En tahdo antaa ääriviivojen murtua
"Epätodellista, kaikki on mahdollista,
sortua, luovuttaa, tai selättää pelkonsa.
Käyt ylikierroksilla...
Vaikka väsyttää, et pysty lepäämään
Maksaisit mitä vaan jos voisit unohtaa
pois matkustaa
Mustaan uneen
Mustaan uneen
Taas musta sydän saa
kantajaansa kuljettaa"
Käytettyjen paperinenäliinojen pino pöydällä kasvoi, mutta kyynelten määrä ei vähentynyt. Kasvot eivät käyneet kuiviksi, vaikka pyyhin silmiä vuoroin hihaan ja vuoroin nenäliinoihin.
"Olet ansassa, umpikujassa
taas väärään aikaan väärässä paikassa"
Vitun kompleksit.
".. ajatustesi kanssa..."
Kipulääkepurkki istui pöydällä, nukahtamislääkkeet toisella puolella. Huonekasvi värähtelee näppäimistön naputuksen tahdissa. Jollekin saattaisi olla helpointa käpertyä peiton alle, minä taas en pysty hievahtamaan koneeni edestä. Pyyhin silmiäni vain siitä syystä että näkisin näytön selkeämmin.
Pimeys istuu ja tuijottaa, hengittää niskaan, suutelee hiusten juureen, kietoo kätensä ympärilleni. Ei sano sanaakaan, koskettaa vain, näyttää heikkouttaan ja kaipuutaan vain minulle. Tai ei ehkä näytä, antaa minulle vain sitä mitä tarvitsen. there is nothing I need
Päähän koskee itkemisestä. Kaikki epäonnistumiset ovat tänään omiani, pureutuvat niskaan kuin talttahampaiset hiiret, nakertavat pieninä ja huomaamattomina tiensä sydämeen asti, kunnes kipu vihlaisee ja saa jälleen uudet kyynelnorot valumaan kasvoille.
Korvaani kuiskaillaan matalalla äänellä mustasta unesta, ja minua paleltaa. Silti en lakkaa kirjoittamasta, koska en voi. Minä en osaa mitään muuta näin hyvin. Missään muussa ei ole näin paljon minua, mikään muu ei kuvaa minua näin aidosti.
Mikään muu ei pysty kertomaan siitä, kuinka kirjoittaa siitäkin huolimatta että tuntuu siltä että sydäntä raavittaisiin irti rinnasta puutarhaharavalla. Tai siitä, kuinka kuuntelee puoli tuntia matalahertsisiä ääniä yrittäen rauhoittua, seisoo tasapainossa ja tuntee miten kipu hetkeksi hellittää.
Minulla on ääriviivani. Quirinalla on omansa.
Mustan unen nimi, tarinoideni ääni, se joka jää luokseni kun kaikki muu katoaa.
Se, joka koki sen kaiken.
Ne kaikki asiat.
sortua, luovuttaa, tai selättää pelkonsa.
Käyt ylikierroksilla...
Vaikka väsyttää, et pysty lepäämään
Maksaisit mitä vaan jos voisit unohtaa
pois matkustaa
Mustaan uneen
Mustaan uneen
Taas musta sydän saa
kantajaansa kuljettaa"
Käytettyjen paperinenäliinojen pino pöydällä kasvoi, mutta kyynelten määrä ei vähentynyt. Kasvot eivät käyneet kuiviksi, vaikka pyyhin silmiä vuoroin hihaan ja vuoroin nenäliinoihin.
"Olet ansassa, umpikujassa
taas väärään aikaan väärässä paikassa"
Vitun kompleksit.
".. ajatustesi kanssa..."
Kipulääkepurkki istui pöydällä, nukahtamislääkkeet toisella puolella. Huonekasvi värähtelee näppäimistön naputuksen tahdissa. Jollekin saattaisi olla helpointa käpertyä peiton alle, minä taas en pysty hievahtamaan koneeni edestä. Pyyhin silmiäni vain siitä syystä että näkisin näytön selkeämmin.
Pimeys istuu ja tuijottaa, hengittää niskaan, suutelee hiusten juureen, kietoo kätensä ympärilleni. Ei sano sanaakaan, koskettaa vain, näyttää heikkouttaan ja kaipuutaan vain minulle. Tai ei ehkä näytä, antaa minulle vain sitä mitä tarvitsen. there is nothing I need
Päähän koskee itkemisestä. Kaikki epäonnistumiset ovat tänään omiani, pureutuvat niskaan kuin talttahampaiset hiiret, nakertavat pieninä ja huomaamattomina tiensä sydämeen asti, kunnes kipu vihlaisee ja saa jälleen uudet kyynelnorot valumaan kasvoille.
Korvaani kuiskaillaan matalalla äänellä mustasta unesta, ja minua paleltaa. Silti en lakkaa kirjoittamasta, koska en voi. Minä en osaa mitään muuta näin hyvin. Missään muussa ei ole näin paljon minua, mikään muu ei kuvaa minua näin aidosti.
Mikään muu ei pysty kertomaan siitä, kuinka kirjoittaa siitäkin huolimatta että tuntuu siltä että sydäntä raavittaisiin irti rinnasta puutarhaharavalla. Tai siitä, kuinka kuuntelee puoli tuntia matalahertsisiä ääniä yrittäen rauhoittua, seisoo tasapainossa ja tuntee miten kipu hetkeksi hellittää.
Minulla on ääriviivani. Quirinalla on omansa.
Mustan unen nimi, tarinoideni ääni, se joka jää luokseni kun kaikki muu katoaa.
Se, joka koki sen kaiken.
Ne kaikki asiat.