I feel like the punch line to a joke I might have told you ten years ago
Täytyy kyllä myöntää, etten ollut kovin hyvässä hapessa eilen. Tätä ei kyllä ole päässyt käymään ainakaan puoleen vuoteen. Kävin ehkä taivaan porteilla siellä vessassa.
Mitä varmaan yritin selittää viime yönä oli se, että puhuttiin Nikkille Amerikkaan. Olisin voinut laskea kaikki lausumani I love yout. Ja että ostin uuden hupparin, joka on hyvin lämmin, sininen ja mukava, ja että rakastan sitä.
VR kadotti junani. Yritin lähteä Helsinkiin 10:22, mutta jostakin elämän syystä se juna oli peruttu. Yritin ostaa junamaatista liput 13:22 -junaan, mutta se masiina ilmoitti, että paikkalippuja ei voida varmentaa. Kipitin sitten hädissäni lipunmyyntiin, ja nainen siellä oli vähän että "Jaaha", ja sitten lähdettiin soittamaan ympäri Suomen, että tietääkö joku missä tämä juna on, mutta kukaan ei tiennyt. Se oli kadonnut. Sitten lopulta se löytyi Oulusta, lukittuna, ja se olisi ollut myöhässä vähintään puolitoista tuntia. Joten minulla oli 3 minuuttia aikaa juosta junaan, joka meni Helsingistä Pieksämäelle, seisoa 45 minuuttia Pieksämäellä (jonka aseman olen muuten ilmeisesti romantisoinut päässäni, koska se olikin ihan kauhea) ja hypätä junaan, joka meni Kouvolan ja Lahden kautta Helsinkiin.
Ravattiin Sakariaan kanssa kylmässä hakemaan kissa-paralle lääkitystä ja melkein kuolin juostessani, mutta päästiin sitten vihdoin lojumaan sohvalle Malminkartanoon ja katsomaan Minusculea. ♥
Mikään ei ole kivempaa kuin nähdä vanhoja kavereita ja huomata, ettei mikään oikeastaan ole muuttunut, ja että puhutaan edelleen niin kuin oltaisi nähty joka päivä, eikä suinkaan viisi vuotta sitten.
Ymmärsin myös elämääni hieman paremmin.
Lauantaina satutin jalkani. Luultavasti uusien, kovien kenkien vuoksi. Se on nyt turvonnut, mustunut ja niin kipeä, ettei vaan voi astua sen päälle yhtään. Joku mies auttoi minut portaissa ylös asemalla. Pelkään pinnallista hiusmurtumaa, mutta ehkä se on vaan rasittunut.
Tutustuin myös Kamppiin ja pyörin hyvin uskottavissa liikkeissä viidennessä kerroksessa etsimässä streetiin kenkiä ennen kuin päätin ottaa hissin alas. Siellä hississä oli joku jengi yläasteikäisiä poikia, jotka alkoi näytellä minulle keskisormea ja huutaa, että vitun homo. Joku vielä mollasi minun tukkaa ja lättäsi kätensä päähäni. Se oli taas näitä elämäni absurdeja hetkiä, joina en oikein tiennyt tulisiko nauraa vai itkeä. Mietin siinä sitten, että saanko turpaani yläastelaisilta Kampin hississä, mutta katselin niitä nenänvarttani pitkin ja menin alas asti.
Forumilla oli kaksi hierontatuolia käytävällä ja joku iso mies nautti niistä aivan liikaa. Se kuulosti ja näytti hyvin, hyvin kauniilta ja olin peloissani.
Sitten join viskiä, jotakin unkarilaista moskaa ja puoli pulloa vodkaa raakana ja elämä kummasti hymyili.
Mitä varmaan yritin selittää viime yönä oli se, että puhuttiin Nikkille Amerikkaan. Olisin voinut laskea kaikki lausumani I love yout. Ja että ostin uuden hupparin, joka on hyvin lämmin, sininen ja mukava, ja että rakastan sitä.
VR kadotti junani. Yritin lähteä Helsinkiin 10:22, mutta jostakin elämän syystä se juna oli peruttu. Yritin ostaa junamaatista liput 13:22 -junaan, mutta se masiina ilmoitti, että paikkalippuja ei voida varmentaa. Kipitin sitten hädissäni lipunmyyntiin, ja nainen siellä oli vähän että "Jaaha", ja sitten lähdettiin soittamaan ympäri Suomen, että tietääkö joku missä tämä juna on, mutta kukaan ei tiennyt. Se oli kadonnut. Sitten lopulta se löytyi Oulusta, lukittuna, ja se olisi ollut myöhässä vähintään puolitoista tuntia. Joten minulla oli 3 minuuttia aikaa juosta junaan, joka meni Helsingistä Pieksämäelle, seisoa 45 minuuttia Pieksämäellä (jonka aseman olen muuten ilmeisesti romantisoinut päässäni, koska se olikin ihan kauhea) ja hypätä junaan, joka meni Kouvolan ja Lahden kautta Helsinkiin.
Ravattiin Sakariaan kanssa kylmässä hakemaan kissa-paralle lääkitystä ja melkein kuolin juostessani, mutta päästiin sitten vihdoin lojumaan sohvalle Malminkartanoon ja katsomaan Minusculea. ♥
Mikään ei ole kivempaa kuin nähdä vanhoja kavereita ja huomata, ettei mikään oikeastaan ole muuttunut, ja että puhutaan edelleen niin kuin oltaisi nähty joka päivä, eikä suinkaan viisi vuotta sitten.
Ymmärsin myös elämääni hieman paremmin.
Lauantaina satutin jalkani. Luultavasti uusien, kovien kenkien vuoksi. Se on nyt turvonnut, mustunut ja niin kipeä, ettei vaan voi astua sen päälle yhtään. Joku mies auttoi minut portaissa ylös asemalla. Pelkään pinnallista hiusmurtumaa, mutta ehkä se on vaan rasittunut.
Tutustuin myös Kamppiin ja pyörin hyvin uskottavissa liikkeissä viidennessä kerroksessa etsimässä streetiin kenkiä ennen kuin päätin ottaa hissin alas. Siellä hississä oli joku jengi yläasteikäisiä poikia, jotka alkoi näytellä minulle keskisormea ja huutaa, että vitun homo. Joku vielä mollasi minun tukkaa ja lättäsi kätensä päähäni. Se oli taas näitä elämäni absurdeja hetkiä, joina en oikein tiennyt tulisiko nauraa vai itkeä. Mietin siinä sitten, että saanko turpaani yläastelaisilta Kampin hississä, mutta katselin niitä nenänvarttani pitkin ja menin alas asti.
Forumilla oli kaksi hierontatuolia käytävällä ja joku iso mies nautti niistä aivan liikaa. Se kuulosti ja näytti hyvin, hyvin kauniilta ja olin peloissani.
Sitten join viskiä, jotakin unkarilaista moskaa ja puoli pulloa vodkaa raakana ja elämä kummasti hymyili.