Picket signs, letdowns, meltdown on Monday morning (but it's alright)
15 Your dreams, in great detail
Halusin tavallaan kertoa mieluummin sekavasta unimaailmastani, mutta se oli vähän vaikeaa, tuntui yhtä takkuiselta kuin aamuisin herätessä.
Joten haaveeni ovat oikeastaan melko pieniä ja hyvin yksinkertaisia, ja periaatteessa toteutettavia, vaihtelevat päivittäin hyvästä ruuasta kokonaisiin elämänmuutoksiin ja hyviin konsertteihin. Pääasiassa ne ovat sellaista liikkumisen vapautta. Joskus haaveilen siitä, että voisin asua jokilaivassa jonkin kanaalin pientareella ja pistää rahani kaikkeen muuhun kuin ylellisyyteen. Tahtoisin myös olla kaikenlaista, kuten stuntmies tai tanssija, mutta ne on sellaisia, jotka nyt ei varsinaisesti koskaan toteudu. Haluaisin olla elokuvaohjaaja, mutta en osaa tehdä sen eteen mitään. Että se on jo sitten oma syyni, etten ole. Se ei silti poista sitä mahdollisuutta, että vielä joskus ohjaan vähintään yhden rainan. Ainakin uskon hartaasti näin.
Mutta haluaisin esimerkiksi todella olla ensi vuonna Gučan trumpettifestivaaleilla unohtamassa itseni ja maailman. Katsokaa nyt, se on aivan minun paikkani. En suinkaan olisi halunnut olla tuossa sakissa kuuntelemassa Kalashnikovia.
Ja se liittyy ehkä hieman koko siihen Itä-Euroopan haaveeseeni, jossa voin matkustaa junalla ympäri maita ja mantuja siihen asti, että jotain kautta Nitran metsien jälkeen päädyn Dubrovnikiin. Koska sekään ei koskaan ole näyttänyt kauniilta.
Okinawa puolestaan on se ikuinen tarve ja halu ja onni. Olen niin romantisoinut sen mielessäni pysyväksi oranssiksi kajoksi, mereksi, betonilaitureiksi ja joksikin kalastajakyläksi. Voi olla pienoinen yllätys, kun jonain päivänä päästään perille. :D Tiedostan sen itsekin. Mutta no, en kuitenkaan usko pettyväni. Siellä pitää lähteä sukeltamaan.
Olen jonain vuonna lähdössä road tripille läpi Pohjois-Amerikan. Haluaisin moottoripyörän, jotta voisin tehdä road tripin Suomessa hieman toisella tavalla ja kokea kiitävät moottoritiet hieman lähempää.
Haluaisin oppia purjehtimaan ja olla niin menestyvä kulttuurituottaja, että voisin jonain päivänä ostaa puisen paatin ja lähteä vaikka itse seilaamaan sinne Okinawalle. Saaristolaivurin paperit, check, rannikkolaivurin ja kapteenin paperit suunnitelmissa, samoin ilmeisesti myös väistämätön, oletettavasti täysin absurdi haaksirikko ja hukkuminen.
Haluaisin asua saaressa.
Tykkäisin päästä kokemaan Aerodiumin. Haluaisin mitä tahansa tästä, näyttää keskisormea painovoimalle. Ja surffata. Tahtoisin jonkun vakkarikaton, jolle kiivetä öisin katsomaan kaupunkia.
Haluaisin pystyä kiskomaan itseni ylös roikkuessani muurin reunassa parkour-tunneilla. :< Ja juosta kymmenen kilometriä Midnight Runissa: 5,2 km tänään ylämäkiin.
Joskus en haaveile mistään muusta kuin siitä, että saisin yhden päivän peittojen alla kotona vahdaten Supernaturalia jaksosta toiseen.
Olisi myös ihan kiva pysyä hengissä tässä yrittäessäni.