Hippipyöräilijäopettajahöppänä
Mun pitää opetella elämään säästäväisesti. Mun TÄYTYY. Ajatus aiheuttaa lähinnä pakokauhua. :D Mutta kattellaan.
Sen sijaan lisäksi aion tässä lähiaikoina (joka on suhteellinen käsite) opetella pyöräilemään oikeasti, soittamaan kontrabassoa, pitämään kalenterini täytön järkevissä mittasuhteissa, nauttimaan yhä paremmin omasta(kin) seurastani, voittamaan heikkouksiani ja pelkojani (ja toisaalta elämään niiden kanssa) ja tietysti opetella joka hetki uudestaan olemaan onnellinen. :) Ja varmaan muutakin, mutten nyt muista niitä!
Hehe, edellisestä tulee mieleen eilinen keskustelu kaverin kanssa kirppiksellä:
Mä: "Onks tää mun tyylinen?"
Kamu: "Hippie man."
"Voi ei, eikä oo!"
"Siinä on perhosia."
"Mut tää on vähemmän hippi ku mun nykyinen laukku?"
"No todellakin!"
"Siis mä otan sen."
"Hanna, joillekin asioille ei vaan mahda mitään, joten on turha taistella sitä vastaan..."
Myyjä: "Kolme euroa."
Ja päivän työpiristävä: kolmasluokkalainen poika suuttui, koska oli unohtanut päiväkirjavihkonsa kotiin ja sai siitä nuhteet. Sen kunniaksi hän kirjoitti paperiversiopäiväkirjaansa "*Opettajan nimi* on ärsyttävä ja myös vamainen." :D
Eilen kävin porukoilla ja onnistuin sanomaan niille, että ne on mun mielestä hyvät vanhemmat. Tämä juonsi juurensa siihen, kun edellisenä iltana sängyssäni mietin, että miksi mun on niin kamalan vaikea sanoa niille, että välitän niistä, vaikka ajattelen sitä todella usein.
Ensi kerralla saatan yrittää kirjoittaa järkevästi edeten, aiheessa pysyen tai ainakin aiheesta toiseen luontevasti siirtyen, ja sanomisiani ajatuksen kanssa analysoiden. Siis saatan yrittää, jos oon sillä tuulella. ;)
Pyöräilytreeni muuten alkaa TÄNÄÄN!
Sen sijaan lisäksi aion tässä lähiaikoina (joka on suhteellinen käsite) opetella pyöräilemään oikeasti, soittamaan kontrabassoa, pitämään kalenterini täytön järkevissä mittasuhteissa, nauttimaan yhä paremmin omasta(kin) seurastani, voittamaan heikkouksiani ja pelkojani (ja toisaalta elämään niiden kanssa) ja tietysti opetella joka hetki uudestaan olemaan onnellinen. :) Ja varmaan muutakin, mutten nyt muista niitä!
Hehe, edellisestä tulee mieleen eilinen keskustelu kaverin kanssa kirppiksellä:
Mä: "Onks tää mun tyylinen?"
Kamu: "Hippie man."
"Voi ei, eikä oo!"
"Siinä on perhosia."
"Mut tää on vähemmän hippi ku mun nykyinen laukku?"
"No todellakin!"
"Siis mä otan sen."
"Hanna, joillekin asioille ei vaan mahda mitään, joten on turha taistella sitä vastaan..."
Myyjä: "Kolme euroa."
Ja päivän työpiristävä: kolmasluokkalainen poika suuttui, koska oli unohtanut päiväkirjavihkonsa kotiin ja sai siitä nuhteet. Sen kunniaksi hän kirjoitti paperiversiopäiväkirjaansa "*Opettajan nimi* on ärsyttävä ja myös vamainen." :D
Eilen kävin porukoilla ja onnistuin sanomaan niille, että ne on mun mielestä hyvät vanhemmat. Tämä juonsi juurensa siihen, kun edellisenä iltana sängyssäni mietin, että miksi mun on niin kamalan vaikea sanoa niille, että välitän niistä, vaikka ajattelen sitä todella usein.
Ensi kerralla saatan yrittää kirjoittaa järkevästi edeten, aiheessa pysyen tai ainakin aiheesta toiseen luontevasti siirtyen, ja sanomisiani ajatuksen kanssa analysoiden. Siis saatan yrittää, jos oon sillä tuulella. ;)
Pyöräilytreeni muuten alkaa TÄNÄÄN!