Too much sitting around in the work area
Loma teki hyvää. Enemmänkin kuin hyvää; se korjasi minut, asetti tasapainoon jotain hyvin särkynyttä ja muistutti minua itsestäni. Joulun jälkeen enää kuusi viikkoa töitä, ja sitten pääsen pois. Ei enää töitä meluisassa ympäristössä jossa pedagogisuus tuntuu välillä vain sanalta.
No niin, voisin kytkeä kyynisyyteni pois.
Mutta ehkä minulle voisi sopia hieman rauhallisempi työ. Henkilökohtainen avustaja, kenties, siinä pääsisi kohtaamaan ihmisiä, tai siis yhtä ihmistä vain kerrallaan. Palkkauksessa mikään tuollainen ammatti ei varmastikaan yllä samoihin lukemiin kuin tämänhetkinen työni, mutta olen todennut että vaikka rahalla voi ostella kaikenlaista kivaa ja tarpeetonta, olen onnettomampi kuin koskaan ennen.
En ole koskaan ennen saanut neljän paniikkikohtauksen sarjaa putkeen. Julkisella paikalla. Töissä. Se kertoo paljon siitä, miten hyvin voin. Itkin enkä voinut lopettaa.
"Loma tulee tarpeeseen", totesi yksi työkaverini lähtiessään.
"Niinhän se tulee", vastasin jostain itkun lomasta.
Lomalta palatessani nostin Maljojen kympin ja Kolikoiden ässän. Hymyilin itsekseni nähdessäni oman korttini niiden välissä. Matka omiin tunteisiin ja omaan rakkauteeni oli päättynyt, nyt alkaisi siis matka työntekoon. Päätin tehdä kymmenen päivän mietiskelykauden. Ensimmäinen päivä, alku, oli ideoiden keräilyä ja kartoittamista. Mitä lähtisi mukaan, mitä putoaisi pois. Huomasin ilokseni, että minulla ei olekaan niin paljoa projekteja kuin kuvittelin. Ainoastaan tietokoneen modaus jää pois, muuten saan jatkaa kaikkea mitä haluankin. (Edes L.O.U. ei jäänyt laakereilleen.)
Tänään olisi sitten vuorossa kolikoiden toinen, eli sen pohtiminen, kuinka tasapainotan kaiken haluamani perhe-ja muun elämän kanssa. Vaikka varsinaista perhettä minulla ei olekaan, ystävät täyttävät sen tilan tehokkaasti. Ja kai tähän lasketaan kuntosaliharjoittelukin... kaikki, mikä ei varsinaisesti ja sinänsä liity työtehtäviini.
Voisin itse asiassa lähteä pohdiskelemaan tätä asiaa. Vaikkapa salille ja siitä kävellen töihin.
Tänään sitten pitäisi jaksaa editoida.
No niin, voisin kytkeä kyynisyyteni pois.
Mutta ehkä minulle voisi sopia hieman rauhallisempi työ. Henkilökohtainen avustaja, kenties, siinä pääsisi kohtaamaan ihmisiä, tai siis yhtä ihmistä vain kerrallaan. Palkkauksessa mikään tuollainen ammatti ei varmastikaan yllä samoihin lukemiin kuin tämänhetkinen työni, mutta olen todennut että vaikka rahalla voi ostella kaikenlaista kivaa ja tarpeetonta, olen onnettomampi kuin koskaan ennen.
En ole koskaan ennen saanut neljän paniikkikohtauksen sarjaa putkeen. Julkisella paikalla. Töissä. Se kertoo paljon siitä, miten hyvin voin. Itkin enkä voinut lopettaa.
"Loma tulee tarpeeseen", totesi yksi työkaverini lähtiessään.
"Niinhän se tulee", vastasin jostain itkun lomasta.
Lomalta palatessani nostin Maljojen kympin ja Kolikoiden ässän. Hymyilin itsekseni nähdessäni oman korttini niiden välissä. Matka omiin tunteisiin ja omaan rakkauteeni oli päättynyt, nyt alkaisi siis matka työntekoon. Päätin tehdä kymmenen päivän mietiskelykauden. Ensimmäinen päivä, alku, oli ideoiden keräilyä ja kartoittamista. Mitä lähtisi mukaan, mitä putoaisi pois. Huomasin ilokseni, että minulla ei olekaan niin paljoa projekteja kuin kuvittelin. Ainoastaan tietokoneen modaus jää pois, muuten saan jatkaa kaikkea mitä haluankin. (Edes L.O.U. ei jäänyt laakereilleen.)
Tänään olisi sitten vuorossa kolikoiden toinen, eli sen pohtiminen, kuinka tasapainotan kaiken haluamani perhe-ja muun elämän kanssa. Vaikka varsinaista perhettä minulla ei olekaan, ystävät täyttävät sen tilan tehokkaasti. Ja kai tähän lasketaan kuntosaliharjoittelukin... kaikki, mikä ei varsinaisesti ja sinänsä liity työtehtäviini.
Voisin itse asiassa lähteä pohdiskelemaan tätä asiaa. Vaikkapa salille ja siitä kävellen töihin.
Tänään sitten pitäisi jaksaa editoida.