Vuodet vieriä saa // toiveena mulla on jokainen niistä //vierelläs taivaltaa
Lähes 8 vuotta. Näihin vuosiin on mahtunut iloa, surua, naurua, kyyneliä, riitoja, epävarmuutta, pelkoja, turhautuneisuutta, valvottuja öitä. Rakkautta, rakkautta, rakkautta. Kumppanuutta, sitoutumista, luottamusta. Viime aikoina pelkkää luottamusta. Toiseen, yhteiseen tulevaisuuteen, tahtoon. Se luottamus ei ole naiivia, se on karkaistua terästä. Se ei ole luottamusta tunteisiin, se on luottamusta tahtoon ja meitä suurempaan.
Se luottamus sinetöidään kolmen viikon kuluttua, kun me sanomme toisillemme tahdon; Jumalan kasvojen edessä ja läheisten läsnäollessa.
Ja mä en voisi olla onnellisempi.
Meillä on ollut niin vaikeaa ja meihin on suhtauduttu niin nuivasti, että mä jossain vaiheessa kadotin taidon iloita meidän suhteesta. Nyt mä olen saanut sen takaisin. Mä olen aivan valtavan, suunnattoman mahdottoman älyttömän onnellinen siitä mitä mä olen elämältä saanut. Kumppanin, rakastetun, parhaan ystävän. Miehen, jonka kanssa mä olen tavoittanut jotain sellaista mitä mulla ei ole koskaan aiemmin ollut: perusturvallisuuden tunteen.
Eikä tämä ylistys tarkoita sitä, että meillä olis jotenkin täydellistä. Kaikkea muuta. Viimeksi tänään meillä huudettiin ja itkettiin häästressin takia, mutta mulle on suurta se, että ne riidat on saanut oikeat mittasuhteet. En oo enää jänis ajovaloissa. Oon kotona, oon levossa.
Mä olen valmis tähän. En voisi valmiimpi olla.
Se luottamus sinetöidään kolmen viikon kuluttua, kun me sanomme toisillemme tahdon; Jumalan kasvojen edessä ja läheisten läsnäollessa.
Ja mä en voisi olla onnellisempi.
Meillä on ollut niin vaikeaa ja meihin on suhtauduttu niin nuivasti, että mä jossain vaiheessa kadotin taidon iloita meidän suhteesta. Nyt mä olen saanut sen takaisin. Mä olen aivan valtavan, suunnattoman mahdottoman älyttömän onnellinen siitä mitä mä olen elämältä saanut. Kumppanin, rakastetun, parhaan ystävän. Miehen, jonka kanssa mä olen tavoittanut jotain sellaista mitä mulla ei ole koskaan aiemmin ollut: perusturvallisuuden tunteen.
Eikä tämä ylistys tarkoita sitä, että meillä olis jotenkin täydellistä. Kaikkea muuta. Viimeksi tänään meillä huudettiin ja itkettiin häästressin takia, mutta mulle on suurta se, että ne riidat on saanut oikeat mittasuhteet. En oo enää jänis ajovaloissa. Oon kotona, oon levossa.
Mä olen valmis tähän. En voisi valmiimpi olla.