Sookie on <3
Finnish only, sorry :)
Tuli sitten luettua tuo Charlainen Harrisin kirjasarja ennätysvauhtia. Kahdeksan ensimmäistä kirjaa meni alle viikossa, sitten seurasi piinaava viikonpuolikas, kun lisäkirjoja ei heti saanutkaan. Vielä on novellikokoelma lukematta, ja ymmärtääkseni jostain löytyy lisääkin novelleja, joita ei tuosta kokoelmasta löydy... vai olenko väärässä? Kuitenkin, kymmenen romaania on luettu ja lukemisesta on nautittu. En ole vielä uskaltautunut yhdellekään aihetta käsittelevälle foorumille, spoilereiden pelossa. Nyt kuitenkin olisin valmis, joten hyviä foorumeita saa suositella.
Sarja oli ihmeellisen mukaansatempaava. Pidän Sookien hahmosta, tietystä itsenäisyydestä ja halusta olla itsenäinen. Verrattuna vaikkapa Bella Swaniin (haa, pakollinen Twiligt-vertailu!) Sookie on selväjärkinen ja kypsä. Toki hahmo on Bellaa vanhempi, mutta on vaikea uskoa että Sookie ikinä olisi yhtä tyhmä kuin Bella (ja Bella ON tyhmä, mutta siitä voidaan keskustella joskus toiste). Koko haltiaveri-juonikuvio sen sijaan ärsytti. Miksi Sookie ei saanut olla vaan tavis, huolimatta erityiskyvystään? Miksi Jasonista piti tehdä ihmispantteri? En oikein pidä siitä, että kirjojen hahmoista tehdään jotenkin superhahmoja. Se tästä vielä puuttuisi, että Sookiesta tulisi supervampyyri, joka heti hallitsee verenhimonsa, vaikka nuoret vampyyrit eivät IKINÄ kykene siihen, ja sitten Sookie saa supervoimallisen vauvatelepaattivampyyrin, mitä ei ole ikinä ennen tapahtunut, ja.... ;)
Jos kuitenkin takaisin asiaan. Pidin myös siitä, että kirjassa on komeita, kuolattavia miehiä (slurps!), ja siitä, että Sookie ja muutkin sarjan naiset voivat olla seksuaalisia olentoja ja nauttia seksistä. Edward pihtasi avioliittoon saakka, ja vaikka Edward olikin Bellan mielestä muka tosi hottis, niin hänessä (tai muissakaan Meyerin vampyyreissä) ei ole sellaista kiihkoa kuin vaikkapa Harrisin vampyyreissä. Lopputulos jää jotenkin kylmäksi. Ricen vampyyrit taas saattavat olla hyvinkin kiihkeitä, mutta perinteiseen seksiin he eivät pysty. Buffyversen vampyyrit taas tuntuvat jättävän verileikit minimiin seksin aikana, tai ehkä se on vain sielullisten vampyyrien erityisominaisuus? Spiken ja Angelin menneisyyteen kuuluvista synkistä salaisuuksista vihjailaann aina silloin tällöin, mutta Spike tai Angel eivät pahemmin nakerrelleet Buffya seksin aikana (vaikka yksi talo taidettiin saada tuhottua).
Buffysta puheen ollen... rakastin kaikkia Harrisin Buffy-viittauksia. Oli jotenkin tosi lutusta, kun muistinsa menettänyt Eric katseli Buffya videolta ja hihitteli ohjelmalle. Muutenkin oli hauskaa bongailla viitteitä populäärikulttuuriin. Tuli vähän sellainen tunne, että Harris voisi olla kuka tahansa innokas fanityttö, joka postailee ficcejään nettifoorumeille.
Vähän liikaakin noita viittauksia oli välillä, tai vääränlaisia. Koko tuo Lorena - Bill - Judith -taustakuvio oli oikeastaan ihan sama kuin Lestat - Louis - Claudia... onnellisella lopulla vain. Samassa ajassakin liikuttiin. Ärsyttävää. Ja se julkkisten tuominen vampyyrimaailmaan. Miksi sitä ei tehty hienovaraisemmin? Kyllä jokainen tajuaa kuka "Bubba" tai "Alexei" on, ilman että se selitetään juurta jaksain. Tuntuu lukijoiden aliarvioimiselta, kun Harris oikein alleviivaa että hei, tässä on nyt Elvis vampyyrina, tajusittehan, tajusittehan.
Hieman noissa kirjoissa häiritsee se, että niissä ei tunnu olevan yhtään mitään pinnan alla. Ei sitten minkäänlaista syvempää merkitystä. Seikkailua ja seksiä, vähän yliluonnollisia aineksia joukossa mukana... siinä se. Tarina on kyllä mukaansatempaava, mutta jotenkin kaipaan jotain enemmän... ehkä jonkinlaista kannanottoa johonkin meidän maailmamme kysymykseen. Ehkäpä suunnitelmat pakottaa kaikki muodonmuuttajat rekisteröitymään on viittaus johonkin USA:n tapahtumaan, ehkä WTC:n jälkeen, tai sitten Harris ammentaa inspiraationsa juutalaisvainoista. Olisin vain kaivannut jonkinlaista kritiikkiä tai kannanottoa, vaikkapa Terry Pratchettin tyyliin. Siinä on mies joka osaa fantasian keinoin antaa lukijalle mietittävää, samalla kun lukija nauttii hyvästä tarinasta.
Hmh. Kyllä tästä sarjasta jäi ihan positiivinen mielikuva ja hyvä mieli, ja mielelläni luen lisää jos Harris innostuu kirjoittamaan enemmän kirjoja. Toivottavasti Harris vaan oppisi olemaan hieman vähemmän ennalta-arvattava, niin kirjoista voisi nauttia enemmän.
Tuli sitten luettua tuo Charlainen Harrisin kirjasarja ennätysvauhtia. Kahdeksan ensimmäistä kirjaa meni alle viikossa, sitten seurasi piinaava viikonpuolikas, kun lisäkirjoja ei heti saanutkaan. Vielä on novellikokoelma lukematta, ja ymmärtääkseni jostain löytyy lisääkin novelleja, joita ei tuosta kokoelmasta löydy... vai olenko väärässä? Kuitenkin, kymmenen romaania on luettu ja lukemisesta on nautittu. En ole vielä uskaltautunut yhdellekään aihetta käsittelevälle foorumille, spoilereiden pelossa. Nyt kuitenkin olisin valmis, joten hyviä foorumeita saa suositella.
Sarja oli ihmeellisen mukaansatempaava. Pidän Sookien hahmosta, tietystä itsenäisyydestä ja halusta olla itsenäinen. Verrattuna vaikkapa Bella Swaniin (haa, pakollinen Twiligt-vertailu!) Sookie on selväjärkinen ja kypsä. Toki hahmo on Bellaa vanhempi, mutta on vaikea uskoa että Sookie ikinä olisi yhtä tyhmä kuin Bella (ja Bella ON tyhmä, mutta siitä voidaan keskustella joskus toiste). Koko haltiaveri-juonikuvio sen sijaan ärsytti. Miksi Sookie ei saanut olla vaan tavis, huolimatta erityiskyvystään? Miksi Jasonista piti tehdä ihmispantteri? En oikein pidä siitä, että kirjojen hahmoista tehdään jotenkin superhahmoja. Se tästä vielä puuttuisi, että Sookiesta tulisi supervampyyri, joka heti hallitsee verenhimonsa, vaikka nuoret vampyyrit eivät IKINÄ kykene siihen, ja sitten Sookie saa supervoimallisen vauvatelepaattivampyyrin, mitä ei ole ikinä ennen tapahtunut, ja.... ;)
Jos kuitenkin takaisin asiaan. Pidin myös siitä, että kirjassa on komeita, kuolattavia miehiä (slurps!), ja siitä, että Sookie ja muutkin sarjan naiset voivat olla seksuaalisia olentoja ja nauttia seksistä. Edward pihtasi avioliittoon saakka, ja vaikka Edward olikin Bellan mielestä muka tosi hottis, niin hänessä (tai muissakaan Meyerin vampyyreissä) ei ole sellaista kiihkoa kuin vaikkapa Harrisin vampyyreissä. Lopputulos jää jotenkin kylmäksi. Ricen vampyyrit taas saattavat olla hyvinkin kiihkeitä, mutta perinteiseen seksiin he eivät pysty. Buffyversen vampyyrit taas tuntuvat jättävän verileikit minimiin seksin aikana, tai ehkä se on vain sielullisten vampyyrien erityisominaisuus? Spiken ja Angelin menneisyyteen kuuluvista synkistä salaisuuksista vihjailaann aina silloin tällöin, mutta Spike tai Angel eivät pahemmin nakerrelleet Buffya seksin aikana (vaikka yksi talo taidettiin saada tuhottua).
Buffysta puheen ollen... rakastin kaikkia Harrisin Buffy-viittauksia. Oli jotenkin tosi lutusta, kun muistinsa menettänyt Eric katseli Buffya videolta ja hihitteli ohjelmalle. Muutenkin oli hauskaa bongailla viitteitä populäärikulttuuriin. Tuli vähän sellainen tunne, että Harris voisi olla kuka tahansa innokas fanityttö, joka postailee ficcejään nettifoorumeille.
Vähän liikaakin noita viittauksia oli välillä, tai vääränlaisia. Koko tuo Lorena - Bill - Judith -taustakuvio oli oikeastaan ihan sama kuin Lestat - Louis - Claudia... onnellisella lopulla vain. Samassa ajassakin liikuttiin. Ärsyttävää. Ja se julkkisten tuominen vampyyrimaailmaan. Miksi sitä ei tehty hienovaraisemmin? Kyllä jokainen tajuaa kuka "Bubba" tai "Alexei" on, ilman että se selitetään juurta jaksain. Tuntuu lukijoiden aliarvioimiselta, kun Harris oikein alleviivaa että hei, tässä on nyt Elvis vampyyrina, tajusittehan, tajusittehan.
Hieman noissa kirjoissa häiritsee se, että niissä ei tunnu olevan yhtään mitään pinnan alla. Ei sitten minkäänlaista syvempää merkitystä. Seikkailua ja seksiä, vähän yliluonnollisia aineksia joukossa mukana... siinä se. Tarina on kyllä mukaansatempaava, mutta jotenkin kaipaan jotain enemmän... ehkä jonkinlaista kannanottoa johonkin meidän maailmamme kysymykseen. Ehkäpä suunnitelmat pakottaa kaikki muodonmuuttajat rekisteröitymään on viittaus johonkin USA:n tapahtumaan, ehkä WTC:n jälkeen, tai sitten Harris ammentaa inspiraationsa juutalaisvainoista. Olisin vain kaivannut jonkinlaista kritiikkiä tai kannanottoa, vaikkapa Terry Pratchettin tyyliin. Siinä on mies joka osaa fantasian keinoin antaa lukijalle mietittävää, samalla kun lukija nauttii hyvästä tarinasta.
Hmh. Kyllä tästä sarjasta jäi ihan positiivinen mielikuva ja hyvä mieli, ja mielelläni luen lisää jos Harris innostuu kirjoittamaan enemmän kirjoja. Toivottavasti Harris vaan oppisi olemaan hieman vähemmän ennalta-arvattava, niin kirjoista voisi nauttia enemmän.