Levotonta ajelehtimista
Mun mielessä on pyöriny jo monta päivää huoli tulevasta, jälleen kerran. Osasyy tähän on se, että todella moni mun kavereista sai viime viikolla Kelalta uhkauskirjeen tukien katkaisusta liian vähäisten opintosuoritusten vuoksi. Itellenikin heräs tunnollisena idioottina huoli omista opiskeluistani. Siis oikeesti, musta on tuntunut koko syksyn ja tuntuu vaan edelleen, etten oikeesti edes opiskele, vaikka mulla on menossa kursseja tuolla yliopistolla. Kauhukseni huomasin tässä senkin, että mistä mahtaa johtua se, ettei kemia - siis se mun juttuni - kiinnosta mua tällä hetkelle oikeen yhtään. Luen niitä venäjän alkeita, mulla on yks tieto- ja viestintätekniikan kurssi menossa, rakenne&reaktiivisuus I, radiokemian perusteet, kasvatustieteen I ja III pitäis tenttii kirjatentteinä alta pois ja siinä se sitten olikin. Pah, ehkä suurin stressi ja huoli on kuitenkin siinä, että milloin mä teen mun (nyt nielaisen syvään) erikoistyöni tai (nyt mua alkoi vähän jo hirvittää) gradun? Tiedän, että keväällä oon menossa niihin opettajan soveltuvuuskokeisiin, mutta tällä hetkellä tuntuu vaan siltä, että joko yliopistolla ei ole mulle mitään tarjottavaa tai sitten olen aivan liian laiska ottamaan asioista selvää. Mä en tuu saamaan ekasta periodista kuin kuusi opintopistettä. Jep, kuusi, kuulostaa aika jäätävän vähäiseltä määrältä verrattuna siihen, että joskus tahkosin noita pojoja peräti 16 per jakso. On vaan niin outoa, siis ehkä nyt alan havahtua siihen todellisuuteen, että - mulla on aikaa. Tuosta ajasta alan vain kyseenalaistaa sen, että "mihin" sitä on tai "mihin se joko pitäisi käyttää tai mihin se olisi pitänyt käyttää, mutta tilaisuus meni jo"? Oon tottunu siihen, että silloin kun on ylimääräistä aikaa, niin se on vaan merkki siitä, että jotain on jäänyt tekemättä. En tiedä, mutta silti, tuntuu vaan siltä, etten opiskelisi tällä hetkellä lainkaan. Keväällä sitten tietty alkais Rake:n B-osa, bioepäorgaaninen kemia ja mahdollisesti joku muu "helppo" kemian syväri, kaksi muuta kasvatustieteen kurssia, jotka pitää tehdä alta pois (tai sit tenttiä toinen kesällä), venäjän alkeiden B-osa ja se erikoistyö, kai...ääh, tän siitä sitten sai, kun olen laiska, tyhmä ja todellakin saamaton opettajalinjalainen. Kaikki muut tekee tutkijalinjalaisina hommia ja mä vaan pyörin paikoillani ja stressaan. Ihmiset saarnaa mulle, että lukisin fysiikasta itelleni sen kolmannen opetettavan aineen, mut en tiiä, jaksanko. Fysiikka on aina ollu mulle todellakin se vaikea. Luin lukiossakin vaan sen ainoon ja pakollisen kurssin ja se kyllä on näkynyt yliopistollakin. Hyvä, että fysikaalisen kemian saatikka fysiikan peruskurssit läpäsin. Mä tiedän sen, että jos haluun suorittaa fysiikasta sivuaineen, niin silloin mun pitäis pyhittää yks kokonainen lukuvuosi pelkälle fysiikalle. Tää tarkottais sitä, että joko tän ja ens vuoden luen kemian syvärit ja kasvatustieteet läpi ja - sit oon yliopistolla oikeesti sen kuudennen vuoden, käyn töissä, jos saisin töitä, ja lukisin fysiikkaa sekä tekisin niitä samperin harkkatöitä. Ei vaan kauheesti "hotsita", kun vaan nään jo tän taulukon, joka saa mut melkeen antamaan ylen:
"Fysiikan perus- ja aineopinnot opettajille 60 op
Fysiikan perusopintokokonaisuuden 25 op lisäksi opiskelija suorittaa 35 op lisää fysiikan aineopintoja.
Perus- ja aineopintokokonaisuus 60 op muodostaa opintokokonaisuuden, joka antaa aineenopettajan
pätevyyden opetettavan aineen osalta fysiikassa.
FYSIIKAN PERUSOPINNOT 25 op
FYSIIKAN AINEOPINNOT 35 op
Pakolliset aineopinnot 19 op
UFYS2005 Matemaattiset menetelmät 2 3 op (YÄK!, koska yks maailman sadistisimmista kuspäistä vetää ton kurssin)
UFYS2006 Matemaattiset menetelmät 3 3 op
UFYS2008 Mekaniikka 6 op (vihaan!)
SFYS4257 Sähkö- ja magnetismioppi I 7 op (vihaan potenssiin sata! en ees päässy sähköopin pK:sta läpi)
Vaihtoehtoiset aineopinnot 16 op
SFYS4491 Atomi- ja molekyylifysiikka 6 op
UFYS2003 Hiukkasfysiikka I 3 op
UFYS2014 Ydinfysiikka I 3 op
FFYS4436 Demonstraatiokurssi 4 op (vois olla inhimillinen)
FFYS4369 Fysiikan historia 2 op (no prob!)
UFYS2016 Kiinteän olomuodon fysiikka I 3 op
XFYS4320 Kvanttimekaniikka I 8 op (EIIIIIIIIIIIH! fysikaalisen kemian B riitti!)
XFYS4319 Optiikka 6 op
FFYS4497 Statistical Physics and Thermodynamics 6 op (juueikoskaan!)
UFYS2017 Säteilyn käyttö ja turvallisuus 3 op (helppo)
FFYS4359 Tähtitieteen peruskurssi I 5 op (suoritettu, koska oli vaan historiaa ja monivalintatentti)"
Se koulusta, en vaan osaa ja en tiiä, et mitä mulle tapahtuu tarkalleen. Näiltä näkymin tuun valmistumaan työttömänä matematiikan ja kemian opettajana, kun pitäis valmistua kemian, matikan JA fysiikan opettajana, jos mielii kunnan palkkalistoille. Saatanan valtio!
Sain töitä vanhasta kauppahallista yhdeltä juusto- ja leipätiskiltä. Teen siellä hommia 1-3 pv per viikko suurinpiirtein 3-6h. Se on aika rentoa ja kivaa vastapainoo opiskelulle, vaikka aamuherätykset viiden maissa ottaa välillä koville. Saas nähdä, kauan tuota iloa kestää, koska vaikuttaa välillä siltä, ettei hommia ole riittävästi kullekkin tekijälle. Pidän silti peukkuja, koska mua risoi se alituinen työnhaku tänä syksynä. Joko mistään ei kuulunut mitään tai sitten yht äkkiä mulla oli tiedossa kolmekin työhaastattelua yhdelle viikolle. Palkka ei ole hääviä, mut ainakin saan edes jotain ekstrarahaa, et voisin satsata vähän tähän elämiseen (lue: ostaa sitä hieman parempaan maustamatonta, rasvatonta ja vähälaktoosista luonnonjugurttia ja luomumysliä...ja ehkä jotain hyvää teetä, koska prkl:n Julius on opettanu mua juomaan sitäkin).
Juliuksesta puheenollen...mä oon kamala ämmä.
Viikko sitten tapahtu ihan liikaa. Alotetaan vaikka siitä, että mää sain taas hepuleita siitä samasta ja vanhasta aiheesta johtuen: mä en halunnu syödä kenenkään muun kuin itteni valmistamaa safkaa, koska koen sen edelleen, että se "ei ole hyväksi mulle", koska siinä on aina liikaa rasvaa tai jotain muuta. Julius yritti koko viikon saada mua koululle syömään ja sit lopulta päätin, että yritän taas. Mentiin ÅA:lle Arkeniin ja jälleen kerran ja taas sieltä tultuamme mulla napsahti. Mua hävettää niin pirusti: miksi miksi miksi miksi MIKSI TÄÄ EI TUNNU LOPPUVAN KOSKAAN!? mä aloin itkee hysteerisenä ja julius vei mut kassualueen puistoon rauhottumaan, mut mä en vaan rauhottunu. Häpesin sitä, että itkin niin tyhmästä asiasta ja samalla häpesin ja vihasin itteeni, koska olin ahtanu kehoni täyteen sitä kikhernesosekeitoksi kutsuttua "sontaa". Huusin, paruin, hakkasin sen rintaa, kun se piteli ja rauhotteli mua sylissään ja lohdutti. Mä vaan haukuin sitä ja koko maailmaa, enkä sit tietty menny ees luennolle. -ttujen -ttu! Osaan olla sitten niin naiivi edelleen. en pääse irti, tai se tuntuu siltä, enkä pysty puhumaan, koska koen edelleen etten voi puhua kenellekkään. kuuleeko kukaan edes?mä kyseenalaistan tuonkin.
vanhemmat kävi turussa. ne olis halunnu viedä mut ja juliuksen syömään, mutta mä - mä en vaan PYSTYNY! siitä se johtui. anteeksi äiti. anteeksi isä. mä en vieläkään pysty syömään teidän kanssa samassa pöydässä "luonnollisesti" yhtäaikaa ja - en voi myöntää sitä teille ääneen, koska mua hävettää! meidän piti olla menossa syömään: oltiin sovittu siitä faijan kanssa jo etukäteen puhelimessa. Kellonajan lähestyessä mua alkoi vaan ahdistaa ja ahdistaa, kunnes tartuin puhelimeen, soitin faijalle ja sanoin, etten tule. Faija pettyi ja kuulosti todella surulliselta luurin toisessa päädyssä, että mulle tuli maailman hirvein olo. Puhelun päätyttyä itkin lattialla aivan lamaantuneena puol tuntia, kunnes sisuunnuin ja muistin juliuksen sanat: soita, jos on hätä, soita muuten vaan, millon vaan. Soitin, se ei vastannu. Laitoin viestin ja - sit se vastas. Se oli ollu matikan demoissa. Kerroin, kerroin, etten pysty ja - miksi en pysty. Julius vaan totesi:"Me mennään sitten vaikka kahville tai yksille sun vanhempies kanssa. Sun ei oo mikään pakko tehdä mitään sellaista, mihin sä et pysty. Lupaa mulle kuitenkin yksi asia: Riina - pikkuhiljaa, nyt ihan totta, pikkuhiljaa sää ALAT tulee mun kanssa näin ensin syömään tonne yliopistolle. Sitten sä alat totutella siihen ajatukseen, että syöt myös muidenkin kuin mun kanssa. Tunnen itteni edelleen typerimmäksi ja hulluimmaksi ikinä.
Menimme sitten Bar Kukaan kahville ja kieltämättä oli tosi kivaa. Mutsi ja faija kävi sen jälkeen Denniksessä syömässä - me taas lähdettiin yo-kylän suuntaan. Hauskinta oli se, että Elina käveli Kukan ohin ja huomasin mimmin ikkunasta. Vilkutin ja pian meitä istui neljän sijaan viisi hämyisässä nurkkauksessa kuuntelemassa HYVIN poikkitaiteellista runonlausuntaa, joka oli illan teemana baarissa. Kyllä, näimme taas Markku Lahdenkin.
Kumpa voisin selittää tän taas vanhemmilleni ja pyytää anteeksi.
KUMPA!
en vaan voi.
ne on väsyneitä mun selityksiin ja tähän.
ne ei jaksa enää kuunnella ja ovat hyvin turhautuneita.
siksi mä jätän taas asian sikseen ja vaikenen.
turha mennä sörkkimään ampiaispesää kepillä sanotaan.
julius, noh. olen haukkunut ja loukannut sitä hyvin paljon viime aikoina. huusin ja kirosin sen ja sen mielipiteet syvinpään helvettiin jälleen, mutta miksi pirussa se edelleen vaan on tossa?
joko se oikeesti on todellinen ystävä ja haluaa, ettei sen kavereille tapahdu mitään tai sit - joo, en haluu myöntää edes ääneen. apua.
se vaan kerta kerran jälkeen nielee ja kestää mun kohtaukset ja tempaukset. kuuntelee selitykset, mut heti perään kajauttaa asioiden oikean laidan kuuluviin. mua ärsyttää, kun se jätkä on mun suhteessa liian monta kertaa oikeassa. mua ärsyttää se, että se ärsyttää mua ja siinä tohinassa mä alan avautuu ja vaan parun ja kiroon tätä maailmaa lisää.
lopetan päivän vuodatukseni seuraavaan: mä ne pidä erityisemmin synkistelymusiikista,etenkään Viikatteesta. Suoraan sanottuna vähän jopa inhoan. Mutta niillä on yksi kappale, jonka sanoituksiin on kätketty totuus:
Voiko siitä puhua
Kun ei voi edes ajatella
Voiko siitä puhua
Muuten hymyillään ja toivotellaan hyvää jatkoa
Vaan illan tullen pelottaa
Ei ole ketään kelle soittaa.
"Fysiikan perus- ja aineopinnot opettajille 60 op
Fysiikan perusopintokokonaisuuden 25 op lisäksi opiskelija suorittaa 35 op lisää fysiikan aineopintoja.
Perus- ja aineopintokokonaisuus 60 op muodostaa opintokokonaisuuden, joka antaa aineenopettajan
pätevyyden opetettavan aineen osalta fysiikassa.
FYSIIKAN PERUSOPINNOT 25 op
FYSIIKAN AINEOPINNOT 35 op
Pakolliset aineopinnot 19 op
UFYS2005 Matemaattiset menetelmät 2 3 op (YÄK!, koska yks maailman sadistisimmista kuspäistä vetää ton kurssin)
UFYS2006 Matemaattiset menetelmät 3 3 op
UFYS2008 Mekaniikka 6 op (vihaan!)
SFYS4257 Sähkö- ja magnetismioppi I 7 op (vihaan potenssiin sata! en ees päässy sähköopin pK:sta läpi)
Vaihtoehtoiset aineopinnot 16 op
SFYS4491 Atomi- ja molekyylifysiikka 6 op
UFYS2003 Hiukkasfysiikka I 3 op
UFYS2014 Ydinfysiikka I 3 op
FFYS4436 Demonstraatiokurssi 4 op (vois olla inhimillinen)
FFYS4369 Fysiikan historia 2 op (no prob!)
UFYS2016 Kiinteän olomuodon fysiikka I 3 op
XFYS4320 Kvanttimekaniikka I 8 op (EIIIIIIIIIIIH! fysikaalisen kemian B riitti!)
XFYS4319 Optiikka 6 op
FFYS4497 Statistical Physics and Thermodynamics 6 op (juueikoskaan!)
UFYS2017 Säteilyn käyttö ja turvallisuus 3 op (helppo)
FFYS4359 Tähtitieteen peruskurssi I 5 op (suoritettu, koska oli vaan historiaa ja monivalintatentti)"
Se koulusta, en vaan osaa ja en tiiä, et mitä mulle tapahtuu tarkalleen. Näiltä näkymin tuun valmistumaan työttömänä matematiikan ja kemian opettajana, kun pitäis valmistua kemian, matikan JA fysiikan opettajana, jos mielii kunnan palkkalistoille. Saatanan valtio!
Sain töitä vanhasta kauppahallista yhdeltä juusto- ja leipätiskiltä. Teen siellä hommia 1-3 pv per viikko suurinpiirtein 3-6h. Se on aika rentoa ja kivaa vastapainoo opiskelulle, vaikka aamuherätykset viiden maissa ottaa välillä koville. Saas nähdä, kauan tuota iloa kestää, koska vaikuttaa välillä siltä, ettei hommia ole riittävästi kullekkin tekijälle. Pidän silti peukkuja, koska mua risoi se alituinen työnhaku tänä syksynä. Joko mistään ei kuulunut mitään tai sitten yht äkkiä mulla oli tiedossa kolmekin työhaastattelua yhdelle viikolle. Palkka ei ole hääviä, mut ainakin saan edes jotain ekstrarahaa, et voisin satsata vähän tähän elämiseen (lue: ostaa sitä hieman parempaan maustamatonta, rasvatonta ja vähälaktoosista luonnonjugurttia ja luomumysliä...ja ehkä jotain hyvää teetä, koska prkl:n Julius on opettanu mua juomaan sitäkin).
Juliuksesta puheenollen...mä oon kamala ämmä.
Viikko sitten tapahtu ihan liikaa. Alotetaan vaikka siitä, että mää sain taas hepuleita siitä samasta ja vanhasta aiheesta johtuen: mä en halunnu syödä kenenkään muun kuin itteni valmistamaa safkaa, koska koen sen edelleen, että se "ei ole hyväksi mulle", koska siinä on aina liikaa rasvaa tai jotain muuta. Julius yritti koko viikon saada mua koululle syömään ja sit lopulta päätin, että yritän taas. Mentiin ÅA:lle Arkeniin ja jälleen kerran ja taas sieltä tultuamme mulla napsahti. Mua hävettää niin pirusti: miksi miksi miksi miksi MIKSI TÄÄ EI TUNNU LOPPUVAN KOSKAAN!? mä aloin itkee hysteerisenä ja julius vei mut kassualueen puistoon rauhottumaan, mut mä en vaan rauhottunu. Häpesin sitä, että itkin niin tyhmästä asiasta ja samalla häpesin ja vihasin itteeni, koska olin ahtanu kehoni täyteen sitä kikhernesosekeitoksi kutsuttua "sontaa". Huusin, paruin, hakkasin sen rintaa, kun se piteli ja rauhotteli mua sylissään ja lohdutti. Mä vaan haukuin sitä ja koko maailmaa, enkä sit tietty menny ees luennolle. -ttujen -ttu! Osaan olla sitten niin naiivi edelleen. en pääse irti, tai se tuntuu siltä, enkä pysty puhumaan, koska koen edelleen etten voi puhua kenellekkään. kuuleeko kukaan edes?mä kyseenalaistan tuonkin.
vanhemmat kävi turussa. ne olis halunnu viedä mut ja juliuksen syömään, mutta mä - mä en vaan PYSTYNY! siitä se johtui. anteeksi äiti. anteeksi isä. mä en vieläkään pysty syömään teidän kanssa samassa pöydässä "luonnollisesti" yhtäaikaa ja - en voi myöntää sitä teille ääneen, koska mua hävettää! meidän piti olla menossa syömään: oltiin sovittu siitä faijan kanssa jo etukäteen puhelimessa. Kellonajan lähestyessä mua alkoi vaan ahdistaa ja ahdistaa, kunnes tartuin puhelimeen, soitin faijalle ja sanoin, etten tule. Faija pettyi ja kuulosti todella surulliselta luurin toisessa päädyssä, että mulle tuli maailman hirvein olo. Puhelun päätyttyä itkin lattialla aivan lamaantuneena puol tuntia, kunnes sisuunnuin ja muistin juliuksen sanat: soita, jos on hätä, soita muuten vaan, millon vaan. Soitin, se ei vastannu. Laitoin viestin ja - sit se vastas. Se oli ollu matikan demoissa. Kerroin, kerroin, etten pysty ja - miksi en pysty. Julius vaan totesi:"Me mennään sitten vaikka kahville tai yksille sun vanhempies kanssa. Sun ei oo mikään pakko tehdä mitään sellaista, mihin sä et pysty. Lupaa mulle kuitenkin yksi asia: Riina - pikkuhiljaa, nyt ihan totta, pikkuhiljaa sää ALAT tulee mun kanssa näin ensin syömään tonne yliopistolle. Sitten sä alat totutella siihen ajatukseen, että syöt myös muidenkin kuin mun kanssa. Tunnen itteni edelleen typerimmäksi ja hulluimmaksi ikinä.
Menimme sitten Bar Kukaan kahville ja kieltämättä oli tosi kivaa. Mutsi ja faija kävi sen jälkeen Denniksessä syömässä - me taas lähdettiin yo-kylän suuntaan. Hauskinta oli se, että Elina käveli Kukan ohin ja huomasin mimmin ikkunasta. Vilkutin ja pian meitä istui neljän sijaan viisi hämyisässä nurkkauksessa kuuntelemassa HYVIN poikkitaiteellista runonlausuntaa, joka oli illan teemana baarissa. Kyllä, näimme taas Markku Lahdenkin.
Kumpa voisin selittää tän taas vanhemmilleni ja pyytää anteeksi.
KUMPA!
en vaan voi.
ne on väsyneitä mun selityksiin ja tähän.
ne ei jaksa enää kuunnella ja ovat hyvin turhautuneita.
siksi mä jätän taas asian sikseen ja vaikenen.
turha mennä sörkkimään ampiaispesää kepillä sanotaan.
julius, noh. olen haukkunut ja loukannut sitä hyvin paljon viime aikoina. huusin ja kirosin sen ja sen mielipiteet syvinpään helvettiin jälleen, mutta miksi pirussa se edelleen vaan on tossa?
joko se oikeesti on todellinen ystävä ja haluaa, ettei sen kavereille tapahdu mitään tai sit - joo, en haluu myöntää edes ääneen. apua.
se vaan kerta kerran jälkeen nielee ja kestää mun kohtaukset ja tempaukset. kuuntelee selitykset, mut heti perään kajauttaa asioiden oikean laidan kuuluviin. mua ärsyttää, kun se jätkä on mun suhteessa liian monta kertaa oikeassa. mua ärsyttää se, että se ärsyttää mua ja siinä tohinassa mä alan avautuu ja vaan parun ja kiroon tätä maailmaa lisää.
lopetan päivän vuodatukseni seuraavaan: mä ne pidä erityisemmin synkistelymusiikista,etenkään Viikatteesta. Suoraan sanottuna vähän jopa inhoan. Mutta niillä on yksi kappale, jonka sanoituksiin on kätketty totuus:
Voiko siitä puhua
Kun ei voi edes ajatella
Voiko siitä puhua
Muuten hymyillään ja toivotellaan hyvää jatkoa
Vaan illan tullen pelottaa
Ei ole ketään kelle soittaa.