110601
Pohja on siis saavutettu. Ruumiini on kasa läskiä ja bakteereja, aivoni ovat muusina, ja kaikki mitä yritän tehdä teen huonosti. Hävettää niin paljon, etten edes kehtaa kirjoittaa blogiini.
Noniin. Ei auta kuin laittaa perusasiat järjestykseen ja tavoitteet kuosiin.
Uni: Muutan toisen kaverini kämppään nukkumaan. Hän ei ole aina kipeänä, ja siten minäkin voin vähitellen tervehtyä. Meitä on kolme samassa huoneessa, eikä minun tarvitse puhua, koska kämppis QinTian puheliaana tyttönä puhuu puolestani. Talo on uusi, eikä siten niin kylmä. Ostan paksumman patjan, koska näemmä selkäni ei vain tule tottumaan puupatjalla nukkumiseen, ja nukun jatkuvasti huonosti.
Lepo: Jätän kiinan kielen luennot pois. Muut oppilaat ovat epämotivoituneita ja opettaja keskittyy epäolennaisuuksiin, ei siis hyödytä minua. Jätän kahvilatyöskentelyn pois, en opi siinä enää mitään uutta. Jätän pois yhdyskuntasuunnittelun kurssin, jossa vain näytetään jonkun eurooppalaisen kirjoittamasta kirjasta sivuja. Kavereille ja tutuille, jotka asuvat kaukana, sanon, että pari kolme viikkoa lepään, joten emme nää vähään aikaan. Järjestän niin, että oppilaani tulee minun luokseni, eikä minun tarvitse käyttää päivittäin yli tunti matkoihin.
Vesi ja Ruoka: Alan juoda vain pullotettua vettä. Muutettuani kiinalaisten kanssa asumaan join pari kuukautta keitettyä raanavettä, mutta kai sitä on vaan todettava, että eurooppalaiseen hygieniatasoon tottunut ruumis ei vaan sopeudu. Aamuisin syön kiinalaisen lihanyytin ja juon maitoa. Alan syömään säännöllisesti koulun ruokalassa kaksi kertaa päivässä. Iltaisin syön hedelmiä. Ruoka-aika ja -määrä ovat säännöllisiä. En syö enää random leipä-jugurtti ymsyms shaiboja, jotka on kiinalaisten mukaan täynnä lisäaineita.
Liikunta: harrastan ensin arkiliikuntaa, kuten käytän kämppääni noustessani portaita (18. kerros), kävelen kouluun, jne. Seuraavalla viikolla lisään aamun lihaskuntoliikkeet. Sitä seuraavalla viikolla lisään ajoittaisia lyhyitä tanssi/juoksupätkiä.
Kaverit: Keskityn pariin lähimmäiseen kaveriini, Lishaniin ja ZhengJiaan. Puhun heidän kanssaan ongelmistani, ajatuksistani ja toiveistani, ja saan heidän elämästään vertaisryhmätietoja. Rentoudun ja välillä vaan hengaan. He auttavat minua päivittäisissä ongelmissani, lainaavat vaatteita ja tilaavat netistä tuotteita.
Poikaystävä: Päätän, mitä haluan suhteeni olevan, ja käymme siitä pitkän keskustelun. Teen selväksi kuka olen, kuka olen ollut ennen, ja mitä tulevaisuuteni tulee olemaan. Kerron mitä haluan ja mitä en halua. YongXin kertoo elämästään ja kokemuksistaan, toiveistaan ja elämän prioriteeteistaan. Hän on söpö ja huolehtiva ja maailman hyväntahtoisin, kiltein, ymmärtävin, haluaa pitää hyvän huolen ja olla avuksi. Lahjoittaa päivittäin hedelmiä. Sitten kun asiat on puhuttu selviksi, niin kaikki onkin tosi helppoa ja kivaa. Kun on aikaa, käymme yhdessä syömässä, ja jos YongXinin kämppis ei ole paikalla, tulen käymään. Kerran menemme päivän retkelle ”metsä-puutarhaan” Shanghain ulkopuolella.
Arkkitehtuuriluennot: Opiskelen päivittäin sanastoa liittyen luentokursseihin ja teen muistiinpanoja tunneilta. Suunnittelukurssin ryhmän kanssa teemme suunnittelua. Sen sijaan, että pyrkisin täydellisyyteen, asetan tavoitteen ryhmämme jäsenten mahdollisuuksien ja ajan muodostamien rajoitteiden sisälle. Kuitenkin niin, että lopputulos on hyvä, ja professorit tykkäävät siitä enemmän kuin toisen ryhmän työstä.
Työt: Opetan englantia, jos puhun englantia niin se riittää, ja keskityn opettamaan. Sen ei tarvitse olla mieltäräjäyttävän tehokasta opetusta. Oppilas alkaa puhumaan ja oppilaan äiti ylistää, se riittää. Kiinasoftankin tavoitteet asetan muiden ryhmäläisten aikarajoitteiden mukaan. Ei tarvitse heti tehdä kaikkea, vähitellen teemme yhdessä. Se, että he pitävät minua älykkäänä ja ryhmälle tarpeellisena jäsenenä on sekin hyvin.
Kiinankieli: En tule tämän vuoden aikana puhumaan kiina kuin kiinalainen. Kiina nyt vain on vähän erilainen. Se ei haittaa mitään. Jos ymmärrän kaiken ja kykenen kommunikoimaan kaikista perusasioista sekä omaan alaani liittyvistä asioita, sekin on tarpeeksi yhdelle vuodelle. Ei tarvitse kirjoittaa nätisti kiinaa. Osaa lukea, edes hitaasti, ja kirjoittaa koneella, niin silläkin pärjää.
Ja niin, vähitellen, viikko viikolta, tilanne paranee. Pakottaudun nukkumaan ja lepäämään, järjestän itseni ajallaan koulun ruokalaan, sanon ”ei” kaikille uusille vastaantuleville mielenkiintoisille projekteille (paitsi yhdelle.. tein suomi-esittelyn ja leivoin sata sämpylää koulun mini-maailmannäyttelyn suomi-pöytään). Vaikka mieleni on musta, en anna sen häiritä itseäni, vaan keskityn päivä kerrallaan hoitamaan asiat kunnolla. Vaikka ajoittain tulee takapakkia tai tuntuu ettei mikään ole muuttunut, keskityn luottamaan tulevaan.
Noniin. Ei auta kuin laittaa perusasiat järjestykseen ja tavoitteet kuosiin.
Uni: Muutan toisen kaverini kämppään nukkumaan. Hän ei ole aina kipeänä, ja siten minäkin voin vähitellen tervehtyä. Meitä on kolme samassa huoneessa, eikä minun tarvitse puhua, koska kämppis QinTian puheliaana tyttönä puhuu puolestani. Talo on uusi, eikä siten niin kylmä. Ostan paksumman patjan, koska näemmä selkäni ei vain tule tottumaan puupatjalla nukkumiseen, ja nukun jatkuvasti huonosti.
Lepo: Jätän kiinan kielen luennot pois. Muut oppilaat ovat epämotivoituneita ja opettaja keskittyy epäolennaisuuksiin, ei siis hyödytä minua. Jätän kahvilatyöskentelyn pois, en opi siinä enää mitään uutta. Jätän pois yhdyskuntasuunnittelun kurssin, jossa vain näytetään jonkun eurooppalaisen kirjoittamasta kirjasta sivuja. Kavereille ja tutuille, jotka asuvat kaukana, sanon, että pari kolme viikkoa lepään, joten emme nää vähään aikaan. Järjestän niin, että oppilaani tulee minun luokseni, eikä minun tarvitse käyttää päivittäin yli tunti matkoihin.
Vesi ja Ruoka: Alan juoda vain pullotettua vettä. Muutettuani kiinalaisten kanssa asumaan join pari kuukautta keitettyä raanavettä, mutta kai sitä on vaan todettava, että eurooppalaiseen hygieniatasoon tottunut ruumis ei vaan sopeudu. Aamuisin syön kiinalaisen lihanyytin ja juon maitoa. Alan syömään säännöllisesti koulun ruokalassa kaksi kertaa päivässä. Iltaisin syön hedelmiä. Ruoka-aika ja -määrä ovat säännöllisiä. En syö enää random leipä-jugurtti ymsyms shaiboja, jotka on kiinalaisten mukaan täynnä lisäaineita.
Liikunta: harrastan ensin arkiliikuntaa, kuten käytän kämppääni noustessani portaita (18. kerros), kävelen kouluun, jne. Seuraavalla viikolla lisään aamun lihaskuntoliikkeet. Sitä seuraavalla viikolla lisään ajoittaisia lyhyitä tanssi/juoksupätkiä.
Kaverit: Keskityn pariin lähimmäiseen kaveriini, Lishaniin ja ZhengJiaan. Puhun heidän kanssaan ongelmistani, ajatuksistani ja toiveistani, ja saan heidän elämästään vertaisryhmätietoja. Rentoudun ja välillä vaan hengaan. He auttavat minua päivittäisissä ongelmissani, lainaavat vaatteita ja tilaavat netistä tuotteita.
Poikaystävä: Päätän, mitä haluan suhteeni olevan, ja käymme siitä pitkän keskustelun. Teen selväksi kuka olen, kuka olen ollut ennen, ja mitä tulevaisuuteni tulee olemaan. Kerron mitä haluan ja mitä en halua. YongXin kertoo elämästään ja kokemuksistaan, toiveistaan ja elämän prioriteeteistaan. Hän on söpö ja huolehtiva ja maailman hyväntahtoisin, kiltein, ymmärtävin, haluaa pitää hyvän huolen ja olla avuksi. Lahjoittaa päivittäin hedelmiä. Sitten kun asiat on puhuttu selviksi, niin kaikki onkin tosi helppoa ja kivaa. Kun on aikaa, käymme yhdessä syömässä, ja jos YongXinin kämppis ei ole paikalla, tulen käymään. Kerran menemme päivän retkelle ”metsä-puutarhaan” Shanghain ulkopuolella.
Arkkitehtuuriluennot: Opiskelen päivittäin sanastoa liittyen luentokursseihin ja teen muistiinpanoja tunneilta. Suunnittelukurssin ryhmän kanssa teemme suunnittelua. Sen sijaan, että pyrkisin täydellisyyteen, asetan tavoitteen ryhmämme jäsenten mahdollisuuksien ja ajan muodostamien rajoitteiden sisälle. Kuitenkin niin, että lopputulos on hyvä, ja professorit tykkäävät siitä enemmän kuin toisen ryhmän työstä.
Työt: Opetan englantia, jos puhun englantia niin se riittää, ja keskityn opettamaan. Sen ei tarvitse olla mieltäräjäyttävän tehokasta opetusta. Oppilas alkaa puhumaan ja oppilaan äiti ylistää, se riittää. Kiinasoftankin tavoitteet asetan muiden ryhmäläisten aikarajoitteiden mukaan. Ei tarvitse heti tehdä kaikkea, vähitellen teemme yhdessä. Se, että he pitävät minua älykkäänä ja ryhmälle tarpeellisena jäsenenä on sekin hyvin.
Kiinankieli: En tule tämän vuoden aikana puhumaan kiina kuin kiinalainen. Kiina nyt vain on vähän erilainen. Se ei haittaa mitään. Jos ymmärrän kaiken ja kykenen kommunikoimaan kaikista perusasioista sekä omaan alaani liittyvistä asioita, sekin on tarpeeksi yhdelle vuodelle. Ei tarvitse kirjoittaa nätisti kiinaa. Osaa lukea, edes hitaasti, ja kirjoittaa koneella, niin silläkin pärjää.
Ja niin, vähitellen, viikko viikolta, tilanne paranee. Pakottaudun nukkumaan ja lepäämään, järjestän itseni ajallaan koulun ruokalaan, sanon ”ei” kaikille uusille vastaantuleville mielenkiintoisille projekteille (paitsi yhdelle.. tein suomi-esittelyn ja leivoin sata sämpylää koulun mini-maailmannäyttelyn suomi-pöytään). Vaikka mieleni on musta, en anna sen häiritä itseäni, vaan keskityn päivä kerrallaan hoitamaan asiat kunnolla. Vaikka ajoittain tulee takapakkia tai tuntuu ettei mikään ole muuttunut, keskityn luottamaan tulevaan.