One day the one you battle might be me
Miksi, voi miksi säästöpossuni täytyy olla niin uskomattoman retro, että sen lukitukseen on oikein nähty vaivaa. Vähän käänsi saksen terällä sen edellisen uudemman kanssa ja aukesi heti, mutta ei tämä vaan. Olen tuhlannut tässä jo 10 klemmaria tähän yksinkertaiseen lukkoon, enkä vaan muista minkä kokoiset ne helvetin väkäset siinä avaimessa on ja oliko siinä niiden lisäksi jotain ekstraa. Ei tähän nyt mitään kauhean monimutkaista avainta sisään saa, kun se pitää ujuttaa läpi niin pienistä väleistä molemmin puolin. Ei auta törkkiä mitään toistakaan kautta, kun nuo lukot on tuolla hienosti suojaläpän alla. En vaan tajua! On niin turhauttavaa kuulla se ensimmäinen loksahdus, mutta ei sitä toista. Lukkomekaniikka ei kyllä niin ole mitään vahvimpia puoliani. Kolikkoaukkokin on niin sairaan kapea ja sen hammastuksetkin on oikeen ekstratehokkaat, että kun vääntelee rautalankaa ja sukkapuikkoa niin kaikki mitää saa ulos on yksi Englannin penni ja yhteensä kaksi euroa kuuskytä senttiä. Riemu ihan repesi, kun sain ongittua sen kaksieurosen.
No sainpahan leipää. :D
Äiti voisi vaikka lähettää sen avaimen.
Sitten myös leivoin tänään. :o Ja olen ollut hyvin levoton. Mistä johtuu ehkäpä leipominen.
Day 17 → An art piece (painting, drawing, sculpture, etc.)
Olen aivan rakastunut Christine Ay Tjoeen. Indonesialainen vuonna -73 syntynyt nainen, jonka töitä haluaisin nähdä esillä jonain päivänä. ;_; Täyttäisi pienen sydämeni äärimmilleen. Se on yksi niistä asioista, jota varten haluan säästää rahaa. Niin että sitten kun näyttely olisi jossain Aasiata lähempänä, Englannissa tai Ranskassa tai jossain, niin voisin vaan mennä. Käyn aina Artnetissa itkemässä sen huutokaupattuja töitä.
Tykästyin kauheasti niihin Overeating -kuviin, mutta minulla ei ole niistä mitään esimerkkejä, joten saatte näitä vähän vanhempia. Valitettavasti suurin osa on näistä vanhoista on minulle täysin nimettömiä.
Landscape in my head, 2009
More handcuffs please
Tykkään. ;_;
Day 18 → Whatever tickles your fancy
Minun piti oikeasti rantata Supernaturalista, mutta Nina ehti ensin :D
Joten.. tuota. Tanssi.
Mistähän helvetistä minä aloittaisin. Ehkäpä siitä, että minä en osaa tanssia. :D En ole koskaan moista harrastanut, mutta täytyy kyllä sanoa, että kun olen tässä puolentoista vuoden aikana ollut sitä mieltä, että ihan sama, ja antanut mennä vaan, niin kyllä minä paremmin tanssin koko ajan. Minulle on jotenkin mystisesti ilmestynyt rytmitajua, enkä muutenkaan näytä enää ihan niin ala-astediskolta.
En ole loistava ja shainiva, mutta rakastan tätä kuitenkin. Se tuntuu hyvältä. Rakastan myös katsella tanssimista kovasti. Ja hämmentävää kyllä, loppujen lopuksi tykkään enemmän katsella katutanssijoita tai niitä, jotka harjoittelee saleissa. :o En tiedä mistä se johtuu. Joten anteeksi näiden laatua, ne ei ole suuria näytöksiä.
Tuo vasemmanpuoleinen tyyppi tanssii juuri niin kuin minä haluaisin.
Tämä olisi ehkä teoriassa hienompaa siinä virallisessa dance battlessa, mutta kun tämä näyttää siltikin kivemmalta tässä. Sen esityksen video on vähän huono. Mikä on aika surullista. Mutta tämä on liian ihana jättääkseni sen pois.
Ja sitten, en pääse yli siitä, miten siistiä tämä on! Olen kyllä niin pulassa. Se onnistuu joten kuten, jos ei ajattele mitään. :D Ettei edes ajattele yrittävänsä, niin joskus, kun ollaan bilettämässä, tulee ihan luonnostaan. Haluaisin kyllä, että se tulisi luonnostaan ihan tiedostaenkin, koska tuo on vaan niin.. no, siistiä!
Josta tulee mieleen tecktonik! Jonka Ella esitteli minulle. Olen ihan bileissä siitäkin! Mun lanne keinuu jo, muusta ei ole toivoakaan. :D
Ja vaikka ette korealaisia poikabändejä sietäisikään, niin pakko edes myöntää, että kyllä ne tanssia osaa. D: On aika kiva Michael Jackson -tribuutti, viisi bändiä.
Ja tämä, koska se on ikuinen piikki sydämessäni. Ja tältä tieltä ei ole paluuta, koska sitten pääsen kaiken maailman live-esiintymisiin, joten lopetan ystävällisesti tähän.
Day 19 → A talent of yours
En oikeasti ole äärettömän lahjakas yhtään missään. Mutta sellainen taito, joka minulla on, ja josta itse asiassa olen aika ylpeä, on kyllä se, etten jaksa välittää, jos feilaan. Että voin vaan nauraa itselleni ja muiden mukana, kun feilaan niin totaalisesti. Että voin oikeasti mennä melkein ihan mihin vaan ja aloittaa kaikkea uutta, koska en osaa hävetä sitä, etten osaa. Jos en osaa, niin en osaa. Se että olen jossain uudessa paikassa täysin uusien asioiden edessä vapaasta tahdostani yleensä tarkoittaa sitä, että se on niin kivaa, että haluan oppia. Ja opin parhaiten niin, että sähellän parhaani mukaan niin kauan, että saan jotenkin kiinni siitä jutusta. Ja voi sitä riemua, kun niin käy.
Ehkä se on vähän lapsellinen tapa oppia asioita. :o Sillä lailla, että lapsena yleensä uskaltaa enemmän vaan mennä mukaan ja yrittää kaikenlaista, koska on luonnollinen halu oppia. Jopa minä tein niin. Kokeilin seistä käsilläni ilman että pelotti.
Voi olla, että kaikki feilaamiseni näyttää muista ihmisistä ihan täysin naurettavalta, mutta ei minua kiinnosta. Menen tunteella, kaiken muun voin oppia jälkikäteen. Jos jollakin on jotain sanottavaa siitä miten olen ihan surkea, niin sanokoon, ei hetkauta. D:
Ja tykkään tästä siksi, että luultavasti olen aika onnellinen juuri tämän jutun takia.
Day 20 → A hobby of yours
It's not an Adidas ad. It's something else.
No sainpahan leipää. :D
Äiti voisi vaikka lähettää sen avaimen.
Sitten myös leivoin tänään. :o Ja olen ollut hyvin levoton. Mistä johtuu ehkäpä leipominen.
Day 17 → An art piece (painting, drawing, sculpture, etc.)
Olen aivan rakastunut Christine Ay Tjoeen. Indonesialainen vuonna -73 syntynyt nainen, jonka töitä haluaisin nähdä esillä jonain päivänä. ;_; Täyttäisi pienen sydämeni äärimmilleen. Se on yksi niistä asioista, jota varten haluan säästää rahaa. Niin että sitten kun näyttely olisi jossain Aasiata lähempänä, Englannissa tai Ranskassa tai jossain, niin voisin vaan mennä. Käyn aina Artnetissa itkemässä sen huutokaupattuja töitä.
Tykästyin kauheasti niihin Overeating -kuviin, mutta minulla ei ole niistä mitään esimerkkejä, joten saatte näitä vähän vanhempia. Valitettavasti suurin osa on näistä vanhoista on minulle täysin nimettömiä.
Landscape in my head, 2009
More handcuffs please
Tykkään. ;_;
Day 18 → Whatever tickles your fancy
Minun piti oikeasti rantata Supernaturalista, mutta Nina ehti ensin :D
Joten.. tuota. Tanssi.
Mistähän helvetistä minä aloittaisin. Ehkäpä siitä, että minä en osaa tanssia. :D En ole koskaan moista harrastanut, mutta täytyy kyllä sanoa, että kun olen tässä puolentoista vuoden aikana ollut sitä mieltä, että ihan sama, ja antanut mennä vaan, niin kyllä minä paremmin tanssin koko ajan. Minulle on jotenkin mystisesti ilmestynyt rytmitajua, enkä muutenkaan näytä enää ihan niin ala-astediskolta.
En ole loistava ja shainiva, mutta rakastan tätä kuitenkin. Se tuntuu hyvältä. Rakastan myös katsella tanssimista kovasti. Ja hämmentävää kyllä, loppujen lopuksi tykkään enemmän katsella katutanssijoita tai niitä, jotka harjoittelee saleissa. :o En tiedä mistä se johtuu. Joten anteeksi näiden laatua, ne ei ole suuria näytöksiä.
Tuo vasemmanpuoleinen tyyppi tanssii juuri niin kuin minä haluaisin.
Click to viewTämä olisi ehkä teoriassa hienompaa siinä virallisessa dance battlessa, mutta kun tämä näyttää siltikin kivemmalta tässä. Sen esityksen video on vähän huono. Mikä on aika surullista. Mutta tämä on liian ihana jättääkseni sen pois.
Ja sitten, en pääse yli siitä, miten siistiä tämä on! Olen kyllä niin pulassa. Se onnistuu joten kuten, jos ei ajattele mitään. :D Ettei edes ajattele yrittävänsä, niin joskus, kun ollaan bilettämässä, tulee ihan luonnostaan. Haluaisin kyllä, että se tulisi luonnostaan ihan tiedostaenkin, koska tuo on vaan niin.. no, siistiä!
Josta tulee mieleen tecktonik! Jonka Ella esitteli minulle. Olen ihan bileissä siitäkin! Mun lanne keinuu jo, muusta ei ole toivoakaan. :D
Ja vaikka ette korealaisia poikabändejä sietäisikään, niin pakko edes myöntää, että kyllä ne tanssia osaa. D: On aika kiva Michael Jackson -tribuutti, viisi bändiä.
Ja tämä, koska se on ikuinen piikki sydämessäni. Ja tältä tieltä ei ole paluuta, koska sitten pääsen kaiken maailman live-esiintymisiin, joten lopetan ystävällisesti tähän.
Day 19 → A talent of yours
En oikeasti ole äärettömän lahjakas yhtään missään. Mutta sellainen taito, joka minulla on, ja josta itse asiassa olen aika ylpeä, on kyllä se, etten jaksa välittää, jos feilaan. Että voin vaan nauraa itselleni ja muiden mukana, kun feilaan niin totaalisesti. Että voin oikeasti mennä melkein ihan mihin vaan ja aloittaa kaikkea uutta, koska en osaa hävetä sitä, etten osaa. Jos en osaa, niin en osaa. Se että olen jossain uudessa paikassa täysin uusien asioiden edessä vapaasta tahdostani yleensä tarkoittaa sitä, että se on niin kivaa, että haluan oppia. Ja opin parhaiten niin, että sähellän parhaani mukaan niin kauan, että saan jotenkin kiinni siitä jutusta. Ja voi sitä riemua, kun niin käy.
Ehkä se on vähän lapsellinen tapa oppia asioita. :o Sillä lailla, että lapsena yleensä uskaltaa enemmän vaan mennä mukaan ja yrittää kaikenlaista, koska on luonnollinen halu oppia. Jopa minä tein niin. Kokeilin seistä käsilläni ilman että pelotti.
Voi olla, että kaikki feilaamiseni näyttää muista ihmisistä ihan täysin naurettavalta, mutta ei minua kiinnosta. Menen tunteella, kaiken muun voin oppia jälkikäteen. Jos jollakin on jotain sanottavaa siitä miten olen ihan surkea, niin sanokoon, ei hetkauta. D:
Ja tykkään tästä siksi, että luultavasti olen aika onnellinen juuri tämän jutun takia.
Day 20 → A hobby of yours
It's not an Adidas ad. It's something else.