autolla noin 15 min ja siellä olen käynyt lukemassa s-postit ja uusimassa Espoosta lainattuja kirjoja netin kautta. Koko tänä vuonna en ole maksanut senttiäkään myöhästymismaksuja. Pienoinen ihme. Toissa vuonna oli yhden kuukauden saldo 20 euroa, minkä jälkeen päätin ryhdistäytyä. Sen jälkeen sakkoa on tullut 20 senttiä ja sekin vain sen takia, että uusin yhden kirjan netissä vuorokausi eräpäivän jälkeen. Aika hyvin, kun käytän kolmen kaupunkialueen ja kahden yliopiston kirjastoja suhteellisen säännöllisesti ja lainassa on kymmenisen kirjaa kerrallaan.
Ei ollut tarkoitus tehdä tiliä kirjaston sakoista. Vaan tästä kesästä. Aika paljon on tiivistettynä tähän maisemaan: minä loikoilemassa auringonottotuolilla (mikä onkaan) ja lukemassa kirjaa, taustalla tuo rakas Gennarbyviken, joka ei ole aikoihin ollut meri, vaan padottu meren lahti, eli suomen kielellä järvi. (Olisiko tuon voinut selittää vielä hieman hankalammin?) Vaihtoehtoisesti istun tai loikoilen sisällä sängyllä lukemassa. Tai saunarannassa puutarhatuoleilla lukemassa. Tai kalliorannalla lukemassa.
Luulen, että valtaisia lukijakuntani ymmärsi jo mitä yritin sanoa. (Niin, se oli yritys tiivistää koko kesä yhdeksi - tai usemmaksi samaa ilmaisevaksi - kuvaksi, pysähdytetyksi hetkeksi.)
Kävin eilen Tampereella ensimmäistä kertaa la 20.5. jälkeen. Melkein kolme kuukautta meni. Ihan pokkana odotin, että koko kaupunki on muuttunut täysin ja ainoastaan sen takia, että juuri MINÄ olin koko kesän poissa. No, sain pettyä. Yliopistoalue on sentään siistiytynyt, toisin sanoen suurin raksamaisuus on poistunut ja tilalle tullut kaunista ja viihtyisää piha-aluetta. Tämän syksyn tulokkaat kohtaavat siis täysin erilaisen näkymän kuin me vuosi sitten, kun väistelimme rakennuskoneita.
Olin tuutorkoulutuksessa, joka osoittautui yllättävän antoisaksi. Välillä mietin, osaanko vastata kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Huoleni on periaatteessa turha, sillä riittää, että osaan ohjata sellaisen luo, joka tietää. Pitää vielä käydä läpi noita tuurovastaaviemme kasaamia listoja, siirtää tapahtumat kalenteriin ja miettiä, mitä kaikkea ekana päivänä täytyy muistaa näyttää ja tehdä.
Oli hyvä käväistä, ei tule yliopiston alku töhsähtämällä. Päinvastoin. Nyt sitä alkaa jo odottaa.Perhana. En nyt aloita sillä tavanomaisimmalla jorinalla, miten ei ole tullut kirjoitettua. (Paitsi, että aloitin.) Mitä? Puoleen vuoteen en ole kirjoitellut. No ei nyt ihan. En omista vieläkään kannettavaa ja olen viettänyt koko kesän netin tavoittamattomissa. Tai meidän mökiltä Tammisaareen kirjastoon menee autolla noin 15 min ja siellä olen käynyt lukemassa s-postit ja uusimassa Espoosta lainattuja kirjoja netin kautta. Koko tänä vuonna en ole maksanut senttiäkään myöhästymismaksuja. Pienoinen ihme. Toissa vuonna oli yhden kuukauden saldo 20 euroa, minkä jälkeen päätin ryhdistäytyä. Sen jälkeen sakkoa on tullut 20 senttiä ja sekin vain sen takia, että uusin yhden kirjan netissä vuorokausi eräpäivän jälkeen. Aika hyvin, kun käytän kolmen kaupunkialueen ja kahden yliopiston kirjastoja suhteellisen säännöllisesti ja lainassa on kymmenisen kirjaa kerrallaan.
Ei ollut tarkoitus tehdä tiliä kirjaston sakoista. Vaan tästä kesästä. Aika paljon on tiivistettynä tähän maisemaan: minä loikoilemassa auringonottotuolilla (mikä onkaan) ja lukemassa kirjaa, taustalla tuo rakas Gennarbyviken, joka ei ole aikoihin ollut meri, vaan padottu meren lahti, eli suomen kielellä järvi. (Olisiko tuon voinut selittää vielä hieman hankalammin?) Vaihtoehtoisesti istun tai loikoilen sisällä sängyllä lukemassa. Tai saunarannassa puutarhatuoleilla lukemassa. Tai kalliorannalla lukemassa.
Luulen, että valtaisia lukijakuntani ymmärsi jo mitä yritin sanoa. (Niin, se oli yritys tiivistää koko kesä yhdeksi - tai usemmaksi samaa ilmaisevaksi - kuvaksi, pysähdytetyksi hetkeksi.)
Kävin eilen Tampereella ensimmäistä kertaa la 20.5. jälkeen. Melkein kolme kuukautta meni. Ihan pokkana odotin, että koko kaupunki on muuttunut täysin ja ainoastaan sen takia, että juuri MINÄ olin koko kesän poissa. No, sain pettyä. Yliopistoalue on sentään siistiytynyt, toisin sanoen suurin raksamaisuus on poistunut ja tilalle tullut kaunista ja viihtyisää piha-aluetta. Tämän syksyn tulokkaat kohtaavat siis täysin erilaisen näkymän kuin me vuosi sitten, kun väistelimme rakennuskoneita.
Olin tuutorkoulutuksessa, joka osoittautui yllättävän antoisaksi. Välillä mietin, osanko vastata kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Huoleni on periaatteessa turha, sillä riittää, että osaan ohjata sellaisen luo, joka tietää. Pitää vielä käydä läpi noita tuurovastaaviemme kasaamia listoja, siirtää tapahtumat kalenteriin ja miettiä, mitä kaikkea ekana päivänä täytyy muistaa näyttää ja tehdä.
Oli hyvä käväistä, ei tule yliopiston alku töhsähtämällä. Päinvastoin. Nyt sitä alkaa jo odottaa.Perhana. En nyt aloita sillä tavanomaisimmalla jorinalla, miten ei ole tullut kirjoitettua. (Paitsi, että aloitin.) Mitä? Puoleen vuoteen en ole kirjoitellut. No ei nyt ihan. En omista vieläkään kannettavaa ja olen viettänyt koko kesän netin tavoittamattomissa. Tai meidän mökiltä Tammisaareen kirjastoon menee autolla noin 15 min ja siellä olen käynyt lukemassa s-postit ja uusimassa Espoosta lainattuja kirjoja netin kautta. Koko tänä vuonna en ole maksanut senttiäkään myöhästymismaksuja. Pienoinen ihme. Toissa vuonna oli yhden kuukauden saldo 20 euroa, minkä jälkeen päätin ryhdistäytyä. Sen jälkeen sakkoa on tullut 20 senttiä ja sekin vain sen takia, että uusin yhden kirjan netissä vuorokausi eräpäivän jälkeen. Aika hyvin, kun käytän kolmen kaupunkialueen ja kahden yliopiston kirjastoja suhteellisen säännöllisesti ja lainassa on kymmenisen kirjaa kerrallaan.
Ei ollut tarkoitus tehdä tiliä kirjaston sakoista. Vaan tästä kesästä. Aika paljon on tiivistettynä tähän maisemaan: minä loikoilemassa auringonottotuolilla (mikä onkaan) ja lukemassa kirjaa, taustalla tuo rakas Gennarbyviken, joka ei ole aikoihin ollut meri, vaan padottu meren lahti, eli suomen kielellä järvi. (Olisiko tuon voinut selittää vielä hieman hankalammin?) Vaihtoehtoisesti istun tai loikoilen sisällä sängyllä lukemassa. Tai saunarannassa puutarhatuoleilla lukemassa. Tai kalliorannalla lukemassa.
Luulen, että valtaisia lukijakuntani ymmärsi jo mitä yritin sanoa. (Niin, se oli yritys tiivistää koko kesä yhdeksi - tai usemmaksi samaa ilmaisevaksi - kuvaksi, pysähdytetyksi hetkeksi.)
Kävin eilen Tampereella ensimmäistä kertaa la 20.5. jälkeen. Melkein kolme kuukautta meni. Ihan pokkana odotin, että koko kaupunki on muuttunut täysin ja ainoastaan sen takia, että juuri MINÄ olin koko kesän poissa. No, sain pettyä. Yliopistoalue on sentään siistiytynyt, toisin sanoen suurin raksamaisuus on poistunut ja tilalle tullut kaunista ja viihtyisää piha-aluetta. Tämän syksyn tulokkaat kohtaavat siis täysin erilaisen näkymän kuin me vuosi sitten, kun väistelimme rakennuskoneita.
Olin tuutorkoulutuksessa, joka osoittautui yllättävän antoisaksi. Välillä mietin, osanko vastata kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Huoleni on periaatteessa turha, sillä riittää, että osaan ohjata sellaisen luo, joka tietää. Pitää vielä käydä läpi noita tuurovastaaviemme kasaamia listoja, siirtää tapahtumat kalenteriin ja miettiä, mitä kaikkea ekana päivänä täytyy muistaa näyttää ja tehdä.
Oli hyvä käväistä, ei tule yliopiston alku töhsähtämällä. Päinvastoin. Nyt sitä alkaa jo odottaa.
Ei ollut tarkoitus tehdä tiliä kirjaston sakoista. Vaan tästä kesästä. Aika paljon on tiivistettynä tähän maisemaan: minä loikoilemassa auringonottotuolilla (mikä onkaan) ja lukemassa kirjaa, taustalla tuo rakas Gennarbyviken, joka ei ole aikoihin ollut meri, vaan padottu meren lahti, eli suomen kielellä järvi. (Olisiko tuon voinut selittää vielä hieman hankalammin?) Vaihtoehtoisesti istun tai loikoilen sisällä sängyllä lukemassa. Tai saunarannassa puutarhatuoleilla lukemassa. Tai kalliorannalla lukemassa.
Luulen, että valtaisia lukijakuntani ymmärsi jo mitä yritin sanoa. (Niin, se oli yritys tiivistää koko kesä yhdeksi - tai usemmaksi samaa ilmaisevaksi - kuvaksi, pysähdytetyksi hetkeksi.)
Kävin eilen Tampereella ensimmäistä kertaa la 20.5. jälkeen. Melkein kolme kuukautta meni. Ihan pokkana odotin, että koko kaupunki on muuttunut täysin ja ainoastaan sen takia, että juuri MINÄ olin koko kesän poissa. No, sain pettyä. Yliopistoalue on sentään siistiytynyt, toisin sanoen suurin raksamaisuus on poistunut ja tilalle tullut kaunista ja viihtyisää piha-aluetta. Tämän syksyn tulokkaat kohtaavat siis täysin erilaisen näkymän kuin me vuosi sitten, kun väistelimme rakennuskoneita.
Olin tuutorkoulutuksessa, joka osoittautui yllättävän antoisaksi. Välillä mietin, osaanko vastata kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Huoleni on periaatteessa turha, sillä riittää, että osaan ohjata sellaisen luo, joka tietää. Pitää vielä käydä läpi noita tuurovastaaviemme kasaamia listoja, siirtää tapahtumat kalenteriin ja miettiä, mitä kaikkea ekana päivänä täytyy muistaa näyttää ja tehdä.
Oli hyvä käväistä, ei tule yliopiston alku töhsähtämällä. Päinvastoin. Nyt sitä alkaa jo odottaa.Perhana. En nyt aloita sillä tavanomaisimmalla jorinalla, miten ei ole tullut kirjoitettua. (Paitsi, että aloitin.) Mitä? Puoleen vuoteen en ole kirjoitellut. No ei nyt ihan. En omista vieläkään kannettavaa ja olen viettänyt koko kesän netin tavoittamattomissa. Tai meidän mökiltä Tammisaareen kirjastoon menee autolla noin 15 min ja siellä olen käynyt lukemassa s-postit ja uusimassa Espoosta lainattuja kirjoja netin kautta. Koko tänä vuonna en ole maksanut senttiäkään myöhästymismaksuja. Pienoinen ihme. Toissa vuonna oli yhden kuukauden saldo 20 euroa, minkä jälkeen päätin ryhdistäytyä. Sen jälkeen sakkoa on tullut 20 senttiä ja sekin vain sen takia, että uusin yhden kirjan netissä vuorokausi eräpäivän jälkeen. Aika hyvin, kun käytän kolmen kaupunkialueen ja kahden yliopiston kirjastoja suhteellisen säännöllisesti ja lainassa on kymmenisen kirjaa kerrallaan.
Ei ollut tarkoitus tehdä tiliä kirjaston sakoista. Vaan tästä kesästä. Aika paljon on tiivistettynä tähän maisemaan: minä loikoilemassa auringonottotuolilla (mikä onkaan) ja lukemassa kirjaa, taustalla tuo rakas Gennarbyviken, joka ei ole aikoihin ollut meri, vaan padottu meren lahti, eli suomen kielellä järvi. (Olisiko tuon voinut selittää vielä hieman hankalammin?) Vaihtoehtoisesti istun tai loikoilen sisällä sängyllä lukemassa. Tai saunarannassa puutarhatuoleilla lukemassa. Tai kalliorannalla lukemassa.
Luulen, että valtaisia lukijakuntani ymmärsi jo mitä yritin sanoa. (Niin, se oli yritys tiivistää koko kesä yhdeksi - tai usemmaksi samaa ilmaisevaksi - kuvaksi, pysähdytetyksi hetkeksi.)
Kävin eilen Tampereella ensimmäistä kertaa la 20.5. jälkeen. Melkein kolme kuukautta meni. Ihan pokkana odotin, että koko kaupunki on muuttunut täysin ja ainoastaan sen takia, että juuri MINÄ olin koko kesän poissa. No, sain pettyä. Yliopistoalue on sentään siistiytynyt, toisin sanoen suurin raksamaisuus on poistunut ja tilalle tullut kaunista ja viihtyisää piha-aluetta. Tämän syksyn tulokkaat kohtaavat siis täysin erilaisen näkymän kuin me vuosi sitten, kun väistelimme rakennuskoneita.
Olin tuutorkoulutuksessa, joka osoittautui yllättävän antoisaksi. Välillä mietin, osanko vastata kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Huoleni on periaatteessa turha, sillä riittää, että osaan ohjata sellaisen luo, joka tietää. Pitää vielä käydä läpi noita tuurovastaaviemme kasaamia listoja, siirtää tapahtumat kalenteriin ja miettiä, mitä kaikkea ekana päivänä täytyy muistaa näyttää ja tehdä.
Oli hyvä käväistä, ei tule yliopiston alku töhsähtämällä. Päinvastoin. Nyt sitä alkaa jo odottaa.Perhana. En nyt aloita sillä tavanomaisimmalla jorinalla, miten ei ole tullut kirjoitettua. (Paitsi, että aloitin.) Mitä? Puoleen vuoteen en ole kirjoitellut. No ei nyt ihan. En omista vieläkään kannettavaa ja olen viettänyt koko kesän netin tavoittamattomissa. Tai meidän mökiltä Tammisaareen kirjastoon menee autolla noin 15 min ja siellä olen käynyt lukemassa s-postit ja uusimassa Espoosta lainattuja kirjoja netin kautta. Koko tänä vuonna en ole maksanut senttiäkään myöhästymismaksuja. Pienoinen ihme. Toissa vuonna oli yhden kuukauden saldo 20 euroa, minkä jälkeen päätin ryhdistäytyä. Sen jälkeen sakkoa on tullut 20 senttiä ja sekin vain sen takia, että uusin yhden kirjan netissä vuorokausi eräpäivän jälkeen. Aika hyvin, kun käytän kolmen kaupunkialueen ja kahden yliopiston kirjastoja suhteellisen säännöllisesti ja lainassa on kymmenisen kirjaa kerrallaan.
Ei ollut tarkoitus tehdä tiliä kirjaston sakoista. Vaan tästä kesästä. Aika paljon on tiivistettynä tähän maisemaan: minä loikoilemassa auringonottotuolilla (mikä onkaan) ja lukemassa kirjaa, taustalla tuo rakas Gennarbyviken, joka ei ole aikoihin ollut meri, vaan padottu meren lahti, eli suomen kielellä järvi. (Olisiko tuon voinut selittää vielä hieman hankalammin?) Vaihtoehtoisesti istun tai loikoilen sisällä sängyllä lukemassa. Tai saunarannassa puutarhatuoleilla lukemassa. Tai kalliorannalla lukemassa.
Luulen, että valtaisia lukijakuntani ymmärsi jo mitä yritin sanoa. (Niin, se oli yritys tiivistää koko kesä yhdeksi - tai usemmaksi samaa ilmaisevaksi - kuvaksi, pysähdytetyksi hetkeksi.)
Kävin eilen Tampereella ensimmäistä kertaa la 20.5. jälkeen. Melkein kolme kuukautta meni. Ihan pokkana odotin, että koko kaupunki on muuttunut täysin ja ainoastaan sen takia, että juuri MINÄ olin koko kesän poissa. No, sain pettyä. Yliopistoalue on sentään siistiytynyt, toisin sanoen suurin raksamaisuus on poistunut ja tilalle tullut kaunista ja viihtyisää piha-aluetta. Tämän syksyn tulokkaat kohtaavat siis täysin erilaisen näkymän kuin me vuosi sitten, kun väistelimme rakennuskoneita.
Olin tuutorkoulutuksessa, joka osoittautui yllättävän antoisaksi. Välillä mietin, osanko vastata kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Huoleni on periaatteessa turha, sillä riittää, että osaan ohjata sellaisen luo, joka tietää. Pitää vielä käydä läpi noita tuurovastaaviemme kasaamia listoja, siirtää tapahtumat kalenteriin ja miettiä, mitä kaikkea ekana päivänä täytyy muistaa näyttää ja tehdä.
Oli hyvä käväistä, ei tule yliopiston alku töhsähtämällä. Päinvastoin. Nyt sitä alkaa jo odottaa.