Saa.
Karu totuus on se, että ihmisen ulkonäkö ja olemus kertovat hänestä myös ihmisenä. Eivät toki kaikkea, mutta ennemmin palkkaisin itse palvelukseeni tehtävänkuvaan pukeutuneen ihmisen - yleensä tämä tarkoittaa siistiä, jonkinasteisesti huoliteltua ja asiallista - joka olemuksellaan viestittää kiinnostusta tai on aivan pahuksen hyvä näyttelemään kiinnostusta.
Oma ulkonäköni on persoonallisella ja boheemilla tavalla laiska. Minut on siunattu täydellisellä iholla ja luonnonkiharoilla hiuksilla, joten aamuvalmistautumiseksi riittää naaman huuhtelu vedellä ja hiusten harjaus. Vaatetyylini on sekoitus slaavilaisuutta, metallia ja fantasiaa, painotukset riippuvat päivästä - esimerkiksi tänään minulla on päälläni lyhyt musta mekko, sen alla ruskea nilkkapituinen, helmikoristeltu hame ja nahkatakki.
Asiaankuuluva pukeutuminen tarkoittaa sitä, että luonto-ja seikkailuohjauksessa minulla on jalassani vanhat vaelluskengät, jotka ovat palvelleet minua kauan ja uskollisesti, ja muiden ihmisten kanssa työskennellessä persoonallinen, mutta ei liian paljastava pukeutuminen (joka on oman pukeutumiseni lähtökohta).
Meikkiä en ole koskaan oppinut käyttämään päivittäin. Ehkä hyvä ihoni on seurausta tästäkin? En ole klassinen kaunotar, mutta luonteeni on puoleensavetävä ja kiinnostava, ja minulla on taipumus saada ihmiset viihtymään seurassani ja pitämään minua kauniina vaikka en sitä olisi. En tee kauneudesta itsearvoa, mutta hyvistä tavoista ja hyvyydestä tahdon pitää kiinni. Kenties se on sitä sisäistä kauneutta.
http://blogit.iltalehti.fi/nasima-razmyar/2013/08/20/avoin-kirje-sinulle-teuvo/ Sisäistä kauneutta löytyy Nasima Razmyariltakin. Uskon, että tulevaisuudessa tarvitsemme eniten rakkautta ja lähimmäisiä kohtaan osoitettua hyvyyttä, emme irtoripsiä.