(no subject)
ote päiväkirjastani 20.3.06:
tapahtui kerran lauantaina... lauantaina 11.3.06. kari marttila vie roskia ulos roskakoriin, jonka ollessa täynnä hän nousee roskakoriin seisomaan työntääkseen roskia alaspäin. roskakori kaatuu, isä lyö päänsä terävään metalliesineeseen ja niskat poikkeaa. välitön neliraajahalvaus ja hengen pysähdys.
mutamia minuutteja myöhemmin suvi hakee isää syömään huomattuaan aiemmin kellarin oven olleen auki. isä on kylmä, sininen, hengetön mytty roskakorin juurella. suvi juoksee portaat ylös, hakee äidin ja tiinan, itkee vaatien ambulanssia soitettavaksi. tiina soittaa välittömästi, suvi ja äiti palaavat isän luo. äiti aloittaa elvytyksen, suvi on kykenemätön mihinkään muuhun kuin itkemiseen. tiina tulee apuun. pitkien piinaavien hetkien jälkeen isä hengittää itse. ambulanssi tulee. järkytyksestä mykistyneet omaiset palaavat sisälle ja ambulanssi vie isän.
myöhemmin sairaalaan saavuttuaan he joutuvat odotushuoneeseen yli tunniksi. päästyään katsomaan isäänsä, terhi alkaa vihdoin itkeä. isä on kuin pikkuvauva. sikeässä unessa, lutkuttaa hengitysputkea ja jännittää jalkoja. tajunnantasosta tai ylipäätään henkiinjäämisestä ei mitään tietoa.
tänä päivänä, kun 9 päivää on kulunut tuosta mustaakin tummemmasta päivästä, isän osalta asiat näyttävät valoisalta. ei halvaantumista, tajunta normaali. kakkosnikaman murtuma. sormet eivät aluksi pelanneet kunnolla ja menivät päivä päivältä huonommiksi, mutta nekin ovat alkaneet parantua. unettomuutta. kaulurin kanssa kaulurin kanssa seuraavat kaksi kuukautta. kaikki hyvin.
epätoivoa, onnea, naurua.
tapahtui kerran lauantaina... lauantaina 11.3.06. kari marttila vie roskia ulos roskakoriin, jonka ollessa täynnä hän nousee roskakoriin seisomaan työntääkseen roskia alaspäin. roskakori kaatuu, isä lyö päänsä terävään metalliesineeseen ja niskat poikkeaa. välitön neliraajahalvaus ja hengen pysähdys.
mutamia minuutteja myöhemmin suvi hakee isää syömään huomattuaan aiemmin kellarin oven olleen auki. isä on kylmä, sininen, hengetön mytty roskakorin juurella. suvi juoksee portaat ylös, hakee äidin ja tiinan, itkee vaatien ambulanssia soitettavaksi. tiina soittaa välittömästi, suvi ja äiti palaavat isän luo. äiti aloittaa elvytyksen, suvi on kykenemätön mihinkään muuhun kuin itkemiseen. tiina tulee apuun. pitkien piinaavien hetkien jälkeen isä hengittää itse. ambulanssi tulee. järkytyksestä mykistyneet omaiset palaavat sisälle ja ambulanssi vie isän.
myöhemmin sairaalaan saavuttuaan he joutuvat odotushuoneeseen yli tunniksi. päästyään katsomaan isäänsä, terhi alkaa vihdoin itkeä. isä on kuin pikkuvauva. sikeässä unessa, lutkuttaa hengitysputkea ja jännittää jalkoja. tajunnantasosta tai ylipäätään henkiinjäämisestä ei mitään tietoa.
tänä päivänä, kun 9 päivää on kulunut tuosta mustaakin tummemmasta päivästä, isän osalta asiat näyttävät valoisalta. ei halvaantumista, tajunta normaali. kakkosnikaman murtuma. sormet eivät aluksi pelanneet kunnolla ja menivät päivä päivältä huonommiksi, mutta nekin ovat alkaneet parantua. unettomuutta. kaulurin kanssa kaulurin kanssa seuraavat kaksi kuukautta. kaikki hyvin.
epätoivoa, onnea, naurua.