Joka paikkaan koskee

Jan 23, 2014 17:49

Vali vali. Joo joo.

Kuunsilta sanoi, että on hämmentävää lukea kirjoittamaani tekstiä. En tiennyt, mitä ajatella, joten ajattelin kaikkia niihin hiipineitä asettelu- ja kirjoitusvirheitä, asiavirheistä nyt puhumattakaan.

Vielä hämmentävämpää oli kuulemma olla niissä teksteissä mukana.

On merkillistä, miten saatan yhtenä hetkenä olla sitä mieltä että kaikki sujuu, olen paras, olen aikaansaava, älykäs - ja kaunis! Seuraavassa hetkessä mikään ei toimi, pienikin vastoinkäyminen lyö maata vasten, paleltaa, pelottaa ja heikottaa.

Kävin tänään uimassa. Se aiheutti vähemmän sosiaalista ja henkistä hajoamista kuin mitä se olisi voinut tehdä, vaikka törmäsinkin asiakkaisiin pukuhuoneessa ja pystyin uimaan vain parikymmentä minuuttia ennen kuin reisilihas sanoi sopimuksensa irti. Vedessä katselin jalkojani, ne näyttivät liikkuvan tyhjyydessä.

Ajattelin kaikenlaisia asioita ja kävelin töihin hiukset märkinä pakkasessa, vaikka juuri eilen olin palelluttanut naamani. Työpäivä mateli.

Tahdon sellaisen elämän jossa voin vain kirjoittaa ja piirtää ja elättää itseni sillä. Maata peiton alla päiviä jos ei tunnu siltä.

Haluan oman asunnon, mutta se ei ole mahdollista nyt, kun muutto Taivaantulen kanssa tuli ajankohtaiseksi. Jossain vaiheessa sitten.

Ahistus.

Kuunsilta sanoi että miun reaktiot bdsm/raiskausrinnastuksiin (jopa tarkoituksettomiin) on ahdistavia.

En osaa teeskennellä ettei satu silloin kun joku tunkee lihakoukkuja vatsan kautta rintakehästä läpi. Enkä osaa olla purematta hampaita yhteen käsivartesi lihan läpi silloin kun sattuu.
Previous post Next post
Up