Kaksi kuukautta siitä kun viimeksi tänne kirjoitin ja vielä pidempi aika siitä, kun listasin lukemiani kirjoja. Lokakuussa lukeminen jäi vähän vähälle, kaksi loistavaa romaania ennätin lukea ja lukuisia matkaoppaita. Nuo lokakuun kaksi olivat George RR Martin: Armageddon Rag ja Patrick Rothfuss: The Name of the Wind. Martinin kauhun sekainen rock-kuvaus iski, vaikka en kuuskyt- ja seitkytluvun sceneä henkilökohtaisesti olekaan elänyt, mutta jos koskaan on rock-konsertista nauttinut ja jotain bändiä fanittanut, pääsi kyllä mukaan. Täydet viisi tähteä. Rothfussin kirjasta olin lukenut useita kehuvia arvioita eivätkä ne pettäneet - nautittavaa fantsumenoa velhokoulussa, ja silti onnistui tuntumaan tuoreelta. Toista osaa jäin odottelemaan, ikävä kyllä se on tulossa vasta huhtikuussa 2009. Kirjavalta on tulossa suomenkielinen käännös ja sen kyllä varmasti ostan. En ihan varma ole onko tämä viiden tähden kirja, mutta ainakin neljän ja puolen.
Marraskuun kirjat olivat nuorisopainotteisia, työsyistä. Piti esitellä vuoden 2007 fantasiasatoa, joten lukaisin seuraavat:
Salamandra Drake: Lohikäärmelaakso (heppakirja, jossa hepat korvattu lohhareilla - surkea siis), Derek Landy: Keplo Leutokalma (jotenkin Artemis Fowl -tyyppinen menokirja, jossa tyttö ja luuranko seikkailevat etsivähengessä - en jaksa näitä enempää, mutta ihan ok), Eija Lappalainen ja Anne Leinonen: Devoted Souls - peliromaani (nuortenkirja, ei varsinaisesti genreä, mutta iskee varmaan monille fantasiaa lukeville ja pelejä harrastaville. Osaavasti kuvattu scifisti-pelaajan ihmissuhteita pelissä ja sen ulkopuolella. Finncon-pätkä oli paikalla olleelle hieno sisäpiirivinkkaus.), Henrika Andersson: Emma Gloria ja Kalamaran varjo (kiintoisa nuoren tytön kuvitelma sulautuu todellisuuteen -kirja, osaisipa lukea ruotsiksi, vaikutti kieli hienolta käännöksessäkin), Sarah Mlynovski: Rintsikoita ja luudanvarsia (oikein hauska noitawannabecheerleaderhighschool-angsti). Työn ulkopuolella lukulistallani olivat Sheri S. Tepperin Sideshow - Tepperiä olisi kiva lukea enemmänkin, tämä oli vähän kytköksissä rakastamaani Ruohojen maahan ja niinhän se taas on käynyt, että sillä oikeasti on jatko-osia, mutta niitä ei vaan ole käännetty. Toivottavasti tulevat joskus vastaan.
Risingin lukupiirissä luettiin Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta, johan se oli aikakin lukea. Luin sen noin yhdessä yössä, sujuvaa tekstiä ja kiinnosti. Suomenkielistä lukee kyllä vaan liiankin nopeasti helpomman kielen takia, pitäisi oppia herkuttelemaan siitä enemmän. Viimeinen (vaan ei vähäisin) marraskuun kirja oli Sari Peltoniemen Suomu, joka sopi onneksi myös työn vaatimuksiin ;) Peltoniemen tyylistä olen aina pitänyt eikä tämä tuottanut pettymystä. Jäi sopivan avoimeksi monilta osin, joka minusta vain lisäsi viehätystä. Kuukauden kirja kuitenkin Jääskeläinen.