The earth good and the stars good, and their adjuncts all good
09 Your beliefs, in great detail
Vähän vaikea kysymys. Nämä on taas niitä asioita, joita minun ei kannata selittää, koska en vaan ihan oikeasti osaa kovin hyvin.
Mielestäni jokainen ihminen ansaitsee niin monta mahdollisuutta kuin mitä itse jaksaa yrittää. En tiedä mikä tässä maailmassa edes voisi olla niin tuomittavaa, etten pystyisi antamaan uutta mahdollisuutta. Tosin haluan vetää rajan anteeksiannon ja ymmärtämisen välille. Se, että annan jotain anteeksi ei tarkoita sitä, että tulisin koskaan henkilökohtaisesti ymmärtämään tai hyväksymään, eikä minun mielestäni tarvitsekaan. Mikä tämä hirvittävän paha, määrittelemättömäksi jäävä asia sitten ikinä olisikaan.
Minä tavallaan.. uskon ihmisiin, kornisti sanottuna. Ihmisillä, yleensä, on syy tehdä asioita, syy olla jotakin. Ei ihmiset synny tappajiksi ja väkivaltaisiksi hulluiksi, eikä herran enkeleiksi, eikä kerjäläisiksi tai raksamiehiksi tai museonjohtajiksi, ikävinä tai kivoina pidetyistä luonteenpiirteistä tai teoista puhumattakaan. Siihen kasvaa, jotakin kautta. Niin moni helvetin asia vaikuttaa elämään, etten minä aio olla tuomitsemassa ihmisten tekoja yrittämättä ensin ymmärtää. Ja vaikka kuinka yrittäisin ymmärtää, en koskaan ymmärtäisi ihan kaikkea, enkä myöskään siksi koe asiakseni puuttua ihmisten valintoihin. Ja toistan, se ei tarkoita sitä, että välttämättä itse hyväksyisin ne valinnat.
En usko absoluuttiseen pahaan tai hyvään, enkä absoluuttiseen oikeaan tai väärään. Ei ole olemassa mitään sellaista. Kaikki oikea ja väärä on täysin tilanne- ja ihmiskohtaista, ja uskon siihen, että mikäli ihmisen tulee tehdä päätös, niin itseään pitää kuunnella. Ja niitä päätöksiä tulee kunnioittaa. Ihmisellä on valinnanvapaus, ja pidän suurena elämän epäkohtana sitä, ettei kaikilla ole.
Se päätös saattaa olla väärä, ja sen huomaa vasta myöhemmin, mutta entä sitten? Ihan sama. Elämä ei lopu virheisiin, vaikka se tuntuisi kuinka pahalta. Eikä sekään ole katastrofi, jos virheistään ei opi, koska kuten myös vahingot, kukaan ei tee virheitä tai vääriä päätöksiä tahallaan. Ne voi toistua, ja toistuukin. Minä tiedän, olen ollut monta kertaa pelkkää virhettä.
Itseään pitäisi kuunnella aika sellaisissa pienissäkin asioissa. Äiti sanoi, ettei ruokaa jätetä ja haaskata? Jos et jaksa, etkä halua, älä syö. Kukaan ei hyödy mitään siitä, että tyyppi kierii pahassa olossa tuntikausia ja oksentaa. Jos intissä sinulle huudetaan mettässä, että juokse saatana, niin kävele, jos et jaksa. Kukaan ei hyödy mitään siitä, ettet jaksa ja pyörryt tai oksennat pitkin sammalia. Järkeä saa käyttää.
Mitä vielä? No, jos puhutaan asioista, joihin joudun uskomaan ilman järkeä, tämä kaikki on hyvin minua:
A child said What is the grass? fetching it to me with full hands;
How could I answer the child? I do not know what it is any more than he.
I guess it must be the flag of my disposition, out of hopeful green
stuff woven.
Or I guess it is the handkerchief of the Lord,
A scented gift and remembrancer designedly dropt,
Bearing the owner's name someway in the corners, that we may see
and remark, and say Whose?
Or I guess the grass is itself a child, the produced babe of the vegetation.
Or I guess it is a uniform hieroglyphic,
And it means, Sprouting alike in broad zones and narrow zones,
Growing among black folks as among white,
Kanuck, Tuckahoe, Congressman, Cuff, I give them the same, I
receive them the same.
And now it seems to me the beautiful uncut hair of graves.
Tenderly will I use you curling grass,
It may be you transpire from the breasts of young men,
It may be if I had known them I would have loved them,
It may be you are from old people, or from offspring taken soon out
of their mothers' laps,
And here you are the mothers' laps.
This grass is very dark to be from the white heads of old mothers,
Darker than the colorless beards of old men,
Dark to come from under the faint red roofs of mouths.
O I perceive after all so many uttering tongues,
And I perceive they do not come from the roofs of mouths for nothing.
I wish I could translate the hints about the dead young men and women,
And the hints about old men and mothers, and the offspring taken
soon out of their laps.
What do you think has become of the young and old men?
And what do you think has become of the women and children?
They are alive and well somewhere,
The smallest sprout shows there is really no death,
And if ever there was it led forward life, and does not wait at the
end to arrest it,
And ceas'd the moment life appear'd.
All goes onward and outward, nothing collapses,
And to die is different from what any one supposed, and luckier.
- Walt Whitman: Leaves of Grass, Song of Myself, 6